Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores
Mainos

Timo Kurtin elämän on aina täyttänyt musiikki. Vanhemmat kertoivat aikanaan 11-lapsisen kuusamolaisperheen kasvatin tanssineen ja laulaneen ennen kuin hän osaisi kävelläkään. Poika oli hytkyttänyt puuta vasten seisoessaan musiikin tahtiin.
– Silloin sanottiin, että poika on rokotettu gramofonin neulalla, Timo nauraa.
Viime vuonna 70 vuotta täyttäneen Kurtin elämän ensimmäinen musiikkimuisto liittyy veljen veivattavaan levysoittimeen. Se oli suuri aarre, johon pienemmät sisarukset eivät olisi saaneet koskea. Sillä soitettiin salaa Eino Gröniä ja Esko Rahkosen Tallinnan laulua aina, kun veljen silmä vältti. Myös perheen isä oli kovasti musiikin perään ja hänen aarteensa oli kasettimankka, johon lapset eivät myöskään saaneet koskea. Lapsuudenkodissa soi aina musiikki.
Teini-iän musiikkimuistoihin Kurtilla kuuluvat tanssit. 15-18-vuotiaat nuoret kokoontuivat lähistöltä sukulaistaloon, josta sitten lähdettiin 50-60 kilometrin päähän pikkubussilla tansseihin Kuusamon kirkonkylän Tetrahallin tai Sallan kansantalolle. Teini-ikäinen Kurtti oli innokas tansseissa kävijä ja harrastus on jatkunut näihin päiviin saakka.
Tansseissa kävi ajan tunnettuja suomalaisartisteja. Heistä Kurtti tapasi monet jo silloin. Mieleen on jäänyt 16-vuotiaana nähty Reijo Taipaleen keikka, jolta nuori poika pääsi ensimmäisen kerran tyttöä saattelemaan. Aamulla oli soitettava veli hakemaan, sillä juhannusaamuna ei päässyt pois saattoreissulta mitenkään muuten.
1968 Timo Kurtin elämässä alkoi sen ajan nuorille tyypillinen ajanjakso, kun hän lähti monilapsisesta perheestään Ruotsiin töihin Volvon tehtaalle vasta 18 vuoden nuoressa iässä. Suomalaispoika ikävöi Ruotsista kovasti kotiin ja lohtua tilanteeseen toivat tutut suomalaiset sävelet.
– Ikävöin kotiin valtavasti ja Pasi Kauniston Lakeuden kutsu soi. Jestas sentään, kun sitä soitettiin, Kurtti muistelee.
Ainoa toinen levy, joka Kurtilla oli Ruotsissa mukana, oli Tapani Kansan Delilah. Lisäksi mukana oli paljon c-kasetteja ja niiltä kuunneltu musiikki lohdutti koti-ikävästä kärsivää siirtolaista.

Musiikki kulkee mukana koko elämän ajan
Vuonna 1972 Timo Kurtti tuli takaisin Suomeen asevelvollisuutta suorittamaan. Matka vei Ouluun ja armeijan jälkeen kotiin. Kuusamossa ei kuitenkaan ollut töitä ja perheessä oli paljon elätettäviä. Tällä kertaa juna toi pojan Tampereelle, jonka tehtaat tarjosivat töitä muualta muuttaneille. Kurtilla oli työvoimatoimiston osoitus Lokomolle, mutta Tampereelle saavuttuaan hän ei löytänyt Lokomon tehdasta mistään, koska ei tuntenut Tamperetta ollenkaan. Keskustasta löytyi kyltti Tampellaan. Työhönottaja kysyi yhden kysymyksen armeijan käymisestä ja Kurtin vastattua, että se on käyty, hänet kutsuttiin töihin maanantaina. Tampellan valimo oli pimeä ja pelottava paikka nuorelle pojalle ja Kurtti sanoi olevansa töissä pakolliset kaksi viikkoa, jotta saa ensimmäisen palkan ja pääsee takaisin pohjoiseen. Valimossa tuli vietettyä kaksikymmentä vuotta sen sulkemiseen asti.
Musiikki on kulkenut mukana koko elämän ajan. Kun Kurtti oli ajanut ajokortin, alkoivat lapsiperheen lomamatkat pohjoiseen. Silloinen vaimo oli innokas musiikinkuuntelija ja kova Jamppa Tuomisen fani. Autossa soi usein juuri hänen kasettinsa.
Lp-levyjä Kurtti on kerännyt jo vuosikymmeniä. Levykokoelma on kertaalleen jo myytykin, kun sattui taloudellisesti vähän tiukempi paikka. Se kaduttaa yhä. Silloin Kurtin elämässä alkoi kasettikausi. Jossain vaiheessa Kurtilla oli toistatuhatta kasettia kotonaan. Hän on lahjoittanut niistä satoja jo poiskin. CD-levyjä kokoelmassa on tuhat ja musiikkilajeja on laidasta laitaan, hiphopista klassiseen musiikkiin. Rakkain musiikkilaji on kuitenkin suomalainen iskelmä, humpat ja tangot. Osan kokoelmastaan Kurtti on saanut suoraan artisteilta, jotka lähettävät hänelle levyjään. Osan saamistaan levyistä Kurtti toimittaa avustamilleen radioasemille Suomessa ja Ruotsissa. Se on vapaaehtoistyötä musiikin eduksi.
Kurtin kokoelmassa on nyt hiukan alle tuhat LP-levyä. Levyjen keräily alkoi uudelleen, kun tuttava halusi luopua sadan levyn levykokoelmastaan. Radion eläkeläinen avaa heti ensimmäisenä aamulla.
– Jous joutuisin kuuntelemaan yhtä musiikkikappaletta lopun elämääni, se olisi Tapio Rautavaaran ”En päivääkään vaihtaisi pois”, Kurtti pohtii. – Mutta sitten, kun tästä maailmasta lähden, haudallani soitetaan ”Vaiennut viulu”. Haluan sinne viulistin sen soittamaan.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest