Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Tampereen teknillisellä lukiolla tanssittiin perinteisiä vanhojen tansseja perjantaina 16. helmikuuta lukion kakkosluokkalaisten jäädessä penkkareiden jäljiltä koulun vanhimmiksi opiskelijoiksi. Tuossa erityisessä perjantaipäivässä on tanssijan näkökulmasta enemmän puolia kuin saattaa arvatakaan.
Puoli kahdeksaksi tytön on kiiruhdettava meikkiin. Sen sijaan pojat joko ottavat päivän taustaksi tavallista pidemmät yöunet tai saattavat ehtiä aamulla kouluunkin. Meikki on valmis juuri sopivasti ennen kampaajaa, johon on jälleen ehdittävä riittävän aikaisin, jotta kenraaliharjoitukset päästään aloittamaan koululla heti tukkasessioiden jälkeen.
Valmisteluista suurin osa on onneksi tehty ennen varsinaista juhlapäivää. Vanhojen tanssien mekot on parhaimmillaan valittu jo ennen syyslomaa, yli puoli vuotta sitten. Lisäksi tarvitaan kengät, kynnet, korut, laukut, sukkahousut…
Kenraaliharjoitus aloitetaan Hervannan vapaa-aikakeskuksella puoli yhdeltätoista. Tansseja päästään kokeilemaan ensimmäistä kertaa frakit ja pitkät mekot päällä. Pitkä helma tuottaa haasteita, jotka jäävät jännittämään, kun on aika poistua salista odottamaan ensimmäiseen esitykseen astelua. Tässä vaiheessa ensimmäiset opiskelijat ovat jo turvautuneet teippiin, jota on lisätty niin kenkiin kuin vaatteisiinkin.
Ensimmäisen kerran tanssit esitetään Tampereen teknillisen lukion opiskelijoille ja opettajille kahdeltatoista. Tanssiminen ei jännitä, kun katsomossa on keskeltä koulupäivää saapuneita tuttuja kasvoja. Tässä vaiheessa osa tanssijoista alkaa kuvitella, että illankin esitys on varmasti yhtä rento ja rauhallinen.
Viimeiset valssipyörähdykset naurattavat. Mekon helma tulee tallotuksi edestä ja takaa.

Kymmenen erilaista tanssia
Tampereen teknillisen lukion vanhojen tanssit pitävät sisällään kymmenen erilaista tanssia ja mukaan mahtuu niin vauhdikkaita ja leikkisiä kuin hitaita ja tunnelmallisiakin tansseja. Esitetyistä tansseista monille tuttuja ovat esimerkiksi tango ja Cicapo.
Lisäksi opiskelijat ovat tehneet esityksen loppuun oman tanssin, jossa juhlapukuihin sonnustautuneet vanhat tanssivat juuri nyt tunnettujen kappaleiden tahtiin. Mukana oli kaikkea Antti Tuiskusta tiputanssiin.
Ennen kuudelta alkavaa illan esitystä on aikaa valokuvaukselle, syömiselle ja rentoutumiselle. Parit valokuvataan ja lisäksi otetaan yhteinen ryhmäkuva. Kaikki haluavat kuvia kavereidensa kanssa ja säntäävät pakkaseen prinsessamekoissaan poseeraamaan.
Ruoka syödään varovasti ja tytöt suojaavat mekkojansa pyyhkeillä ja kaulahuiveilla, ettei mitään pääse tipahtamaan syliin. Osa pareista lähtee syömään paremminkin kuin hampurilaisen. Syömisen jälkeen pelataan korttia, soitetaan musiikkia ja korjataan hiestä ja ruokailusta kärsineitä meikkejä.
Tässä vaiheessa lisätään myös monen monta rakkolaastaria. Ainakin tyttöjen pukuhuone on kuin tanssista selviytymistä edistävien välineiden nyyttikestit. Väliajalla suosituksi tulevat ne, joilta löytyvät sakset, teippiä, laastaria tai ripsiväriä.

Iltanäytös jännittää
Kun tanssijat kokoontuvat salin oviaukoille odottamaan iltanäytökseen astelua, jännitys on kasvanut valtavaksi. Minäkin vielä viime hetkellä käännyn ja kysyn takanani olevalta, että kai selän vetoketju on loppuun asti kiinni. Rehtori puhuu ja juontajat juontavat. Lopulta musiikki alkaa soida ja tanssijat tanssivat jo aamupäivältä tutun esityksen tällä kertaa vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille, muille sukulaisille ja kavereille. Iltaesitys näyttäytyy monille vanhojen päivän kohokohtana. Vaikka juuri tuo kyseinen esitys jännittää kovasti, uskaltaa tanssin lomassa nauraa ja helpoissa kohdissa jutellakin vähän.
Tunnelmaa tansseihin toivat salin reunoille asetellut eriväriset valot ja takaseinällä komeilevat hopeiset ilmapallot. Kuitenkin kaikista suurin tunnelman luoja oli tunne siitä, että tätä tehdään yhdessä, sekä oman tanssiparin että kavereiden että koko vanhojen tansseja syksystä harjoitelleen porukan kanssa.
Iltaesityksessä pitkää helmaa on jo oppinut varomaan ja se saikin siipeensä vain muutamaan otteeseen. Iltaesitys päättyy kahteen valssiin, joihin yleisökin saa osallistua, vaikka vanhemmat tanssittamalla omia lapsiaan, jotka ovatkin jo lukionsa vanhoja.
Kun viimeiset yleisövalssin askeleet osuvat lattiaan, siirtyvät vanhojen mielet ehkä jo tulevien jatkojen pariin. Vuorossa ovat vielä kymmenet kuvat sukulaisten ja ystävien kanssa, tuttujen vanhempien tervehtiminen ja tietenkin välttämätön jälkiarvio siitä, miten tanssit menivät.
Rakkolaastarit irrotetaan kivuliaasti ja puvut asetellaan takaisin pukupusseihin. Haikeina ymmärretään, että ehkä tähän malliin tanssimista ei voi enää ensi viikolla koulussa jatkaa.
Vanhojen jatkot ovat suoranainen elävien tarinoiden arkisto varmasti jokaisessa koulussa, myös meidän lukiossamme. Mutta mikä tapahtuu jatkoilla, se jää jatkoille. Ainakin jännitys ja parhaimmillaan aamukuudesta jatkuneen päivän tuottama väsymys voitettiin vielä kerran sinä iltana.Tampereen teknillisen lukion vanhojen tanssit olivat onnistuneet ja täynnä ihania muistoja. Videoihin ja kuviin palattiin vielä seuraavana aamuna sosiaalisessa mediassa ja palataan vielä pitkään.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest