Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Ei ole olennaista miettiä, kuka on. On mahdotonta listata yhdeltä istumalta kaikki asiat, joita olen. Kiireinen, iloinen, surullinen, luotettava, huono ystävä, hyvä ystävä, epäluotettava, rakastava, itsekäs. Ahkera kunnes laiskottaa. Aktiivinen kunnes osallistuminen ei muutakaan asioita paremmaksi. Iloinen kunnes säästä tulee harmaa. Kunnossa kunnes huomenna en enää olekaan.

Ei ole millään tavalla tärkeää yrittää etsiä tuntematonta ja yllätyksellistä henkilöä itsestään. Sellaista ei löydy. Kaikki elämisen aika, joka on varattu itsensä muovaamiseen ja niiden asioiden kokemiseen, jotka muuttavat minua, menee tämänhetkisen itseni etsimiseen. Kun se on niin muotiakin. Ehkä tuntemattomuuden hakeminen paikoista, joissa sitä ei ole, houkuttelee, koska ennakointi houkuttelee. Jos löydän tuntemattoman itseni nyt, ei se koskaan pääse yllättämään.

Mutta tuntematon oma itse yllättää aina, on ainoastaan rauhoittavaa ajatella, että sen voi estää.

On tuhlausta painaa mustekynällä paperille kuva itsestään uudestaan ja uudestaan. Epäilen, että on mahdotonta tehdä itsestään omakuva, joka olisi joskus valmis.

Nuoren on tärkeää löytää oma identiteetti. Voin hieman valehdellen sanoa, että olen törmännyt tuohon lauseeseen kymmeniä kertoja. Nuorena on äärettömän tärkeää yhtäkkiä tietää, mikä on ja mitä haluaa, vaikka vielä hetki sitten kukaan ei ollut siitä kiinnostunut. Vielä hetki sitten, kun kukaan ei kysynyt, sen ehkä olisi osannut kertoa. On epäreilua, että pitäisi tietää, mitä tykkää opiskella ja mitä ei, että pitäisi tietää, missä haluaa asua ja missä ei, pitäisi tietää, miten haluaa pukeutua tai puhua, miten haluaa kävellä, kirjoittaa tai olla mieltä. Ei kenenkään muunkaan tarvitse tietää. Kun vanhana on saanut aikaan isoja juttuja, on katse siirtynyt asioihin, joita minusta voi saada irti ja joita voin saada aikaan, minun itseni sijasta.

Opiskelijan ystävän, Wikipedian, mukaan identiteetti on ihmisen yksilöllinen käsitys itsestään ja sen perustana toimivat ihmisen persoonalliset ominaisuudet, jotka saattavat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Identiteetin kehitys jatkuu koko eliniän. Ei ole tarkoituskaan löytää itseään.

Halusin vielä kaksi vuotta sitten tietää kaiken fysiikasta. Sitten halusin tietää kaiken kirjoittamisesta. Nyt haluan tietää kaiken kaikesta ja lisäksi ehtiä nukkua hyvin. Joskus halusin olla pitkä ja äänekäs, mutta jäinkin lyhyeksi ja valikoivan puheliaaksi. Aina piti olla se, jolla on suunnitelma ja suunta, mutta siitäkin on jo aikaa.

Siksi haluan opetella ajattelemaan, että ei kokonaisella omakuvalla, täydellisellä identiteetillä, ole väliä minulle nyt. Ilman suuntaa ei kuitenkaan voi eikä saa elää.

Jaksan olla nuori, kun ajattelen, että ainoastaan sillä, mitä teen, on väliä. Tunne ei näy ulos. Täydellinen hukkuminen ei näy. Ahkera tekeminen ja luominen näkyy ja jää.

On olennaista miettiä, missä on ja mitä tekemässä. Toisin kuin usein neuvotaan, on olennaista miettiä, miltä näyttää muiden silmissä ja muulle maailmalle. On olennaista tietää, millaisen jäljen jättää. Jos valitsen kirjoittamisen, voin saada muista irti tunteita, joita minussa on. Jos valitsen fysiikan, ymmärrän, miten maailma toimii ja miten maa, jolla kävelen, käyttäytyy. Jos valitsen hiljaisuuden, saan olla aina rauhassa. Jos valitsen pitää meteliä, minulle vastataan lopulta. Jos leikkaan hiukseni, joku pitää niistä ja toinen ei.

Tärkeää on miettiä muutosta. Mihin asiat, joita nyt teen tai joita nyt haluan, vievät minut ensi viikolla tai viiden vuoden päässä? Millaisen päivän haluaisin elää tähän aikaan 45–vuotiaana. Minulle on tärkeää ostaa kalenteri ja merkata sinne, mitä ensi vuonna tapahtuu. En ehkä tiedä, millaisena ihmisenä elän, mutta ainakin tiedän, mitä elän. Osaan varautua juttuihin, jotka muuttavat ja tuntuvat.

Haluan astua maahan niin kovaa, että kaikki näkevät, millaisia kenkiä käytän.

Mutta ei se ole minun identiteettini. Se on tapani elää.

Koska on varmasti mahdotonta tehdä itsestään mustekuva, kannattaa kokeilla lyijykynää. Lyijykynällä voi tallentaa käsien venytykset, ensimmäiset siipisulat, ilmeet ja vaihtuvat kengät aina edellisten päälle. Kannattaa kai elää niin, että voi muuttua ja muuttaa.

Mihin päädyin tällä tekstillä? En mihinkään. Ehkä siihen, että minulla ei ole kokonaista identiteettiä. Ehkä siihen, ettei sinullakaan ole. Siihen, ettei se ole tärkeää tai tarkoituksenmukaista. Siihen, että muille olen sitä, mitä teen tai että en ole kenellekään mitään ilman jatkuvaa vaikuttamista. Siihen, etten löydä itseäni ikinä ja kaikki muut ovat löytäneet. Tai sitten en päätynyt mihinkään. Kaaoksesta ei koskaan kasva järjestystä ja sen tiedän, koska olen ollut myös fysiikan tunneilla.

 

Saana Simelius

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest