Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Värikylvyssä maalataan käsin ja jaloin Haiharan kartanossa

Keskiviikkoisin Haiharan taidekeskukseen Kaukajärvellä kokoontuu joukko iloisia maalareita. Ilo saattaa tosin nopeasti vaihtua itkuunkin, sillä temperamenttisten taiteilijoiden ikähaitari ei nouse kahta vuotta korkeammalle.
Käynnissä on syksyn kolmas neliviikkoinen värikylpykurssi. Kurssit järjestetään kahdelle vauvaryhmälle ja yhdelle taaperoryhmälle.
– Vauvat maalaavat todella intensiivisiä töitä, kertoo värikylpyohjaaja Paula Maunu.
– Taaperot eivät yhtä innokkaasti kastele käsiään. Jotkut haluavat mieluummin maalata esimerkiksi pallon avulla.

Värikylpy on Porin lastenkulttuurikeskuksen kehittämä metodi, jonka avulla lapsi tutustuu aistien maailmaan ja tekee samalla ensimmäisen taideteoksensa.
– Puhumme maaleista, mutta kaikki käytetyt värit ovat elintarvikepohjaisia ja siis syömäkelpoisia, Maunu kertoo.
– Useimmissa maaleissa pohjana on perunajauhokiisseli. Esimerkiksi keltainen maali saadaan aikaan sahramilla ja vihreä merilevällä, mustaan käytetään lääkehiiltä. Punaisen sävyjä saa aikaan marjarouheella, joka tuo myös erilaista pintaa.
Kirkas sininen väri on ainut, johon käytetään elintarvikeväriä.
– Sininen on haasteellinen. Se on käytössä vain yhdellä maalauskerralla.

Viime keskiviikkona maalauksen aiheena oli Onnen maan kartta. Vauvaryhmässä kartat syntyivät käsin ja jaloin maalaten, välillä maaleja maistellenkin. Maalaamisvälineenä käytettiin myös lankaa, joka jätti oman reittinsä kartalle.
– Moni kurssin aikana syntyneistä teoksista päätyy seinälle. Ne voivat olla vauvan ensimmäisiä maalauksia, Maunu toteaa.
– On ollut yllättävää huomata, kuinka hyvin puolivuotiaatkin voivat muistaa, mitä on aikaisemmin tehty. Yhteistä kieltä ei vielä ole, mutta vauvatkin ymmärtävät, mistä maalaamisessa on kyse.

Taidekerholaiset tutustuvat monipuolisesti kuvataiteeseen

Tänä syksynä Hervannan kirkolla aloitti toimintansa 4.–6.-luokkalaisille suunnattu taidekerho.
– Ikäraja ei ole ehdoton, hieman nuoremmat tai vanhemmatkin voivat osallistua, kertoo kerhon vetäjä Susanna Kiiski.
Kiiski tuli seurakunnalle töihin vuonna 2013. Hän on vetänyt muun muassa päiväkerhoja ja muuta toimintaa koululaisille.
– Kuvataide on ollut minulle lapsesta asti rakas harrastus, joten olen soveltanut sitä kerhotoiminnassa ennenkin, Kiiski kertoo.
– Taidekerhossa pääsen hyödyntämään omaa osaamisaluettani.

Taidekerho kokoontuu Hervannan kirkolla torstaisin kello 15.30–17.30. Kerhotila löytyy toisesta kerroksesta, kun menee sisään Ahvenisjärven puoleisesta ovesta.
Kerho on maksuton ja mukaan saa tulla milloin tahansa.
– Saa tulla myös vaikka vain tunniksi, jos iltaan kuuluu muitakin harrastuksia, Kiiski toteaa.
Kerhokerroille ei ole ennakkoilmoittautumista, mikä välillä asettaa haasteita vetäjälle.
– On aina vaikea tietää, kuinka moneen kerholaiseen varautuu. Kävijät ovat kuitenkin olleet ihanan innokasta ja taitavaa porukkaa!

Kerholaiset ovat päässeet tutustumaan esimerkiksi hiilellä piirtämiseen, akryylimaalaukseen ja tyynyliinan painamiseen. Joka kerralla kokeillaan jotakin uutta.
Piirustusten ja maalausten aiheet tulevat pääosin kerholaisilta.
– Kysyin lapsilta, mitä he haluavat oppia piirtämään tai maalaamaan.  Toiveissa oli erilaisten eläinten, kuten hevosten piirtämistä, Kiiski kertoo.

Lue lisää seurakuntien kerhotoiminnasta täältä.

Kaisa Muhonen

Pelle ja Bella nostavat hymyn huulille

Hannu Hirsivuoren naivistiset veistokset ovat ennenkin ilahduttaneet Hervannan kirjastossa kävijöitä. Nyt esillä ovat Pelle ja Bella – kaksikko, jonka voi yhdistellä monin eri tavoin: Kumpikin hahmo pysyy pystyssä eri päin ja lisäksi hahmot voi asettaa toistensa päälle kuin akrobaatit.
– Veistokset olivat esillä Iittalan talvinäyttelyssä, Hirsivuori kertoo.
Hänen käsissään syntyy vuosittain 3-4 naivistista taideteosta. Tärkeä vuosittainen tähtäin ovat Iittalan naivistiset näyttelyt.
Pelle ja Bella valmistuivat vuonna 2013.
– Halusin tehdä jotain uutta ja sain idean kahdesta veistoksesta, jotka ovat keskenään synkronissa, Hirsivuori kuvailee.
Veistosten runkona toimivat koivupölkyt. Ne on koverrettu ontoiksi, sillä muuten veistoksista olisi tullut aivan liian raskaat.
– Materiaalilla on suuri merkitys siihen, minkälainen lopullisesta teoksesta tulee.
Luonnonmateriaalien lisäksi Hirsivuori käyttää mahdollisuuksien mukaan luonnonvärejä. Hän maalaa veistoksiaan esimerkiksi mustikasta ja puolukasta tehdyillä väreillä.
– Kaikkia värejä ei luonnosta saa. Esimerkiksi keltaiset täytyy ostaa.
Luonnonvärit eivät ole kovin peittäviä, joten puinen pinta jää selvästi näkyviin.
– Miksi sitä pitäisikään peittää? Jos lopputuloksesta haluaa täysin tasaisen, voisi yhtä hyvin käyttää muovia, Hirsivuori toteaa.

Eloton herää henkiin

Eloton herää henkiin

Haiharan nukketeatteri viettää tänä vuonna 45-vuotisjuhlavuottaan. Juhlanäytelmänä nähtiin Guy de Maupassantin novelliin perustuva Koru.
– Koru on aikuisille suunnattu näytelmä, kertoo Terhi Syrjänen Haiharan nukketeatterista.
– Etsimme aina yleisön kanssa jaettavaksi hyviä tarinoita, joissa on mahdollisuus hyvin visuaaliseen toteutukseen.
Oman, ainutlaatuisen tunnelmansa Koruun luo sen musiikki, jonka on säveltänyt Jukka Viitasaari. Soitosta ja äänimaailmasta esityksissä vastaa Antero Mentu.

Nukketeatterissa on mukana noin 10-henkinen harrastajien joukko, johon kuuluu sekä miehiä että naisia.
– Intressit ovat suuntautuneet eri ihmisillä eri osa-alueille. Meillä on näyttelijöitä, nukentekijöitä ja esityksen teknisestä puolesta vastaavia ihmisiä. Itse olen kiinnostunut erityisesti käsikirjoittamaan ja ohjaamaan näytelmiä, Syrjänen kertoo.
Käsikirjoituksen ja ohjauksen tekeminen on Syrjäsen mielestä hyvin onnistunut yhtälö.
– Jo käsikirjoitusvaiheessa on hyvä muuttaa tekstiä toiminnaksi ja miettiä, kuinka nuken ajatus ja tunnetilat näkyvät sen liikkeistä.

Näyttelijän ja nuken välinen yhteistyö on nukketeatterin peruspilari.
– On aina mielenkiintoista nähdä, miten näyttelijä kanavoi oman luovuutensa esiin elottoman esineen kautta, Syrjänen kuvailee.
Harjoitusten alkaessa onkin ensin vaihe, jossa näyttelijät hakevat liikkeitä ja tunnetiloja improvisoiden.
– Kun teksti tulee mukaan, on näytelmän työstäminen jo pitkällä, Syrjänen kertoo.
Osa harjoitusvaiheen improvisaatioissa syntyneistä ideoista päätyy valmiiseen teokseen.

Haiharan kartanon viimeinen yksityinen omistaja, Gunvor Ekroos, keräili nukkeja. Nukketeatteri syntyi hänen ideastaan ja sitä lähti toteuttamaan kädentaitaja Anneli Kuronen.
– Teatteri perustettiin syksyllä 1969. Alku hieman kangerteli, sillä kummallakaan heistä ei ollut kokemusta tämän taiteenlajin tekemisestä, Syrjänen kertoo.
Haiharaan saatiin vierailulle nukketeatteritaiteilija Mona Leo, jolta Kuronen sai oppia. Lisäksi Kuronen lähti Islantiin nukketeatterikurssille. Tämän jälkeen nukketeatterin matka jatkui kohti ensimmäistä ensi-iltaa, joka koitti vuonna 1970.
– Ensimmäinen näytelmä oli Prinsessa Ruusunen, Syrjänen kertoo.
Suurin osa nukketeatterinäytelmistä on lapsille suunnattuja, mutta välillä näytelmiä tehdään aikuisillekin.
– Nukketeatteritaiteella on pitkät perinteet. Silti edelleen osalle aikuiskatsojista on kynnys tulla katsomaan nukketeatteria.

Nukketeatteri on toiminut koko olemassa olonsa ajan Haiharan kartanon pihapiirissä, osoitteessa Haiharankatu 30. Se pystytettiin aikanaan vanhaan kanalaan.
– Tila on nukketeatterille juuri sopivan kokoinen ja erittäin toimiva, Syrjänen toteaa.
Punatiilisessä rakennuksessa on teatterille sopiva intiimi ja hieman taianomainen tunnelma.
Nukketeatteri tuottaa vuosittain 1–2 ensi-iltaa. Valtaosa esityksistä on omissa tiloissa, mutta välillä käydään esiintymässä muuallakin.
Nukketeatteri myös suunnittelee ja toteuttaa eri teemaisia, koko perheelle suunnattuja taidetapahtumia, kuten elokuun alkupuolella vietettävä Lasten taiteiden yö.
– Teemme aina mielellämme yhteistyötä muiden lasten kulttuurin toimijoiden kanssa.

Kaisa Muhonennettiin

Onni ja Ilona Hervannassa -näyttely kääntää suun hymyyn aikuisiltakin

Onni ja Ilona Hervannassa -näyttely kääntää suun hymyyn aikuisiltakin

nettiinHervannan kirjaston lasten osastolla aukesi maanantaina harvinaislaatuinen näyttely. Harvinaiseksi sen tekee kohdeyleisö – vauvat.
– Miksei vauvoillekin voisi tehdä taidenäyttelyä? toteaa graafinen suunnittelija Leena Junnila.
Onni ja Ilona Hervannassa – katseltavaa vauvoille -näyttely pohjautuu Junnilan katselukortteihin.

Katselukorttien idea syntyi, kun Junnilasta itsestään tuli äiti. Onni onkin esikoisen nimi.
– Saimme neuvolasta hymynaamakuvan ja hämmästyin sen vaikutusta vauvaan. Halusin perehtyä vauvan havainnointikykyyn tarkemmin, Junnila kertoo.
Tuolloin hänen opintonsa graafisen suunnittelun parissa olivat vielä kesken, joten perehtyminen johti viimein lopputyön tekemiseen aiheen parista.
– Silloin syntyi hahmotelma ensimmäisestä vauvakorttisarjasta.

Onni ja Ilona -kortit ovat olleet myynnissä verkossa lokakuusta 2007. Tällä hetkellä kortteja on myynnissä parisenkymmentä erilaista.
– Äitinä halusin vauvalleni kivoja katselukortteja, joita kiinnittää eri puolelle taloa vauvan oleskelupaikoille, Junnila toteaa.
– Havainnointi alkaa hyvin pienenä. Usein jo pariviikkoisten katse pysähtyy kortteihin. Kaikkein eniten katselukorteista tuntuvat nauttivan 2–3 kuukauden ikäiset vauvat, heille ne ovat selvästi tärkeä juttu.

Hervannan näyttelyn tauluissa on toisella puolen vauvojen lempikuvioita ja toisella puolen maatilan eläimiä. Myös eläinhahmot perustuvat helposti hahmotettaviin muotoihin.
– On ollut hyvin mielenkiintoista tutustua vauvan havaintomaailmaan. Miksi jokin graafinen kuvio vetää huomion puoleensa paremmin kuin toinen? Junnila pohtii.
– Aivan pienimpiä vauvoja kiinnostavat kortit, joissa on vain yksi, iso kuvio. Noin neljän kuukauden iässä alkaa kiinnostaa enemmän se, että kuvassa onkin monta pientä kuviota.
Suunnilleen puolivuotiaasta alkaen vauvan mielenkiinnon pääkohteeksi tulee liike. Katselukorteilla voi silti olla paikkansa vauvan maailmassa edelleen, etenkin jos ne ovat osa kanssakäymistä ja leikkiä aikuisen kanssa.

Katselukorttinäyttely on ollut esillä Sipoossa, Sanoma-talon kahviossa ja Punkalaitumella. Nyt tamperelaisilla on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Junnilan töihin Hervannassa.
Näyttely on esillä Hervannan kirjastossa 6. syyskuuta saakka. Lasten osastolla on myös katselukortteja, joiden hahmoja lapsi voi etsiä näyttelyn tauluista.
Hervannan kirjaston hyllystä löytyvät Junnilan kirjat Lits läts lätäkkö ja Kot! sanoo kana.
Lisätietoa: www.onnijailona.fi.

Kaisa Muhonen

Kuva: Kiinnostus pienen lapsen havainnointikykyyn yhdistää graafinen suunnittelija Leena Junnilaa ja tanssitaiteilija Samuli Roinista. Hervannan kirjastossa on esillä Junnilan näyttely, ja kahtena lauantaina hahmot heräävät henkiin Roinisen tanssiesityksessä.

Pin It on Pinterest