Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores
Alastomuus esiin monin tavoin

Alastomuus esiin monin tavoin

Haiharan Taidekeskuksessa avautui viime viikolla OmaPolku ry:n kevätnäyttely Tissi&kassi. Esillä on OmaPolun nuorten ja taideohjaajien töitä, jotka käsittelevät alastomuuden teemaa.
– Avajaiset menivät oikein hyvin ja siellä oli hyvät tarjoilut, toteaa Suvi Välimäki.
– Ohjelmassa oli performanssi, puhe ja musiikkia, Atte Selin lisää.
Välimäki ja Selin ovat hervantalaisia, erityistä tukea tarvitsevia nuoria. He asuvat kehitysvammaisten ryhmäkodissa Joukontalossa ja työskentelevät OmaPolussa.
– OmaPolussa kaikkein mukavinta on piirtäminen, Välimäki sanoo.
Selin puolestaan nostaa parhaaksi sen, että saa tehdä töitä ihmisten nähtäväksi.

OmaPolun toiminta perustuu kehitysvammaisten nuorten elämänhallinnan ja osallisuuden vahvistamiseen.
– Vuosittaisessa kevätnäyttelyssä on esillä OmaPolun taidepajan, mediapajan, intensiivipajan ja ateljeen töitä, kertovat ohjaajat Hannele Vuosara ja Ville Asikainen.
– Nuoret osallistuvat eri työpajoihin vahvuuksiensa ja kiinnostuksensa mukaan.
Näyttelyn työt ovat syntyneet toimintakauden 2014–2015 aikana taidealan ammattilaisten ohjauksessa.

Alastomuuden teemaa on näyttelyssäkäsitelty monin eri tavoin.
– Aihetta on käsitelty eri tasoilla. Esimerkiksi alastomia tunteita on tuotu nähtäväksi kuvin tai aihetta on lähestytty taidehistorian kautta, Vuosara kertoo.
Erilaiset luovat menetelmät kehittävät nuorten elämänhallintaa, itseilmiausa, itsentuntemusta ja ryhmätyöskentelyn taitoja.
Näyttelyn teokset onkin toteutettu useilla eri tekniikoilla.
Maalausten ja valokuvien lisäksi esillä on muun muassa keramiikkaa ja musiikkivideo, joka on toteutettu tamperelaiselle The Blubberheads -bändille.

Musiikkivideon tekeminen oli pitkä prosessi.
– Ensin kuuntelimme musiikkia ja kirjasimme ylös, millaisia tunteita se herättää, Asikainen kertoo.
Nuoret myös juttelivat bändin jäsenten kanssa musiikin tunnelmista. Pitkän suunnittelun jälkeen videopätkiä kuvattiin muun muassa Hervannan, Pyynikin ja Epilän maisemissa.
– Editointi oli kivaa, vaikka vähän hankalaa, Selin kertoo.
– Piti miettiä, mikä sopii mihin kohtaan.

Lisätietoa: www.omapolku.fi.

Kaisa Muhonen
Kuva: Hervantalaiset Atte Selin ja Suvi Välimäki osallistuvat omilla töillään OmaPolun kevätnäyttelyyn Haiharassa. Valokuvilla on tuotu esiin alastomia tunteita. Selinin kuvissa aiheina on ”pelko” ja ”onnellisuus”, Välimäen kuvissa ”ärsytys” ja ”rauhallisuus”HaiharaNettiin.

Mystinen Hervanta sai monet kasvot

Mystinen Hervanta sai monet kasvot

11. 4. vietettiin Hervannassa raskaan musiikin seura TTYkityksen järjestämää Mystinen Hervanta –tapahtumaa. Tapahtumassa kolme bändiä esiintyi Hervannan elokuvateatterissa ja kolme Varjobaarissa.
– Kävijöitä oli noin 100, mikä on oikein hyvä määrä. Etenkin siihen nähden, että pääesiintyjä joutui perumaan tulonsa muutamaa päivää ennen tapahtumaa, kertovat tapahtumaa järjestämässä olleet Ville Koivumäki ja Pekko Vilpola.
Vuosi sitten musiikkia kuultiin samoissa merkeissä ja slloin osana tapahtumaa oli Ville Koivumäen valokuvanäyttely.
Tänä vuonna tapahtuman järjestäjät halusivat avata kaikille halukkaille mahdollisuuden olla mukana valokuvanäyttelyn luomisessa.

Valokuvakilpailun työryhmänä ja tuomaristona toimivat Pekko Vilpola, Ville Koivumäki ja Mia Hurri.
– Kilpailun taso oli erittäin korkealla. Olemme hyvin tyytyväisiä siihen, kuinka kilpailu ja näyttely onnistuivat, Vilpola kertoo.
Mystinen Hervanta –valokuvauskilpailu keräsi 22 osallistujaa yhteensä yli 80 kuvalla.
– Oli mielenkiintoista huomata, kuinka eri tavoin kuvaajat ovat lähestyneet mystisyyttä. Ihmisillä on hyvin erilaisia tulkintoja mystisyydestä, Koivumäki toteaa.
Tietyt kuvauspaikat toistuivat monissa otoksissa.
– Esimerkiksi Hervannan vesitornin kuvista olisi voinut tehdä oman näyttelynsä. Näyttelyn kuvia valitessamme pyrimme kuitenkin siihen, että samat kohteet eivät toistuisi useasti.
Näyttelyyn on valittu kuvia eri kuvaajilta ja aihepiireistä, jotta mystinen Hervanta näyttäytyisi koko kirjossaan.

Tuomaristo valitsi valokuvista kymmenen parasta, joista painettiin canvastaulut.
– Painolla sattui olemaan yksi ylimääräinen pohja, joten painaja valitsi vielä yhdennentoista kuvan, joka pääsi näyttelyyn mukaan, Koivumäki kertoo.
Mystinen Hervanta –näyttely on esillä Varjobaarissa, osoitteessa Insinöörinkatu 38, toukokuun loppuun asti.
Järjestäjät olivat erittäin tyytyväisiä sekä tapahtuman että valokuvakilpailun onnistumiseen.
– Olemme saaneet pelkästään hyvää palautetta eikä itselläkään ole mitään negatiivista sanottavaa, Vilpola summaa.
– Toivottavasti tapahtumasta ja kuvakilpailusta tulee vuosittainen perinne!

näyttelynettiin

 

Åkerblad kokosi Raamatun inspiroimat kuvat näyttelyyn

Åkerblad kokosi Raamatun inspiroimat kuvat näyttelyyn

– Taiteellisuuden ja kädentaidon lahjasta olen Luojalle kiitollinen, toteaa hervantalainen taidemaalari Pekka Åkerblad.
– Myös siitä olen kiitollinen, että saan kokea Raamatun sanoman ja henkilöiden todellisuutta ja elää sitä taiteen ja maalausteni kautta.
Åkerbladin kädenjälki on tullut hervantalaisille tutuksi näyttelyissä jo vuosien ajan. Tällä kertaa näyttelypaikkana on Hervannan kirkko, jossa esillä on Åkerbladin Raamattu-aiheisia maalauksia 9.4. saakka.
Töihin pääsee tutustumaan kirkon aukioloaikoina.
Näyttely on siis esillä pääsiäisen ajan, mutta vain osa töistä liittyy suoraan Pääsiäisen tapahtumiin.
– Esillä on erilaisia Raamattu-aiheisia tauluja vuosien varrelta. Muun muassa enkeleitä olen maalannut paljon.
Näyttelyn työt ovat vuosilta 2005–2014.

Kirkot ovat tuttuja paikkoja Åkerbladille. Hän on työskennellyt konservointi- ja restaurointitöissä kirkoissa Suomen lisäksi monissa muissakin Euroopan maissa.
– Kiinnostavimpia ovat olleet Suomen vanhat kivikirkot sekä keskiaikaiset katoliset kirkkorakennukset Keski- ja Etelä-Euroopassa, Åkerblad toteaa.
– Kirkkorakennus kertoo paljon paikkakunnan rakennustaiteen historiaa, kuten myös kirkko- ja maalaustaiteen historiaa sekä paikallisten merkkihenkilöiden elämää.

Taidenäyttelyn paikaksi kirkot sopivat Åkerbladin mielestä oikein hyvin.
– Kirkkoon kuuluu luovuuden ja hiljaisuuden elementti. Kävijäkunta edustaa laajasti paikkakunnan ihmisiä. Kirkkoon voi tulla maalauksia katsomaan väkeä, joka ei ikinä menisi taidegalleriaan. Sama ilmiö toimii toisinkin päin, eli näyttely voi tuoda kirkkoon ihmisiä, jotka eivät muuten siellä kävisi, Åkerblad tuumii.
Åkerbladin tavoitteena on järjestää tänä vuonna 2–4 näyttelyä kirkollisissa tiloissa. Suomen lisäksi tähtäimessä on Ruotsi.

Raamatun inspiroimia maalauksia syntyy Åkerbladin siveltimestä 3–4 vuodessa.
– Usein kuvat syntyvät mieleen Raamattua lukiessa.
Åkerblad on muun muassa maalannut teoksia Johanneksen evankeliumin tunnetuista ”Minä olen…” -lauseista, joissa Jeesus kuvailee itseään esimerkiksi sanoilla ”hyvä paimen” sekä ”tie, totuus ja elämä”.
– Jeesus on läheinen ja silti vaikea aihe kuvattavaksi, Åkerblad toteaa.
Raamatun tapahtumien inspiroimien taulujen lisäksi näyttelyssä on Raamattu-asetelmia.
Taulujen myyntihinnasta 15 prosenttia lahjoitetaan seurakunnalle.

Kaisa MuhonenPekkaNettiin

Maisemat ja muotokuvat innostavat Hervannan maalausryhmää

Maisemat ja muotokuvat innostavat Hervannan maalausryhmää

Tänään Hervannan kirjastossa avautuu näyttely Maisemia ja muotokuvia. Esillä on tiistaisin Hervannan Vapaa-aikakeskuksessa kokoontuvan Ahjolan maalausryhmän töitä.
– Kurssilla ei ole yhteisiä aiheita, vaan kukin maalaa omien ideoiden pohjalta ja minä autan ja ohjaan tarvittaessa, kuvailee ryhmän ohjaaja, kuvataiteilija Annu Salminen.
Vaikka kukin maalaa omia aiheitaan, tietyt teemat toistuvat usein.
– Esimerkiksi maisemamaalauksesta on moni kiinnostunut.

Ryhmässä käy eri-ikäisiä ihmisiä, joilla on erilainen harrastustausta. Hervantalainen Sisko Keskinen on tykännyt piirtämisestä lapsesta asti.
– Olin jo 60-luvulla tamperelaistaiteilija Tauno Nummen muotokuvanmaalauskurssilla, Keskinen muistelee.
– Aina kun on ollut mahdollisuus, olen osallistunut erilaisille kuvataiteen kursseille. Olen maalannut esimerkiksi ikoneita.
Keskiseltä näyttelyyn on tulossa muotokuvia, osa omista lapsenlapsista maalattuja.

Niin ikään Hervannassa asuvalle Katri Vallinkorvelle maalaaminen on tuoreempi harrastus.
– Aloitin kymmenisen vuotta sitten. Innostus lähti työväenopiston kurssilta.
Vallinkorpi käyttää töissään mielellään maanläheisiä värejä.
– Maalaan enimmäkseen maisemia ja kukkia omien valokuvien pohjalta. Näyttelyyn on tulossa muun muassa yksi Ahvenisjärven rannasta maalattu kuva.

Erilaiset harrastajat ovat maalausryhmän rikkaus.
– Osa tekee abstrakteja sommitelmia väreillä, toiset maalaavat hyvinkin tarkasti mallista. Kaikki voivat oppia toisiltaan ja ryhmässä on tosi hyvä yhteishenki, Salminen kuvailee.
Yhteishenki saa kiitosta myös harrastajilta.
– On mukava tulla ryhmään maalaamaan, kun kotona ei oikein saa aikaiseksi. Samalla sitten voi jutella muiden kanssa ja katsella heidän töitään, Vallinkorpi kuvailee.
– Ryhmähenki on hyvä ja opettaja on kannustava, Keskinen lisää.
Ahjolan maalauskurssilaisten öljy- ja akryylimaalauksia näyttelyssä Maisemia ja muotokuvia on esillä Hervannan kirjastossa 21. maaliskuuta saakka.
Näyttelyyn osallistuvat Julia Burkut, Iris Karhuketo, Sisko Keskinen, Sirkka Kivelä, Heli Niemi, Sirkka Rantanen, Eija Ruohonen, Juha-Matti Saarinen, Katri Vallinkorpi ja Henna Vilen.

Kaisa Muhonen
Kuva: Sisko Keskinen on innostunut muotokuvamaalauksesta, Katri Vallinkorven suosikkiaiheita ovat maisemat ja kukat. Maalaajien tyylit ja aiheet vaihtelevat: vasemmalla Julia Burkutin maisemakuva Pietarista, oikealla Juha-Matti Saarisen Pionit.maalaritnettiin

Paperi taittuu moneen muotoon

Paperi taittuu moneen muotoon

Hervannan kirjastossa voi lokakuun ajan tutustua origameihin, kun vitriineissä on esillä Helena Pukarisen töitä.
Nainen innostui origamien taittelusta noin viisi vuotta sitten.
– Siitä on jo kuusi vuotta, kun näin erään kirjakaupan poistomyynnissä kirjan, jossa ohjattiin pienoisorigamien taitteluun, Pukarinen kertoo.
– Harrastan muutenkin monenlaisia käsitöitä, joten kirja lähti mukaan.
Otti kuitenkin aikansa, ennen kuin Pukarinen ryhtyi kokeilemaan kirjan malleja. Sen jälkeen origameja onkin syntynyt hänen käsistään tuhansittain.

Paperi taittuu varsin monipuolisiin malleihin. Pienissä vitriineissä kirjaston sisäänkäynnin lähellä esillä on muun muassa pienoismalleja, pöytäkoristeita ja morsiuskimppuja. Musiikkiosaston isosta vitriinistä löytyy joulukoristeita, maljakoita, rasioita ja eläinhahmoja.
– Eläintarhaa olen taitellut kirjekuorista, Pukarinen kertoo.
– Kerran huomasin, että eräässä kirjekuoressa oli kauniin värinen sisäpuoli. Sen jälkeen olenkin kerännyt talteen monenlaisia kirjekuoria.
Myös aikakauslehtiä Pukarinen silmäilee löytääkseen sivuja, joissa on runsas pinta samaa väriä tai lähekkäisiä sävyjä.

Useimmat töistä ovat pieniä ja ne on nopea taitella.
– Yleensä teen samaa työtä useita eri kappaleita. Kun niitä alkaa kertyä, ryhdyn miettimään, mitä niistä voisi yhdistellen saada aikaiseksi, Pukarinen kuvailee.
– Pienten origamien teko ei vaadi pöytäpinta-alaa taitteluun. Siksi ne ovat mielestäni helpompia tehdä kuin suuret.
Pukarinen taittelee origameja ajankuluksi esimerkiksi lentokoneessa tai junassa. Erityisen paljon hän on tehnyt erilaisia kukkamalleja.

Ohjeita origameihin on helppo löytää kirjastosta ja internetistä. Alkuun pääsee ohjeita seuraamalla, ja ajan myötä, kun taidot karttuvat, voi kokeilla myös omien mallien kehittelyä.
– Olen viime aikoina ryhtynyt kokeilemaan omia taitteluja, Pukarinen kertoo.
– Pohjana niissä on ollut jokin aikaisemmin tekemäni malli, josta teen oman muunnelman.

Suurimmassa osassa origamimalleista lähtökohtana on neliön muotoinen paperi eikä sitä leikata lainkaan, vaan lopputulos syntyy täysin taittelemalla.
– Jotkut mallien tekijöistä hyödyntävät myös paperin leikkaamista, mutta valtaosa malleista syntyy ilman saksia, liimaa tai muitakaan apuvälineitä.
Kirjaston näyttelyn eläinhahmoissa voi huomata paperiin leikkaamalla tehtyjä yksityiskohtia, kuten hevosen harja ja apinan häntä.

Materiaaliksi origamien taitteluun kelpaa melkein mikä tahansa paperi.
– On olemassa myös erityinen origamipaperi, joka on juuri siihen tarkoitukseen, Pukarinen kertoo.
Hän ei kuitenkaan itse käytä origamipaperia.
– Käytän esimerkiksi kopiopaperia, kierrätyspaperia, kirjekuoria, lahjapaperia, paperinauhaa, askartelukartonkia ja aikakauslehtiä, Pukarinen kertoo.
– Yhdessä näyttelyn töistä olen käyttänyt myös skräppäyspaperia, mutta se osoittautui hieman liian pehmeäksi. Myös sanomalehti on liian pehmeää, ainakin yksinkertaisena.

Pukarisen ensimmäinen origameista koottu näyttely on ollut viime syksynä Sampolassa.
– Silloin näyttelyn ideana oli esitellä, miten hyvin yksinkertaisilla ja helpoillakin taitoksilla saa tehtyä hienoja origameja. Tässä näyttelyssä esillä on paljon monipuolisemmin erilaisia töitä.
Origamien lisäksi esillä on myös Pukarisen tekemiä nappikoruja.
Origameja voi ihastella Hervannan kirjastossa lokakuun 31. päivään asti.
Marraskuussa näyttelyn vitriinityöt ovat esillä Messukylän kirjastossa ja ripustettavat työt Meidän Kahvilassa Sotkankadulla.
Joulukuussa näyttely palaa yhteen vielä kahdeksi viikoksi Pääkirjasto Metsoon.

Kaisa MuhonenOrigamiNettiin

Pin It on Pinterest