Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Tammikuun alusta Hervannan kirjastossa avautui Sini-Janika Koivumäen näyttely Muse sings the blues. Akryylimaalaukset vievät katsojan hieman tummasävyiseen, mutta kiehtovaan maailmaan lauantaihin 16.1. asti.
– Minulle on usein sanottu, että työni ovat synkkiä, joten tummien sävyjen värimaailma on ehkä lähinnä sydäntäni, Koivumäki kertoo.
– Toivon kuitenkin, että töistäni välittyisi myös jokin voima, toivo tai lohtukin.

31-vuotias hervantalainen Koivumäki maalasi jonkin verran jo teini-ikäisenä, mutta kunnolla harrastus käynnistyi vuonna 2006.
– Äitini hankki minulle lahjaksi akryylimaaleja ja siveltimiä opiskelijaelämää tasapainottamaan. Niillä maalasin aluksi jätepahville, koska se ei maksanut mitään. Äitiä on siis kiittäminen siitä, että tämän ilmaisukeinon löysin.
Koivumäki on kokeillut muitakin tekniikoita, kuten metalligrafiikkaa ja tussimaalausta, mutta palannut aina akryyleihin.
– Ne ovat nopea keino saada aikaan se, mitä haluaa itselleen ja näyttelyissä muillekin välittää.

Taide on suuri voimavara sekä intohimo.
Koivumäki kertoo, että maalaaminen on pysynyt hänelle eräänlaisena satamapaikkana kaikissa elämän tapahtumissa, niin negatiivisissa kuin positiivissakin.
– Olen ennenkin todennut, että vaikka kaiken muun voisi ottaa minulta pois, luovuus kuitenkin jäisi. Se on jokaisella jotain aivan omaa, jotain, joka ei pääty koskaan, Koivumäki kuvailee.
Maalausten aiheet löytyvät usein tunnepitoisista kokemuksista.
– Se on minua puhuttelevin aihe ja aiempina vuosina pidin itseäni ehdottomasti ekspressionistina.
Maalauksissa toistuu usein muuttuvia ihmishahmoja. Koivumäki kertoo maalanneensa paljon myös lintuja.
– Vapaudenkaipuutako vai jotain muuta, en tiedä.
Koska useimpien maalausten taustalla on vahva tunne, inspiraatio on ehdottoman tärkeää.
– Maalaan enemmänkin tunteella kuin tietoisesti suunnitellen tai esimerkiksi jonkin teeman mukaan. Elämäntilanteesta riippuen jokin työ saattaa viedä enemmän aikaa, mutta joskus inspiraatiolle on tilaa ja kuva syntyy nopeastikin. Tärkeintä on tunne ja jos lopputulos ei jonkin ajan kuluttua miellytä, pohjan voi aina käyttää uudelleen. Kuvataiteessa viehättää se, että omat virheet on mahdollista kääntää voimaksi tai luoda kokonaan uutta vanhan tilalle, uusiutua.

Koivumäen töitä on ollut esillä Hervannan kirjastossa kerran aikaisemminkin.
– Se on käytännöllistä, koska asun itsekin Hervannassa eikä minulla ole ajokorttia, joten olisi vaikea kuljettaa tauluja kauas näyttelyä varten.
Hervannan kirjasto on näyttelypaikkana hyvin toimiva.
– Arvostan todella sitä, että on mahdollista saada töitään muuallekin kuin kodin seinille. Kirjastossa kävijä voi nähdä maalauksia ja ehkä parhaassa tapauksessa saada niistä itselleenkin jotain.

Koivumäki kannustaa muitakin luovia ihmisiä tarttumaan rohkeasti mahdollisuuteen pitää näyttely.
– Itse kierrän aina kirjastossa käydessä katsomassa senhetkisen näyttelyn. Näyttelyn pitääkseen ei tarvitse mitään titteliä, vaan jokainen hervantalainen, joka jotain tuntee ja on joskus tehnyt kuvataidetta, voi tarttua uudelleen siveltimeen ja hakea näyttelyaikaa.

Kaisa Muhonen

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest