Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores
Luontokohteet lisäävät Vuoreksen vetovoimaisuutta

Luontokohteet lisäävät Vuoreksen vetovoimaisuutta

Vuoreksen asukaskyselyn mukaan hulevesipuistot, Koukkujärven luontopolku ja hevoshaka ovat parantaneet asuinympäristön laatua Vuoreksessa. Ne tekevät Vuoreksesta erityislaatuisen ja vetovoimaisen asuinalueen, ja niitä pidetään visuaalisesti miellyttävän näköisinä ja helposti saavutettavina. Kritiikin kohteeksi nostettiin mm. roskaisuus, koirien jätökset ja Ruskontien melu.
UNaLab (Urban Nature Labs) -hanke toteutti touko-kesäkuussa 2020 asukaskyselyn Vuoreksessa. Kyselyn tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia Vuoreksen asukkaat ovat kokeneet Vuoreksen tietyillä luontopohjaisilla ratkaisuilla (hulevesijärjestelmä, luontopolku ja hevoshaka) olleen heidän elämäänsä ja asuinympäristöönsä. Kyselyn tavoitteena oli myös jakaa tietoa hulevesijärjestelmän toiminnasta, luontopolusta ja hevoshaasta. Kyselyyn tuli 307 vastausta.

Luontokohteissa rentoutuu, virkistyy ja oppii uutta

Vuoreslaiset ulkoilevat kyselyn perusteella aktiivisesti Vuoreksessa. Vastaajista suurimman osan mielestä hulevesipuistojen, luontopolun ja hevoshaan alueet ovat turvallisia paikkoja, joissa on mukava katsella luontoa, eläimiä ja maisemia. Erityisesti luontopolun ja hulevesipuistojen koettiin lisäävän virkistymistä, rauhoittumista tai rentoutumista sekä kiinnostusta luontoon. Hulevesijärjestelmän kaltaisia vesiaiheita toivottiin lisää omaan elinympäristöön tai muualle kaupunkiin. Vuoreksen hulevesijärjestelmä koostuu huleveden laatua luonnollisin keinoin parantavista kosteikoista, tulvaniityistä, hulevesialtaista ja biosuodattimista. Järjestelmän kautta virratessaan vesi puhdistuu ennen kulkeutumistaan Vuoresta ympäröiviin järviin.
Koukkujärven luontopolulle ja hulevesipuistojen läheisyyteen asennettiin alueen luonnosta ja hulevesijärjestelmän toiminnasta kertovia kylttejä keväällä 2019. Hevoshaalla ei ole vielä infokylttiä. Kyselyn mukaan luontopolku ja hulevesijärjestelmä ovat opettaneet noin 43 prosentille jotain uutta luonnosta ja ekosysteemeistä. Hevoshaka oli opettanut uutta 7 prosentille.

Kysely tuotti kehitysehdotuksia ja toiveita

Kyselyn kautta tuli useita kehitystoiveita. Luontopolun märkiin kohtiin toivottiin parannusta ja Ruskontielle meluesteitä. Vuorekseen toivottiin myös mm. tulentekopaikkoja, ulkokuntosalia ja vieraslaji- tai roskankeruutalkoita. Lisäksi toivottiin, että tiettyjen hulevesialtaiden kasvillisuutta hoidettaisiin enemmän, veden virtauksesta huolehdittaisiin paremmin ja hevosten vierailusta hevoshaassa tiedotettaisiin näkyvämmin. Kaikki kommentit on otettu talteen arvokkaina parannusehdotuksina. Kesälle 2021 suunnitellaan jo eri lajeihin kohdistuvia vieraslajitalkoita ja luontopolulla kulkemista on jo helpotettu levittämällä kuorikatetta polun märille osuuksille.
Vastaajat nostivat esille huolen siitä, että talvella hulevesialtaat houkuttelevat lapsia heikoille jäille. Kommenttien mukaan roskaisuus ja koirankakka vähentävät asuinviihtyisyyttä Vuoreksessa. Vaikka luonto on asuinalueen ympärillä, vihreää kaivataan myös rakennusten välisille alueille.
Luontopohjaisiin ratkaisuihin
tukea EU:lta

Tampereen kaupunki on mukana EU-hankkeessa Urban Nature Labs, jossa on kehitetty Vuoreksen luontopohjaisia hulevesipuistoja ja Koukkujärven luontopolkua. Hanke on myös myöntänyt innovaatioseteleitä pihakunnostukseen ja Anniston tallin toteuttamaan keskuspuiston hevoshakaan.
Tampere on yksi UNaLabin kolmesta edelläkävijäkaupungista erityisesti Vuoreksen keskuspuiston kautta virtaavan hulevesijärjestelmän ansiosta. Muita edelläkävijäkaupunkeja ovat Eindhoven ja Genova. Kansainvälisessä hankkeessa on lisäksi mukana seuraajakaupunkeja, tutkimuslaitoksia ja yrityksiä. Hankekumppaneita on yhteensä 28. Hanketta koordinoi VTT.

Teksti: Annika Kettunen
Kuva: Anniston talli

Hyvää ruokaa vastuullisesti

Hyvää ruokaa vastuullisesti

Jukka Palo kävelee hymyillen läpi ravintolasalin Hervannassa avatussa uudessa lounaspaikassa Konnun Keittiössä. Pöydissä käydään rauhallista keskustelua, Palo pysähtyy pöytien kohdalla ja kyselee, maistuuko ruoka. Tiskiltä Palo nappaa kävelytukea käyttävän asiakkaan tarjottimen ja saattaa tämän iloisesti pöytään.
Kontukodeissa ja naapuriston palvelutaloissa asuville ikäihmisille, sekä kaikille muillekin asiakkaille Nokialla ja nyt myös Hervannassa halutaan tarjota oikeasti hyvää ruokaa. Ravintola, kahvila ja niiden ohessa toimiva pitopalvelu palvelevat toki muitakin asiakkaita ja Palo toivookin, että myös muut asiakkaat löytäisivät tiensä ravintolaan, jonka menussa huomioidaan myös vegaaniruokavaliota noudattavat.
– Konnun keittiön takana on hoitajien perustama ja omistama yhteiskunnallinen yritys, jonka toiminnan keskiössä on ikäihmisten hoivan kehittäminen, Palo sanoo. – Ravintolat ovat kuitenkin avoinna kaikille laadukasta lounasruokaa haluaville. Käyttämällä palveluitamme asiakas tukee ikäihmisten laadukasta hoivaa ja henkilöstön hyvinvointia.
Osa ravintolan tuotosta ohjataan ikäihmisille tuotettujen palveluiden ja yksiköiden kehittämiseen ja ikäihmisten hyvinvointiin aktivoimalla ja virikkeitä tarjoamalla.

Konsepti saa hyvää palautetta

Konnun keittiö -ravintola on palvellut asiakkaitaan Nokialla jo puolentoista vuoden ajan. Palo sanoo, että ravintolan ympärille on siellä kasvanut tiivis yhteisö ja sellaisen hän uskoo rakentuvan myös Hervannassa.
– Nokialla konseptista on saatu loistavaa palautetta, hän sanoo. – Siksi Hervantaan haluttiin tuoda sama laadukas konsepti, joka rakentuu hyvälle, maukkaalle kotiruoalle ja palvelulle sekä siisteydelle. Vastuullinen toiminta on tärkeä osa konseptia. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ravintolassa ja ateriapalvelun kautta halutaan tarjota oikeasti hyvää ruokaa ja hyvinvointia ikäihmisille, hän sanoo.
Palolle hoivakotitaustainen yritys merkitsee sitä, että asiakas huomioidaan kaikessa. Palo huomauttaa, että monelle ruokailu ravintolassa saattaa olla päivän ainoa kohtaaminen. Henkilökunnan tyytyväisyys näkyy palvelussa. Siksi ravintolassa ei edes yritetä maksimoida tulosta henkilökunnan kustannuksella, vaan ravintoiloissa työskentelee minimimitoitusta enemmän väkeä.
– Vastuullinen yritystoiminta tarkoittaa vastuuta sekä asiakkaiden että henkilökunnan hyvinvoinnista, muistuttaa Palo. – Se merkitsee myös vastuuta ympäristöstä sekä taloudellisesta vastuusta, eli pidetään esimerkiksi huoli siitä, että syntyneet työpaikat pysyvät.
Toimintatapa ja ravintolan ruoka ovat saaneet paljon kiittävää palautetta. 16-vuotiaasta alalla olleelle Palolle sellainen tilanne, jossa lähes kaikki palaute on kiittävää, on aivan uusi.
– Palaute tuntuu sydämessä, sanoo Palo ja painaa kätensä rinnalleen hymyillen leveästi.

Myös vegaaniruokaan panostetaan

Tarjolla on päivittäin lounasta, keittolounasta ja myös vegaaninen vaihtoehto pääruoalle. Kasvisruoka on kehittynyt Palon uran aikana, sillä uran alussa kasvisruokailija oli poikkeuksellinen harvinaisuus, johon ravintoloissa ei juuri oltu varauduttu.
– Nykyisin vegaaninen annos saattaa jopa herättää annoskateutta, hän sanoo.
Keittiöpäällikkö Ville Lähteenmäki on samaa mieltä.
– Pyrin käyttämään kasvisproteiineja laajasti, hän sanoo. – Usein ruoka muistuttaa lihavaihtoehtoa.
Jutuntekopäivänä keittiössä on perinteisten kaalikääryleitten rinnalla syntynyt sienitäytteisiä kääryleitä. Laadukas ja valmis vegaaninen vaihtoehto kiinnostaa asiakkaita enenevässä määrin. Myös Lähteenmäki vannoo hyvän työhengen nimeen. Henkilökunnan hyvinvointi näkyy aineettomana etuna asiakkaalle.
– On äärimmäisen tärkeää työssä jaksamisen kannalta, että työyhteisössä on hyvä henki. Olemme kavereita vapaa-ajallakin, sanoo aiemmin Nokian Konnun Keittiössä työskennellyt Lähteenmäki.
Sekä Palo että Lähteenmäki sanovat, että ravintolaan, jossa panostetaan yhteisön rakentamiseen, on asiakkaan hyvä tulla. Kun päätämme haastattelun, Palo kävelee pöytien välistä keittiötä kohti ja pysähtyy jo aiemmin tapaamansa asiakkaan kohdalle:
– Miltäs maistuu tänään, hän kysyy.
Hyväähän se on. Ja muutaman sanan vaihtamisen jälkeen tuntuu maistuvan vielä entistä paremmin.

Teksti ja kuva: Satu Lepistö

Kalevan Prisman uusi elämä käynnistyy nimikilpailulla

Kalevan Prisman uusi elämä käynnistyy nimikilpailulla

Kaleva-Hakametsän paikalliskeskuksen kehittämishanke on eräs itäisen Tampereen tämän vuosikymmenen merkittävimmistä rakennusprojekteista. Projektiin liittyy olennaisena osana Kalevan Prisman kehittäminen siten, että se yhdistyy juurevaksi osaksi paikalliskeskusta. Jatkossa kokonaisuutta ei kuitenkaan välttämättä tunneta enää Prisma-keskuksen nimellä.
Kaleva-Hakametsän alueen uudesta korttelirakenteesta järjestettiin reilu vuosi sitten suunnittelukilpailu, jonka voittajatyö Sarana toimii Prisma-korttelin jatkokehittämisen ja kaavoitukseen liittyvän yleissuunnitelman pohjana. Voittajatyö yhdistää paikalliskeskukseen saumattomasti joukkoliikenteen vaihtopysäkin, laadukkaan julkisen kaupunkitilan, kaupallisen alueen sekä asumisen.
Suunnittelualue sijaitsee osittain Pirkanmaan Osuuskaupan ja osittain Tampereen kaupungin omistamalla maa-alueella. Prisma-keskuksen yhteyteen on suunnitteilla lähes 20 000 neliömetrin kokoinen laajennus, joka tuo lisätilaa nykyisen Prisma-keskuksen kumpaankin kerrokseen. Viimekeväinen kilpailutus koski alueen pohjoispäätyä, ja nyt suunnitteluun on lisätty koko Prisman tontti ja ympäröivät pysäköintialueet, jotta kokonaisuudesta saadaan asiakaskokemukseltaan mahdollisimman sujuva.
– Hyvä saavutettavuus henkilöautolla on ollut Prisma-keskuksen selkänoja jo pitkään, ja Tampereen Ratikan vaihtopysäkki Sarvijaakonaukiolla tulee kasvattamaan alueen kävijämäärää tuhansilla päivittäin. Kaleva-Hakametsän aluekeskus on tulevaisuudessa myös portti Tampereen ydinkeskustaan, sanoo Tampereen kaupungin kaupunkiympäristön palvelualueen lautakuntien apulaispormestari Aleksi Jäntti.

Paikalliskeskus kuin futuristin unelma

Pirkanmaan Osuuskaupan toimialajohtaja Ville Jylhä kertoo, että vilkkaina kauppapäivinä Kalevan Prisman rajat ovat alkaneet tulla vastaan. Uudistuksen myötä asiointi saadaan sujuvammaksi ja palvelutarjonta kattavammaksi.
Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkkä laajennus. Hankkeen tavoitteena on säilyttää Kalevan Prisman nykyiset vahvuudet ja kehittää alueelle samalla täysin uudenlainen palvelukokonaisuus. Kehityshanke pitää sisällään useita vaiheita ja vie vuosia: kokonaisuudessaan keskus valmistunee 2020-luvun jälkipuoliskolla. Yhtenä työkaluna tulevan ennustamisessa käytetään tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä, joita joukko Osuuskaupan henkilökuntaa ja asiakkaita on jo kesän aikana päässyt kokeilemaan.
– Lähtökohtanamme on se, että kokonaisuus sopii sijaintiin ja toimii lähialueen asukkaiden sujuvan arjen rakennuspalikkana. Elämä 24/7-palveluna on yksi tutkintalinjamme. Tulevien vuosien aikana Prisma muuttuu paikalliskeskukseksi, jollaista ei ole vielä Suomessa nähty, Ville paljastaa.

Paras niminikkari palkitaan vuoden ruoilla

Kehityshanke on niin mittava, että Kalevan Prisma ei enää nimenä riitä kuvaamaan lopputulosta. Syyskuun loppuun saakka Pirkanmaan Osuuskaupan verkkosivuilla on käynnissä nimikilpailu, jolla asiakkaita kutsutaan ehdottamaan, millä nimellä Kalevan laajentuvaa Prisma-keskusta jatkossa kutsutaan.
– Haluamme nimenomaan, että nimi tulee asiakkailtamme. Kalevan Prismalla on nelikymmenvuotinen historia, ja kauppa elää ihmisten puheissa tällä hetkellä monella eri nimellä. Haluamme vaalia historiaa tekemisessämme, mutta nimen suhteen olemme avoimia erottuvillekin ehdotuksille, Ville vihjaa.
Nimikilpailuun pääsee osallistumaan osoitteessa pirkanmaanosuuskauppa.fi.

Kuva: Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy

Uniikki farkkutyyli syntyy hervantalaisessa yrityksessä

Uniikki farkkutyyli syntyy hervantalaisessa yrityksessä

Moona Kansanen, 25, on paljasjalkainen tamperelainen. Hän on myös nuori yrittäjä. Kansasen yritys Piece Of Jeans sai alkunsa pohdinnasta, voisiko vanhoista farkuista tehdä uudet farkut. Ensimmäiset kierrätysfarkut Kansanen ompeli itse ja niiden teko kesti vuosia.
– Idea oli hautunut jo melkein kymmenen vuotta. Farkut tuppaavat aina hajoamaan reisistä ja niitä kertyy vuosien varrella vaatekaappiin useampia pareja. En halunnut heittää niitä roskiin, koska tiesin, etteivät ne päädy kierrätykseen vaan poltettavaksi, mikä voimistaa kasvihuoneilmiötä aiheuttaen päästöjä, Kansanen sanoo.
Kansanen on aina ollut käsillään tekevä ihminen. Käsityöt ja piirtäminen ovat aina olleet lähellä sydäntä ja nykyisessä työssä omassa yrityksessä saa toteuttaa molempia taitoja. Kansanen on opiskellut Tampereen yliopistossa matematiikkaa ja arkkitehtuuria ja erityisesti arkkitehtuurin opiskelemisesta on ollut nykyisessä toiminnassa hyötyä.
– Opetus oli kokonaisvaltaista. Sain yliopistosta valmiuksia itsenäiseen työskentelyyn, vastuuta, vapautta ja oppia ohjelmistoista, väreistä, sommittelusta, visuaalisuudesta ja tietotekniikasta. Nyt laajennan osaamistani Suomen Yrittäjäopistossa digimarkkinointia koskien, Kansanen kertoo. – Opiskelu on palkitsevaa. Palkitsevuus syntyy tuloksista, jotka saan itse aikaan, hän lisää.
Hervantalainen Kansanen perusti yrityksensä toiminimen vuoden 2019 tammikuussa ja aloitti yritystoiminnan kevytyrittäjänä. Hän työllisti ensin yhden ompelijan, mutta huomasi, ettei ratkaisu toiminut, sillä ompelijan aika ei riittänyt kaikkien tarvittujen tuotteiden valmistamiseen.
– Lähdin etsimään uusia mahdollisuuksia. Eräs suomalainen mies näki tuotemainokseni Facebookissa ja otti yhteyttä. Hän sattui omistamaan ompelimon Puolassa, joka on yksi Euroopan suurimmista tekstiiliteollisuuden keskittymistä. Nyt tuotteet valmistetaan alihankintana siellä, Kansanen kertoo. – Kävin ennen tuotannon siirtämistä tarkistamassa tuotanto-olot ja ompelimon ja totesin, että ompelijat työskentelevät siellä hyvissä oloissa.
Kansasen yrityksen pienestä lähtenyt toiminta muuttui kesäkuussa osakeyhtiöksi. Vaikka tuotteet valmistetaan alihankintana, hän tekee kaiken muun itse edelleen ideoinnista tuotteiden suunnitteluun ja mitoitukseen ja valmistusohjeista verkkosivuihin, nettikaupan ylläpitoon ja visuaaliseen suunnitteluun. Myös markkinoinnin, myynnin, asiakaspalvelun, palautteet ja sosiaalisen median puuhanainen hoitaa itse.
– Minä siis suunnittelen ja päätän mitä, miten ja milloin asiat tehdään, summaa Kansanen.
Kansasen yritys toimii Hervannasta käsin. Hän työskentelee kotitoimistollaan Hervannassa ja kaikki tuotteet kulkevat Kansasen omien käsien kautta kuluttajille.
– Materiaali tulee minulle yritysyhteistyön kautta Suomesta, sillä Puolassa kierrätetään vielä huonosti. Suomessa materiaalia on eurolavoittain. Ne kuljetetaan pakettiautolla Puolaan, jossa kaikki materiaali pestään ja desinfioidaan turvallisuussyistä jo ennen kuin ompelijat käsittelevät sitä. Sen jälkeen tuotteiden valmistus uusiksi ja ekologisiksi design-tuotteiksi voi alkaa, Kansanen sanoo.
Jo Kansasen ensimmäisenä ompelemat farkut olivat fakkukankaasta ommellut tilkkuhousut. Ne ovat yrityksen valikoimassa edelleen monien muiden tuotteiden rinnalla. Kansanen sanoo, että yksien uusien farkkujen valmistukseen menee noin 10 850 litraa puhdasta vettä.
– Määrä tulee siitä, että puuvillan viljely ja jalostus raaka-aineeksi kuluttaa hurjasti vettä. Kierrättämällä ehjä materiaali voidaan tämä puhtaan veden kulutus ohittaa, Kansanen sanoo.
Kansanen voitti yritysideallaan TEKin (Tekniikan Akateemiset) ja Suomen Ekonomien järjestämän yrittäjyyskilpailun vuonna 2019. Kilpailu rohkaisi nuoria tavoittelemaan yrittäjyyttä omilla liikeideoillaan.
– Voitto merkitsi ennen kaikkea sitä, että sain liikeidealleni kolmannen osapuolen vahvistuksen ja luottamuksen siihen, että idealla on potentiaalia, hän sanoo.
Kansasen käyttämä kangas ja metodi ovat mallisuojattuja koko EU:n alueella.
– Mallisuojassa on otettu huomioon käyttämäni ruudun muotoinen pala, tikki palan reunassa, satunnainen sommittelu ja värivariaatiot. Tällaista kangasta ei voi siis kukaan EU-alueella valmistaa, jälleenmyydä, toimittaa tai maahantuoda ilman lupaani, Kansanen sanoo. – Kangas ja tekniikka ovat vuosien saatossa kehittelemäni persoonallinen tyyli, joka kuvastaa minua itseäni farkkuihmisenä ja käsillä tekemistä rakastavana ihmisenä.
Teksti: Satu Lepistö
Kuva: Piece of Jeans

Koulukiusatun äiti: ”Olen itkenyt monet itkut”

Koulukiusatun äiti: ”Olen itkenyt monet itkut”

Koulukiusaaminen on tilastojen valossa vähentynyt 2010-luvulla. Toisaalta kiusaamiskokemukset niiden kohdalla, joihin ne osuvat, tuntuvat raaistuneen. Hervannan Sanomien haastatteleman koulukiusatuksi tulleen lapsen äidin kokemukset koulukiusaamisesta ovat vakavia ja pelottavia. Pelko vakavista väkivallanteoista kulkee mukana jokaisessa päivässä.

Kiusaaminen alkoi heti

Lapsen kiusaaminen alkoi heti ensimmäisellä luokalla ja on jatkunut säännöllisen epäsäännöllisesti siten, että epätoivottuja tapahtumia on ollut jokaisena lukuvuonna. Kiusaaminen alkoi tönimisistä ja lyömisistä ja on edennyt vakaviin väkivallantekoihin ja jopa tappouhkauksiin asti.
– Lapseni sanoo, ettei koe oloaan turvalliseksi, sanoo kiusatun äiti.
Kiusaajat ovat olleet sekä ikätovereita että ylemmillä luokka-asteilla olevia oppilaita. Lapsen äiti sanoo, että ei koe koulussa tehtyjen toimenpiteiden olleen riittävän järeitä, eivätkä ne myöskään ole auttaneet.
– Kouluissa on käytössä Kiva Koulu- järjestelmä, mutta koen, ettei lapseni asioita ole käsitelty sen mukaisesti kunnolla, äiti toteaa. – Kouluissa tulisi olla käytössä järjestelmä, jossa kiusaaja ja kiusattu erotettaisiin välittömästi toisistaan, mutta ei kuitenkaan siten, että kiusattu on se, joka joutuu vaihtamaan luokkaa. Se on mielestäni väärin, koska seuraamusten pitäisi tulla nimenomaan kiusaajalle, hän lisää.

”Haluan suojella lastani”

Jutussa nimettömänä esiintyvässä perheessä on voitu keskustella avoimesti koulussa tapahtuneista asioista, mutta niiden purkaminen on vienyt paljon aikaa. Äiti kokee, että lapsi on voinut luottaa perheen tukeen, mutta kiusaamisen lopettamisessa epäonnistuminen on aiheuttanut myös toisenlaisia epäonnistumisen tunteita. Omat kiusaamiskokemukset sekä koulussa että työssä ovat painaneet taustalla. Lapsen kiusaaminen on nostanut myös omia tunteita esiin ja vaikuttaneet jaksamiseen, kuten siihen, miten työssä jaksaa käsitellä siellä itseä kohdannutta kiusaamista.
– Olen myös miettinyt, pitääkö minun mennä seisomaan välituntien ajaksi koulun pihaan suojellakseni lastani, sillä välitunnit tuntuvat hänestä pelottavilta. On käsittämätöntä, ettei tilannetta ole saatu kuriin, äiti ihmettelee.
Äiti on ollut yhteydessä kouluun toistuvasti ongelmien takia. Hän ei ole ainut vanhempi, joka lapsen koulussa on tilanteesta huolissaan. Asiasta on keskusteltu koulun luokka-astetta koskevassa ryhmässä.
– Haluaisin istua alas kiusaajien vanhempien kanssa pohtimaan tilannetta, mutta en ole saanut heihin yhteyttä. Sitä ennen omien tunteiden pitäisi kuitenkin ensin vähän laskea, äiti sanoo. – Rehtorien ja opettajien puhuttelut eivät ole auttaneet tilanteessa yhtään.
Kiusaamiselle ei ole hyväksyttävää syytä. Äiti on silti pohtinut kiusaamisen syitä ja mitään selkeää ”syytä” ei ole löytynyt. Vaikuttaa siltä, että lapsi on joutunut uhriksi sattumanvaraisesti.
– Pelottavaa on sekin, että kiusaaminen vaikuttaa väistämättä oppimistuloksiin ja lapsen omaan käytökseen. Mitä, jos hän lyökin jonakin kertana takaisin, miettii äiti. – Kuka siitä on sitten vastuussa?
Jatkossa äiti aikoo tarttua kiusaamistilanteisiin entistä kovemmin keinoin viranomaisten avulla. Mitään muuta tietä reagoida ei enää ole jäljellä.
– Eiväthän lapset voi koulussa hyvin, kun tällaista tapahtuu. Koulut ovat liian isoja ja osa opettajista ei reagoi asioihin tarpeeksi, äiti sanoo.
Kyyneleet ovat herkässä. Oman lapsen kivun katsominen tuntuu tuskalliselta.
– Haluaisin ottaa lyönnit itse mieluummin vastaan.

Teksti: Satu Lepistö
Kuva: Kuvituskuva

Pin It on Pinterest