Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores
Taiteilija yllättää – kerrostalon seinään erikoista taidetta Vuoreksessa

Taiteilija yllättää – kerrostalon seinään erikoista taidetta Vuoreksessa

Vuoreksen koulussa alkoi mielenkiintoinen taideprojekti. Koululaiset pääsevät läheltä seuraamaan taiteilija ja kuvanveistäjä Jaakko Himasen tulevaa suurta taideteosta, jonka taiteilija toteuttaa kerrostalon seinään.

Työn on tilannut rakennusyhtiö Lemminkäinen. Se tulee Vuoreksen Varpu -nimiseen kerrostaloyhtiön seinään, joka valmistuu keväällä 2018. Teos tulee talon pääjulkisivuun.
– Aiheena on kasvit. Teokseen tulee varpu, joka on tehty epätavallisesta materiaalista. Teos rakentuu harrastus ja liikuntavälineistä, Himanen kertoo.

Sen enempää hän ei halua paljastaa tulevasta taideteoksestaan. Himanen on tunnettu suurista teoksistaan. Hän on muun muassa tehnyt Vuorekseen aiemminkin ympäristötaidetta. Yhden rivitalonyhtiön seinään hän teki Kotirento-nimisen teoksen.
– Rakennuksiin on mielenkiintoista tehdä taidetta. Mittakaava on erikoinen. Ulkona kaikki kutistuu. Se pitää ottaa huomioon.

Himanen osallistuu ensimmäisenä taiteilijana Vuoreksen koulussa käynnistettyyn taideprojektiin, jossa koululaiset pääsevät tutustumaan alueensa taiteeseen ja taiteilijoiden työskentelyyn.
Vuoreksessa on yli 20 taideteosta eri puolilla lähiötä. Kaikki koulun oppilaat käyvät Jaakko Himasen näyttelyssä galleria Mältinrannassa. Lisäksi luokkaryhmät pääsevät tutustumaan Jaakko Himasen työhuoneeseen ja katsomaan, kun taiteilija työskentelee.
– Teemme oppilaiden kanssa yhdessä jotain myös Vuoreksen Varpu -teokseeni liittyen, Himanen kertoo.

Taideprojekti on Vuoreksen koulun ja sen vanhempainyhdistyksen toteuttama.
– On hienoa, että lapset ja nuoret pääsevät osallistumaan kotiympäristönsä taideohjelmaan. Se lisää yhteisöllisyyttä, kertoo Niina Riihimäki Vuoreksen koulun vanhempainyhdistyksestä.
Riihimäki toivoo, että projektiin saadaan mukaan lisää yhteistyötahoja ja taiteilijoita.

Freija Metsähalme

 

FAKTA:

Vuoreksessa on kymmeniä taideteoksia ympäri lähiötä.
Alueella on erityinen taideohjelma, joka määrittelee taiteen teemat, sijoittumisen ja toteuttamisen periaatteet.
Esimerkiksi Koukkurannankadulla on Kaarina Kaikkosen ympäristötaideteos Sisulla noustiin. Se koostuu sadoista suksipareista.
Koukkuaurankadulla on Jaakko Himasen Kotirento-teos.
Kirsti Tuokon Shoppailijat on kauppakeskus Klaavan seinässä.
Keskuspuiston taidesillalla on Paavo Räbinän ja Jarkko Reimanin valoteos Suojelusenkeli.
Kuvanveistäjä Pertti Kukkosen 200 metriä pitkä veistosmuuri on asuntomessualueen kupeessa.

KUVA: Taiteilija Jaakko Himanen kävi Vuoreksen koululla kertomassa taiteestaan. Oppilaat pääsevät taideprojektissa tutustumaan myös Himasen työhuoneeseen.

KUVA2: Jaakko Himasen teos Kotirento on vuoreslaisen rivitalonyhtiön seinässä Koukkuaurankdulla.

Nuoret ryhtyivät valokuvaajiksi: ”Maailmassa niin paljon kaunista”

Nuoret ryhtyivät valokuvaajiksi: ”Maailmassa niin paljon kaunista”

Kahdeksan nuorta otti parin kuukauden ajan valokuvia asioista, joista saa voimaa. Näistä kuvista syntyi taidenäyttely, joka on esillä kesäkuun puoleen väliin asti Keinupuistokeskuksessa Hervannassa.

Tarleena Ranta, 20, oli yksi osallistuneista nuorista. Tarleenan ottaamista kuvista yksi oli lähikuva viirupöllönpoikasesta. Tämä kuva herätti erityistä kiinnostusta ja ihastusta näyttelyn kävijöiden keskuudessa.
– Näin pöllön Tesoman metsässä. Se oli ihan pieni vauva. Ilmeisesti sillä oli ongelmia lentokyvyssä, Tarleena kertoo.

Näyttely on osa Tampereen kaupungin etsivän työn Kaakon työparin toimintaa. Etsivän työn Kaakon työpari tekee katutyötä 13–29-vuotiaiden nuorten parissa Hervannassa, Annalassa ja Kaukajärvellä.
– Autamme nuoria, jos heillä on esimerkiksi haasteita opiskeluun ja asioiden hoitamiseen liittyvissä asioissa, päihteiden kanssa, raha- tai terveysasioissa tai missä tahansa muussa elämään liittyvässä asiassa.

Luottamuksellinen aikuinen toimii usein myös peilinä, kun nuori miettii elämänsä suuntaviivoja, kertoo Etsivän työn ohjaaja Sari Nieminen.

Näyttelyn idea syntyi, kun Nieminen mietti työparinsa kanssa, mistä nuoret saisivat iloa elämäänsä.
Tästä ajatuksesta kumpusi idea kuvata asioita, jotka voimauttavat nuoria heidän elämässään. Kuvista koottiin yhdessä nuorten kanssa taidenäyttely.

Tarleena lähti mukaan valokuvausprojektiin ilomielin.
– Oli hienoa saada mahdollisuus katsoa asioita linssin läpi. Huomasin, että maailmassa on niin paljon kaunista, jos sille vain antaa mahdollisuuden.

Yhdessä Tarleenan kuvassa on vesilammikkoon pudonnut lehti, jonka pinnalla on vesipisara.
– Istuin Laukontorin rannalla yhtenä pilvisenä ja sateisena päivänä ainakin tunnin. Oli tapahtunut ikäviä asioita. Sitten katsoin maahan ja näin tuon kauniin lehden ja sadepisarat. Liikutuin vahvasti. Huomasin, että kauneutta on olemassa, jos sen vain tahtoo kohdata.
– Tuli tunne, että on olemassa joku kannatteleva voima, joka kannattelee niin kuin tuo lehti kannattelee pisaroita.

Tarleena kertoo, että on saanut apua Etsivältä työltä jo kuuden vuoden ajan.
– Etsivä työ on auttanut minua esimerkiksi muutoissa ja arjen hallinnassa. On vaikea kuvitella, että olisin pärjännyt ilman sitä.

Tarleena aikoo jatkaa valokuvien ottamista.
– Jatkan valokuvaamista ikuisesti. Aina yön pimeinä tunteina voi katsella valokuvia, ja muistaa taas, että tässäkin päivässä on niin paljon kaunista.

Syksyllä Tarleena aloittaa myös valokuvaukseen liittyvät opinnot.
– Menen opiskelemaan audiovisuaalista viestintää Mediapolikselle.
Happiness can be found -näyttely Keinupuistokeskuksessa kesäkuun puoliväliin asti.

Freija Metsähalme

KUVA: Tarleena Rannan valokuvia on esillä Keinupuistokeskuksessa Hervannassa nuorten taidenäyttelyssä. Tarleena innostui kuvaamisesta niin, että aikoo jatkaa sitä.

Entinen Stockan myyjä ryhtyi taiteilijaksi – tekee kauniita tauluja roskista

Entinen Stockan myyjä ryhtyi taiteilijaksi – tekee kauniita tauluja roskista

Pari vuotta sitten hervantalainen Teija Särkimäki, 37, päätti, että nyt on aika pistää unelmat täytäntöön.
Hän oli aina haaveillut taiteen tekemisestä ja omasta näyttelystä. Viime perjantaina avautui Venlantuvalle Hervantaan Teijan taidenäyttely “Taivaallisia roskia”.
– Teen taidetta kierrätysmateriaaleista. Monissa töissäni on enkeleitä. Siitä tulee näyttelyni nimi. Mietin ensin, että nimi olisi englanniksi eli heavenly garbage, mutta koska olemme Hervannassa, ehkä suomen kieli on luontevampi.

Teija käyttää töissään sekatekniikkaa, jolla hän rakentaa kollaaseja.
– Lempijuttujani on purkaa vanhoja läppäreitä ja digilaitteita. Niistä saa mielenkiintoisia pieniä metalliosia ja virtapiirejä.
Mitä epämääräisempi kappale on, sitä mielenkiintoisemmalta se näyttää valmiissa teoksessa, Teija selittää.
– En halua ostaa materiaalia uutena vaan hankin sitä kirpputoreilta tai lahjoituksina. Kipsienkeleitä olen saattanut ostaa uutena, mutta nekin minulla on tapana vähän hajottaa ennen kuin laitan ne töihini.

Teijan 6-vuotias poika on innoissaan äidin taiteen tekemisestä.
– Hänellä on paljon samanlaista romua kuin itsellänikin taidetta varten. Välillä käymme vaihtokauppaa pikkuesineistä.
Teija opiskelee parhaillaan kädentaitojen ohjaajaksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Aiemmin hän työskenteli lähes kymmenen vuotta Stockmannilla myyjänä ja ravitsemusalalla hyvinvointiohjaajana.
– Päädyin monen mutkan kautta tähän. Keramiikkaopettajani Ahjolassa kannusti minua hakemaan taidekouluun. Valmistun tänä vuonna.
Tulevaisuudessa Särkimäki haluaisi työskennellä taideohjaajana nuorten parissa.
– En usko, että pelkällä taiteella voisi tienata elantonsa.

Taiteellisiksi idoleikseen Särkimäki nimeää muun muassa Salvador Dalin.
– Jenkeissä on myös paljon inspiroivia taiteilijoita, jotka käyttävät sekatekniikkaa, esimerkiksi Carol Nelson ja Michael DeMeng.
Missä Teija haluaisi pitää taidenäyttelyn?
– Apua. En ole uskaltanut sanoa ääneen unelmiani. Pienikin paikka tuntuu niin isolta askeleelta. Tampereen taidemuseo ja Kiasma olisi hienoja paikkoja.
– Toisaalta, jos ei uskalla pyytää, niin ei voi koskaan mitään saadakaan.

Teija Särkimäen näyttely “Taivaallisia roskia” Venlantuvalla 20.1.-10.2.2017, Teekkarinkatu 5 b. Teija on tavattavissa Venlantuvalla 2.2. kello 9–15. Tarjolla on kahvia ja pikkumakeaa. Lisää Teijan töitä täällä.

Freija Metsähalme

Tunne inspiroi tarttumaan siveltimeen

Tammikuun alusta Hervannan kirjastossa avautui Sini-Janika Koivumäen näyttely Muse sings the blues. Akryylimaalaukset vievät katsojan hieman tummasävyiseen, mutta kiehtovaan maailmaan lauantaihin 16.1. asti.
– Minulle on usein sanottu, että työni ovat synkkiä, joten tummien sävyjen värimaailma on ehkä lähinnä sydäntäni, Koivumäki kertoo.
– Toivon kuitenkin, että töistäni välittyisi myös jokin voima, toivo tai lohtukin.

31-vuotias hervantalainen Koivumäki maalasi jonkin verran jo teini-ikäisenä, mutta kunnolla harrastus käynnistyi vuonna 2006.
– Äitini hankki minulle lahjaksi akryylimaaleja ja siveltimiä opiskelijaelämää tasapainottamaan. Niillä maalasin aluksi jätepahville, koska se ei maksanut mitään. Äitiä on siis kiittäminen siitä, että tämän ilmaisukeinon löysin.
Koivumäki on kokeillut muitakin tekniikoita, kuten metalligrafiikkaa ja tussimaalausta, mutta palannut aina akryyleihin.
– Ne ovat nopea keino saada aikaan se, mitä haluaa itselleen ja näyttelyissä muillekin välittää.

Taide on suuri voimavara sekä intohimo.
Koivumäki kertoo, että maalaaminen on pysynyt hänelle eräänlaisena satamapaikkana kaikissa elämän tapahtumissa, niin negatiivisissa kuin positiivissakin.
– Olen ennenkin todennut, että vaikka kaiken muun voisi ottaa minulta pois, luovuus kuitenkin jäisi. Se on jokaisella jotain aivan omaa, jotain, joka ei pääty koskaan, Koivumäki kuvailee.
Maalausten aiheet löytyvät usein tunnepitoisista kokemuksista.
– Se on minua puhuttelevin aihe ja aiempina vuosina pidin itseäni ehdottomasti ekspressionistina.
Maalauksissa toistuu usein muuttuvia ihmishahmoja. Koivumäki kertoo maalanneensa paljon myös lintuja.
– Vapaudenkaipuutako vai jotain muuta, en tiedä.
Koska useimpien maalausten taustalla on vahva tunne, inspiraatio on ehdottoman tärkeää.
– Maalaan enemmänkin tunteella kuin tietoisesti suunnitellen tai esimerkiksi jonkin teeman mukaan. Elämäntilanteesta riippuen jokin työ saattaa viedä enemmän aikaa, mutta joskus inspiraatiolle on tilaa ja kuva syntyy nopeastikin. Tärkeintä on tunne ja jos lopputulos ei jonkin ajan kuluttua miellytä, pohjan voi aina käyttää uudelleen. Kuvataiteessa viehättää se, että omat virheet on mahdollista kääntää voimaksi tai luoda kokonaan uutta vanhan tilalle, uusiutua.

Koivumäen töitä on ollut esillä Hervannan kirjastossa kerran aikaisemminkin.
– Se on käytännöllistä, koska asun itsekin Hervannassa eikä minulla ole ajokorttia, joten olisi vaikea kuljettaa tauluja kauas näyttelyä varten.
Hervannan kirjasto on näyttelypaikkana hyvin toimiva.
– Arvostan todella sitä, että on mahdollista saada töitään muuallekin kuin kodin seinille. Kirjastossa kävijä voi nähdä maalauksia ja ehkä parhaassa tapauksessa saada niistä itselleenkin jotain.

Koivumäki kannustaa muitakin luovia ihmisiä tarttumaan rohkeasti mahdollisuuteen pitää näyttely.
– Itse kierrän aina kirjastossa käydessä katsomassa senhetkisen näyttelyn. Näyttelyn pitääkseen ei tarvitse mitään titteliä, vaan jokainen hervantalainen, joka jotain tuntee ja on joskus tehnyt kuvataidetta, voi tarttua uudelleen siveltimeen ja hakea näyttelyaikaa.

Kaisa Muhonen

Värikylvyssä maalataan käsin ja jaloin Haiharan kartanossa

Keskiviikkoisin Haiharan taidekeskukseen Kaukajärvellä kokoontuu joukko iloisia maalareita. Ilo saattaa tosin nopeasti vaihtua itkuunkin, sillä temperamenttisten taiteilijoiden ikähaitari ei nouse kahta vuotta korkeammalle.
Käynnissä on syksyn kolmas neliviikkoinen värikylpykurssi. Kurssit järjestetään kahdelle vauvaryhmälle ja yhdelle taaperoryhmälle.
– Vauvat maalaavat todella intensiivisiä töitä, kertoo värikylpyohjaaja Paula Maunu.
– Taaperot eivät yhtä innokkaasti kastele käsiään. Jotkut haluavat mieluummin maalata esimerkiksi pallon avulla.

Värikylpy on Porin lastenkulttuurikeskuksen kehittämä metodi, jonka avulla lapsi tutustuu aistien maailmaan ja tekee samalla ensimmäisen taideteoksensa.
– Puhumme maaleista, mutta kaikki käytetyt värit ovat elintarvikepohjaisia ja siis syömäkelpoisia, Maunu kertoo.
– Useimmissa maaleissa pohjana on perunajauhokiisseli. Esimerkiksi keltainen maali saadaan aikaan sahramilla ja vihreä merilevällä, mustaan käytetään lääkehiiltä. Punaisen sävyjä saa aikaan marjarouheella, joka tuo myös erilaista pintaa.
Kirkas sininen väri on ainut, johon käytetään elintarvikeväriä.
– Sininen on haasteellinen. Se on käytössä vain yhdellä maalauskerralla.

Viime keskiviikkona maalauksen aiheena oli Onnen maan kartta. Vauvaryhmässä kartat syntyivät käsin ja jaloin maalaten, välillä maaleja maistellenkin. Maalaamisvälineenä käytettiin myös lankaa, joka jätti oman reittinsä kartalle.
– Moni kurssin aikana syntyneistä teoksista päätyy seinälle. Ne voivat olla vauvan ensimmäisiä maalauksia, Maunu toteaa.
– On ollut yllättävää huomata, kuinka hyvin puolivuotiaatkin voivat muistaa, mitä on aikaisemmin tehty. Yhteistä kieltä ei vielä ole, mutta vauvatkin ymmärtävät, mistä maalaamisessa on kyse.

Pin It on Pinterest