Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

On harmi, että Pohjois-Hervannan koulussa vuosina 1981-1996 teknisiä töitä opettaneen Olavi Porrin koululla olevat kuvat eivät ole esillä vielä julkisemmin kuin nyt. Kuusi Porrin kuvaa on ollut joulukuusta lähtien esillä Pohjois-Hervannan koulun auditoriossa, joka ei ole yleisölle avoin tila. Tilaa käytetään toki esimerkiksi opettajankokouksiin ja -henkilökuntakokouksiin ja opetustilana.
Oikeastaan jokaisen tulisi nähdä valokuvat yhdessä ne kuvanneen Olavi Porrin kanssa. Vaikka kuvat ovat vaikuttavia isokokoisuudessaan ja elävyydessään, parasta ovat niihin liittyvät tarinat. Porri tarinoi kuvista mukaansatempaavasti ja suorastaan lumoavalla tavalla.
Esimerkkinä voi kertoa tarinan kerrasta, jolloin Porri matkasi poikansa kanssa Ylläksen huipulle 730 metrin korkeuteen.
– Ajoin poikani kanssa sinne. Vuokrasimme moottorikelkan, jollaista en ollut ajanut ennen. Reitti oli kohtisuoraan ylös ja alas. Se oli pelottava kokemus ja kyllä siinä tuli joku hautajaisvirsikin mieleen, Porri sanoo.
Tarinoita riittää jokaiselle kuvalle. Ne ovat toinen toistaan kiinnostavampia.

Menetti kielen, löysi kuvan
Olavi Porri vietti lapsuudessaan neljä vuotta sotalapsena Ruotsissa. Hän sanoo menettäneensä kielensä, itse asiassa useampaan kertaan. Porri pohtii, syntyikö rakkaus kuvalliseen ilmaisuun juuri puutteellisen kielitaidon kautta ilmaisun etsiessä kanavaa. Se, että kuvat ovat nyt esillä monikulttuurisessa koulussa, kiehtoo ajatuksena Porria, joka kokee ymmärtävänsä maahanmuuttajataustaisia lapsia omakohtaisella tavalla.
Toisaalta ruotsin kielen oppiminen vaikutti siihen, että Porrista tuli valokuvaaja. Hänellä oli ruotsinkielinen alkeisopas Amatörfotografen valokuvauksesta aikana, jolloin suomenkielisiä oppaita ei vielä ollut kemikaaleista, filmeistä ja valokuvapapereista.
Sain oppia kuvaamiseen kesäkursseilla. Ne ja oppipoikana toimiminen olivat siihen aikaan väylät valokuvaajaksi, Porri sanoo. –Kesäkurssi oli ainoa koulu alalta ja hyvin haluttu. sinne pääsi vain hakemuksesta ja kerhon suosituksella. Siellä näin ensi kerran niin kutsutun palkkikameran.
Korkeakoulussa opiskellessaan Porri oppi kehittämään värifilmejä vuosina 1958-1960.

Välähdyksiä Suomesta

Porri nautti työstään teknisen työn opettajana ja valokuvaus kulki luontevasti sen rinnalla.
– Tekninen työ on hieno aine opettaa. Se on luovaa, Porri sanoo.
Porri kulki pitkiäkin matkoja kuvaamassa ja näyttelyitä on järjestetty eri puolilla maailmaa. Porrin tarinoissa valokuvausmatkoilta vilahtelee usein vaimo Mirja, jonka tuki valokuvauksessa on ollut välttämätöntä.
– Menimme naimisiin vuonna 1961. Samana vuonna ostin Helsingistä kalliin kameran, vaikka nuorella parilla olisi riittänyt muutenkin ostettavaa, Olavi Porri kertoo esimerkkinä saamastaan tuesta. – En tunne yhtäkään kuvaajaa, joka olisi menestynyt ilman puolison tukea.
Porri sai suurikokoiset kuvansa valmiiksi joulukuussa. Kun ne olivat esittelykelpoisessa kunnossa, Porri toi ne esille laitettavaksi koululle. Kuvat ovat koululla lainassa, eikä lopullista päätöstä siitä, jäävätkö kuvat koululle, ole vielä tehty.
– Toivon, että ne jollain tavalla ilahduttavat oppilaita ja koulun henkilökuntaa. Ne ovat välähdys Suomesta, joka on osalle oppilaista uusi paikka, Porri sanoo.
Työt ovat saaneet ansaitsemansa paikan entisen kirjaston tiloista. Tuntuu, että ne kuuluvat sinne. Ehkä jostain ilmaantuu taho, jonka hankkii kuvat Porrilta, jotta voisivat jäädä siihen, missä niiden paikka tuntuu olevan. Jos näin käy, ehkä joku hoksaa pyytää Porria paikalle kertomaan niihin kuuluvat tarinat ja kuvaa ne talteen.
Se tuntuisi oikealta.
Kuva ja teksti: Satu Lepistö

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest