Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Tässä iässä sulkee ovia itseltään enemmän kuin koskaan. Tekee tietämättömyyden valintoja. Voi tuntua käsittämättömältä, että minusta, lukiolaisesta, elämä tuntuu vieneen minulta mahdollisuuksia. Minullehan on vielä kaikki auki. Voin tehdä mitä vaan ja minusta voi tulla mitä vaan.

Kohta koulussa naputellaan tietokoneen ruudulle, mitä meistä tulee isona. Teemme kurssivalinnat ensi lukuvuotta koskien pian, mikä tarkoittaa sitä, että valitsemme lukujärjestykseemme niitä oppiaineita, joita haluamme opiskella ensi vuonna. Meidän on valittava sellaisia oppiaineita, joista haluamme lopulta suorittaa ylioppilaskokeen ja saada niistä arvosanan ylioppilastodistukseen. Nämä arvosanat avaavat meille reittejä erilaisiin jatko-opiskelupaikkoihin. Esimerkiksi hyvän arvosanan fysiikasta kirjoittaneen opiskelijan on helpompi päästä opiskelemaan fysiikkaa yliopistoon. Sitten hänestä tulee fyysikko, tutkija tai opettaja, jotain omaan alaansa liittyvää kuitenkin.
Valinnoilla on myös varjopuolensa. Kun valitsen tiistaiaamuuni fysiikkaa, en voi osallistua historiantunnille tai maantiedontunnille, jotka järjestetään samaan aikaan.

Kun valitsen asioita, joita rakastan ja valitsen haalivani kaiken tiedon ja osaamisen asioista, jotka merkitsevät minulle jotain, valitsen samalla myös jotain muuta. Valitsen, etten koskaan halua tietää jostakin toisesta asiasta. Valitsen, etten ikinä halua tietää enempää Suomen historiasta tai etten ikinä halua tuntea maailmankarttaa kuin omia taskujani. Teen tietämättömyyden valinnan.
Ja tietenkin kaikesta voi ottaa selvää myöhemmin. Voin kahdenkymmenen vuoden päästä ostaa Suomen historiaa koskevan kirjan ja opiskella sen kannesta kanteen. Kysymykseksi muodostuukin: Tuleeko minulle mieleen tehdä niin? Ei. Periaatteessa kaikki on mahdollista ja minulla on vielä alussa oleva elämäni aikaa lukea ja oppia kaikesta. Kuitenkin käytännössä, tavallisessa arjessa, tyydyn vain unohtamaan tietämättömyyteni. En ole vielä päättänyt tekeekö se minut lopulta onnelliseksi.

Ehkä kaikista mielenkiintoisin ja kaikista kaikkia koskevin seikka näissä ajatuksissa on se, että tietämättömyyden valinnan tekemistä oletetaan ihmisiltä joka päivä, joka hetki. Kun selaamme bussissa mieluummin puhelinta kuin sanomalehteä, teemme valinnan. Kun makaamme sohvalla ja laskemme kattolautoja luontodokumentit katsomisen sijaan, teemme valinnan. Kun rankan työpäivän jälkeen on tärkeämpää mennä nukkumaan kuin opiskella itselleen toista ammattia, on sekin valinta. Teemme tietämättömyyden valinnan jaksaaksemme täällä.
En siis voi loputtomiin surra sitä, etten pääse koulussa tunneille, joille en oikeasti koskaan halunnutkaan. Halusin vain tietää lisää. En aio surra sitä, että selaan ainoat päiväni vapaahetket kännykkää tai luen huonoa kirjaa enkä opiskele ylimääräisiä asioita. On kuitenkin ajattelemisen arvoista, että jatkuvasti elämässämme päätämme, että tätä asiaa en halua koskaan oppia.

En väitä, että olisin kiinnostunut kaikesta. En tule elämässäni tarvitsemaan kaikkea tietoa, jota maailma minulle tarjoaa. Tieto on kuitenkin jonkinlainen itseisarvo. Tieto, jolla ei tee mitään, ei ole turhaa tietoa. Tieto on aina arvokasta ja sillä on arvo sekä ulos- että sisäänpäin.
Siksi minusta tuntuu, että lukiolaisena sulkee itseltään ovia enemmän kuin avaa. Tässä iässä meidän on päätettävä ainoastaan, mihin emme halua panostaa ja mitä meistä ei tule isona, jotta voimme panostaa asioihin, jotka lopulta (mutta vasta myöhemmin) avaavat meille ovia sinne, mihin aina halusimmekin. Ei välttämättä tunnukaan hyvältä saavuttaa sitä, mitä on aina toivonut.
Minulle se on ollut vaikeaa ja kivuliasta. On ollut kivuliasta tajuta, että toteuttaessani omia unelmiani, luovun kaikista muista mahdollisuuksistani kaikkia muita asioita koskien. Jos minusta tulee isona jotakin, minusta tuskin tulee koskaan mitään kovin erilaista. Tietenkin aina on mahdollista vaihtaa, mutta silloinkin on valittava kaiken maailman tiedon väliltä. En pidä siitä, etten voi saada kaikkea.

Kiitos kuitenkin siitä, että saan tavoitella unelmiani, yritän olla miettimättä.

Saana Simelius

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest