Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Kuurosokeiden Toimintakeskuksella vietettiin avoimien ovien päivää tiistaina 22.10.2019. Tapahtumassa apulaispormestari Johanna Loukaskorpi avasi kansallisen kuurosokeusalan kirjaston ja alueella järjestettiin opastettuja kierroksia päivän aikana. Oppaina toimivat talon asukkaat ja vierailijat saivat kuulla esimerkiksi esteettömästä rakentamisesta kokemusasiantuntijoilta. Tapahtumaan osallistui muun muassa hoitoalan opiskelijoita. 18-vuotias Janni Forsberg opiskelee Tredussa lähihoitajaksi ja aistirajoitteet ovat kiinnostaneet häntä pitkään.
– Tuttavapiiriini ei kuulu sokeita, kuuroja tai kuurosokeita, mutta aihe on kiinnostava. Kysyin nyt esimerkiksi sitä, miten asioita opetetaan syntymästään kuurosokealle, hän sanoo. – Se kuulostaa monimutkaiselta, mutta kiinnostavalta. Olen miettinyt paljon sitä, millaista elämä on, jos menettää jonkun aistin. Ihmiset sopeutuvat todella hyvin kaikkeen, mutta esimerkiksi näköaistin menettäminen on varmasti iso asia.
Järjestöohjaaja, kuvataitelija Milla Lindhillä on asiasta ensi käden tietoa. Lindh syntyi kuulevana ja näkevänä, mutta kuusivuotiaana Lindhin kuulo alkoi heiketä. Lindh eli täysin kuurona lastensa kanssa kolmen vuoden ajan ennen korvaimplanttien saamista. Se aiheutti arkeen haasteita, ja näköaistin menetys on ollut kuvataiteilijalle merkittävä elämänmuutos.
– En tavallaan koe, että olen luopunut mistään, Lindh sanoo ja korostaa saaneensa lisää itseluottamusta ja ympärilleen kuurosokeiden kansainvälisen yhteisön, jollaista ei olisi saanut, jos elämä olisi kulkenut toista reittiä. – Kuvataiteilijaminä on luopunut enemmästä.
Taide on Lindhin elämässä yhä. Vaikka aistien rajoittuminen on rajoittanut myös taiteen tekemistä, Lindh tekee toimintakeskuksessa tärkeää työtä johdattaessaan asiakkaita taiteen pariin. Näön ja kuulon heiketessä tuntoaisti on kompensoinut muita aisteja.

Musiikkia jokaiselle

Musiikkiterapeutti Russ Palmer tarjoaa työssään kuurosokeille mahdollisuuden kokea musiikki vibraation kautta. Palmer valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 1999 ryhmänsä ainoana kuurosokeana vibroakustiikan uranuurtaja Petri Lehikoisen ohjauksesta. Opiskelu tuotti haasteita, sillä Palmerilla ei tuolloin vielä ollut sisäkorvaimplantteja. Kommunikointi tapahtui radiomikrofonin kautta, johon voi puhua yksi ihminen kerrallaan.
– Musiikki kuuluu kaikille, Palmer sanoo ja ojentaa käteeni ilmapallon.
Kun musiikki alkaa soida, pallo alkaa värähdellä kädessäni. Soiva levy on Palmerin omaa musiikkia. Kuulovammastaan huolimatta Palmer on jatkanut musiikin tekemistä ja hänen äänensä on kaunis. Tekisi mieli saada samanlainen kokemus kuin musiikin kokeminen tuntoaistin kautta kuulovammaiselle on, mutta se on todennäköisesti mahdotonta. Tuntoaistini ei ole tarpeeksi herkkä. Joka tapauksessa kokemus on aisteja herättelevä ja jää mieleen.
– On olemassa joitakin hyvin musikaalisia kuuroja ympäri maailmaa, Palmer toteaa musiikin tauottua. – Luulin jo, että en enää voisi tehdä musiikkia.
Palmer sai ensimmäisen kuuloimplanttinsa vuonna 2004 ja toisen 2011. Implanttien jälkeen hän koki, että lauluääni parani entisestä- siis ajasta, jolloin hän vielä kuuli. Aistit olivat herkistyneet.
– Oli upea kokemus saada implantit ja pystyä tekemään taas musiikkia, Palmer sanoo ja laulaa kokemuksestaan tekemästään kappaleesta muutaman säkeen.
Palmer sanoo nauttivansa musiikista erittäin paljon. Nyt hän kiertää työkseen jakamassa musiikin iloa myös muille kuurosokeille. Hän on tavannut paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan aiemmin saaneet nauttia musiikista.
– On tärkeää antaa kuurosokeille pääsy musiikin pariin, Palmer sanoo.

Kuvat ja teksti: Satu Lepistö

Pin It on Pinterest