Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores
Entinen Stockan myyjä ryhtyi taiteilijaksi – tekee kauniita tauluja roskista

Entinen Stockan myyjä ryhtyi taiteilijaksi – tekee kauniita tauluja roskista

Pari vuotta sitten hervantalainen Teija Särkimäki, 37, päätti, että nyt on aika pistää unelmat täytäntöön.
Hän oli aina haaveillut taiteen tekemisestä ja omasta näyttelystä. Viime perjantaina avautui Venlantuvalle Hervantaan Teijan taidenäyttely “Taivaallisia roskia”.
– Teen taidetta kierrätysmateriaaleista. Monissa töissäni on enkeleitä. Siitä tulee näyttelyni nimi. Mietin ensin, että nimi olisi englanniksi eli heavenly garbage, mutta koska olemme Hervannassa, ehkä suomen kieli on luontevampi.

Teija käyttää töissään sekatekniikkaa, jolla hän rakentaa kollaaseja.
– Lempijuttujani on purkaa vanhoja läppäreitä ja digilaitteita. Niistä saa mielenkiintoisia pieniä metalliosia ja virtapiirejä.
Mitä epämääräisempi kappale on, sitä mielenkiintoisemmalta se näyttää valmiissa teoksessa, Teija selittää.
– En halua ostaa materiaalia uutena vaan hankin sitä kirpputoreilta tai lahjoituksina. Kipsienkeleitä olen saattanut ostaa uutena, mutta nekin minulla on tapana vähän hajottaa ennen kuin laitan ne töihini.

Teijan 6-vuotias poika on innoissaan äidin taiteen tekemisestä.
– Hänellä on paljon samanlaista romua kuin itsellänikin taidetta varten. Välillä käymme vaihtokauppaa pikkuesineistä.
Teija opiskelee parhaillaan kädentaitojen ohjaajaksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Aiemmin hän työskenteli lähes kymmenen vuotta Stockmannilla myyjänä ja ravitsemusalalla hyvinvointiohjaajana.
– Päädyin monen mutkan kautta tähän. Keramiikkaopettajani Ahjolassa kannusti minua hakemaan taidekouluun. Valmistun tänä vuonna.
Tulevaisuudessa Särkimäki haluaisi työskennellä taideohjaajana nuorten parissa.
– En usko, että pelkällä taiteella voisi tienata elantonsa.

Taiteellisiksi idoleikseen Särkimäki nimeää muun muassa Salvador Dalin.
– Jenkeissä on myös paljon inspiroivia taiteilijoita, jotka käyttävät sekatekniikkaa, esimerkiksi Carol Nelson ja Michael DeMeng.
Missä Teija haluaisi pitää taidenäyttelyn?
– Apua. En ole uskaltanut sanoa ääneen unelmiani. Pienikin paikka tuntuu niin isolta askeleelta. Tampereen taidemuseo ja Kiasma olisi hienoja paikkoja.
– Toisaalta, jos ei uskalla pyytää, niin ei voi koskaan mitään saadakaan.

Teija Särkimäen näyttely “Taivaallisia roskia” Venlantuvalla 20.1.-10.2.2017, Teekkarinkatu 5 b. Teija on tavattavissa Venlantuvalla 2.2. kello 9–15. Tarjolla on kahvia ja pikkumakeaa. Lisää Teijan töitä täällä.

Freija Metsähalme

Luonnon ja taiteen puolestapuhuja

Hervannan kirjastossa kävijät voivat tammikuun 30. päivään saakka ihastella Juhani Vuorisen akryyliväreillä maalattuja eläin- ja maisemakuvia. Vuorisen tyyli on tullut monelle jo tutuksi, sillä hänellä on ollut näyttely Hervannan kirjastossa lähes joka talvi jo usean vuoden ajan.
– Valitsin teoksia niin, että esillä ei olisi samoja töitä kuin vuosi sitten, Vuorinen toteaa.
Näyttelyn kokoamista hieman rajoitti se, että Vuorisen töitä on parhaillaan esillä myös Härmälän kirjastossa. Esille on kuitenkin saatu tasapainoinen kokonaisuus, jonka värimaailmassa on paljon talvista tunnelmaa, mutta myös kirkkaita värejä katseenkiinnittäjinä.

Eräs esikuva ja innoittaja taiteen saralla on ollut Auguste Renoir.
– Olen tutkinut hänen tuotantoaan ja saanut vaikutteita puhtaisiin, suurempiin väripintoihin, Vuorinen kuvailee.
– Arvostan suuresti myös nuorena kuollutta Henri de Toulouse-Lautrecia. Hänen tauluissaan aivan kuin soivat kauniit melodiat muotojen ja värien tekeminä.
Naiskasvoja Vuorinen on maalannut Paul Gauguinin tapaan, eli tasaisin pinnoin ilman suurempia koristuksia.
– En maalaa impressionistien tyyliin valon ja varjon leikkiä, vaan enemmän tasaisia väripintoja.

Vuorinen on luonnon ja taiteen puolestapuhuja. Hän ei omista televisiota tai tietokonetta ja on huolissaan siitä, kuinka paljon nykyihmiset viettävät niiden parissa aikaa.
– En suostuisi ottamaan televisiota, vaikka joku haluaisi lahjoittaa sellaisen minulle. Jos katsoisin televisiota, niin luomiskykyni vain heikkenisi siitä.
Vuorinen kannustaa ihmisiä television katselun sijaan tutustumaan maalaustaiteeseen.
– Väriterapian mukaan tietty värisävy parantaa aina tiettyä aluetta katsojassa. Tälläkin tavoin hyvä maalaustaide on katsojalle aina mielen parannusta. Tulee vain pysähtyä, tyhjentää mielensä kokonaan ja antaa taiteen täyttää se.

Luonto on tärkeä inspiraation lähde ja taidetta jo itsessään.
– Asuinympäristössäni luonto on lähellä. Pelkästään pilvien liikkuminen sinistä taivaankantta vasten on suurta taidetta. Eräs filosofi on sanonut, että tulee olla kuin tyhjä malja, johon maailma virtaa. Sellainen pyrin olemaan kulkiessani luonnossa ja aivan kuin kumarran sen kauneuden edessä.

Kaisa Muhonen

Tunne inspiroi tarttumaan siveltimeen

Tammikuun alusta Hervannan kirjastossa avautui Sini-Janika Koivumäen näyttely Muse sings the blues. Akryylimaalaukset vievät katsojan hieman tummasävyiseen, mutta kiehtovaan maailmaan lauantaihin 16.1. asti.
– Minulle on usein sanottu, että työni ovat synkkiä, joten tummien sävyjen värimaailma on ehkä lähinnä sydäntäni, Koivumäki kertoo.
– Toivon kuitenkin, että töistäni välittyisi myös jokin voima, toivo tai lohtukin.

31-vuotias hervantalainen Koivumäki maalasi jonkin verran jo teini-ikäisenä, mutta kunnolla harrastus käynnistyi vuonna 2006.
– Äitini hankki minulle lahjaksi akryylimaaleja ja siveltimiä opiskelijaelämää tasapainottamaan. Niillä maalasin aluksi jätepahville, koska se ei maksanut mitään. Äitiä on siis kiittäminen siitä, että tämän ilmaisukeinon löysin.
Koivumäki on kokeillut muitakin tekniikoita, kuten metalligrafiikkaa ja tussimaalausta, mutta palannut aina akryyleihin.
– Ne ovat nopea keino saada aikaan se, mitä haluaa itselleen ja näyttelyissä muillekin välittää.

Taide on suuri voimavara sekä intohimo.
Koivumäki kertoo, että maalaaminen on pysynyt hänelle eräänlaisena satamapaikkana kaikissa elämän tapahtumissa, niin negatiivisissa kuin positiivissakin.
– Olen ennenkin todennut, että vaikka kaiken muun voisi ottaa minulta pois, luovuus kuitenkin jäisi. Se on jokaisella jotain aivan omaa, jotain, joka ei pääty koskaan, Koivumäki kuvailee.
Maalausten aiheet löytyvät usein tunnepitoisista kokemuksista.
– Se on minua puhuttelevin aihe ja aiempina vuosina pidin itseäni ehdottomasti ekspressionistina.
Maalauksissa toistuu usein muuttuvia ihmishahmoja. Koivumäki kertoo maalanneensa paljon myös lintuja.
– Vapaudenkaipuutako vai jotain muuta, en tiedä.
Koska useimpien maalausten taustalla on vahva tunne, inspiraatio on ehdottoman tärkeää.
– Maalaan enemmänkin tunteella kuin tietoisesti suunnitellen tai esimerkiksi jonkin teeman mukaan. Elämäntilanteesta riippuen jokin työ saattaa viedä enemmän aikaa, mutta joskus inspiraatiolle on tilaa ja kuva syntyy nopeastikin. Tärkeintä on tunne ja jos lopputulos ei jonkin ajan kuluttua miellytä, pohjan voi aina käyttää uudelleen. Kuvataiteessa viehättää se, että omat virheet on mahdollista kääntää voimaksi tai luoda kokonaan uutta vanhan tilalle, uusiutua.

Koivumäen töitä on ollut esillä Hervannan kirjastossa kerran aikaisemminkin.
– Se on käytännöllistä, koska asun itsekin Hervannassa eikä minulla ole ajokorttia, joten olisi vaikea kuljettaa tauluja kauas näyttelyä varten.
Hervannan kirjasto on näyttelypaikkana hyvin toimiva.
– Arvostan todella sitä, että on mahdollista saada töitään muuallekin kuin kodin seinille. Kirjastossa kävijä voi nähdä maalauksia ja ehkä parhaassa tapauksessa saada niistä itselleenkin jotain.

Koivumäki kannustaa muitakin luovia ihmisiä tarttumaan rohkeasti mahdollisuuteen pitää näyttely.
– Itse kierrän aina kirjastossa käydessä katsomassa senhetkisen näyttelyn. Näyttelyn pitääkseen ei tarvitse mitään titteliä, vaan jokainen hervantalainen, joka jotain tuntee ja on joskus tehnyt kuvataidetta, voi tarttua uudelleen siveltimeen ja hakea näyttelyaikaa.

Kaisa Muhonen

Teoksia ja tarinoita kotikylästä

Teoksia ja tarinoita kotikylästä

Marraskuussa Kauppakeskus Duossa nähdään näyttely Art-Hervanta, johon kaikki hervantalaiset voivat ehdottaa teosta tarinan kera. Ehdotukset on tehtävä elokuun aikana.
– Näyttelyn teemana on koti ja kotikylä. Aihetta voi lähestyä monelta kannalta ja tekniikkaa ei ole rajattu, kertoo näyttelyn kuraattori Matti Kuronen.
Kuronen on tuttu nimi monelle hervantalaiselle, sillä mies on muun muassa toiminut Hervannassa lähiötaiteilijana vuosina 2002–2004. Kaupunginosa on muutenkin tullut tutuksi eri projekteista – esimerkiksi Keinutori on Kurosen teos.
Art-Hervanta-näyttelyn järjestää Hervannan Tiedotusyhdistys. Näyttely on osa Pirkanmaan 6. Triennaalin OFF-tapahtumia.

Art-Hervanta-näyttelyn erikoisuus on, että tarjottavien töiden ei tarvitse olla itse tehtyjä, vaan myös muiden tekemät teokset käyvät. Maalausten, veistosten ja muiden taide-esineiden lisäksi myös käsityöt ovat tervetulleita näyttelyyn.
– Näyttely koostetaan teoksista ja esineistä, jotka ovat hervantalaisen hallussa ja joihin liittyy tarina kodista tai kotikylästä, Kuronen luonnehtii.
– Mitä kotikylä kenellekin merkitsee? Merkitseekö se Hervantaa? Vai onko kotikylä jossakin muualla ja esine muistuttaa siitä?
Kuronen toivoo, että Hervannan monikulttuurisuus tulisi esiin näyttelyssä.
– Toivottavasti saamme mukaan teoksia ympäri Suomen ja ympäri maailman.

Näyttely nousee Duon toisen kerroksen aulatilaan marraskuussa.
– Hervantalaiset voivat käydä tutustumassa nyt vielä tyhjillään olevaan tilaan ja miettiä, millainen työ sinne sopisi, Kuronen vinkkaa.
Aula on avara ja katto on korkealla, joten tilaa on runsaasti suuremmillekin esineille. Näyttelyteoksen ei tarvitse olla valmis vielä elokuussa, jolloin se ilmoitetaan näyttelyyn.
Tila kunnostetaan sopivanlaiseksi näyttelytilaksi, kun näyttelyn teokset on valittu. Sisältö muokkautuu tarjottujen töiden mukaan.
– Tarpeen mukaan käytetään sermejä ja näyttelypöytiä jakamaan tilaa. Lisäksi tarvitaan kohdevalaistusta, Kuronen toteaa.
Hän odottaa kiinnostuneena, minkälaisia tarinoita ja teoksia hervantalaisten ajatuksiin kodista liittyy.
– Toivottavasti ihmiset lähtevät rohkeasti mukaan!

MattiNettiin

Pohjoisen värien leikkiä kirjastossa

Pohjoisen värien leikkiä kirjastossa

NäyttelyNettiinHervannan kirjastossa avautui maanantaina valokuvanäyttely Vaellus väreissä. Tamperelaisen Harri Ahosen kuvat on otettu Pohjois-Skandinaviaan suuntautuvien vaellusretkien aikana.
– Halusin tuoda esiin pohjoisen luonnon laajan värimaailman, Ahonen kertoo.
– Usein ensimmäinen ajatus on ruska, mutta pohjoinen luonto on paljon muutakin. Värit voivat olla kirkkaita kuin trooppisilla kasveilla.
Miehen vaellusharrastus alkoi 15 vuotta sitten.
– Ensimmäinen vaellukseni kesti vain yhden yön ja matkaa oli 12 kilometriä. Tänä vuonna olen lähdössä 12 viikon vaellusretkelle ja taivallettavia kilometrejä on edessä noin 980.

Viime vuonna Ahoselta ilmestyi kirja, joka esittelee Pohjois-Skandinavian vaellusreittejä. Kirja on hyvä apuväline vaelluksen suunnitteluun tai vaikka nojatuoliretkeilyyn.
Näyttelyn kuvat on otettu viimeisen viiden vuoden aikana, samalla kun Ahonen keräsi materiaalia kirjaan.
– Taulut on nimetty kuvauspaikkojen saamenkielisin nimin. Näyttelyä varten paikannimet on suomentanut Ritva Loimio, Ahonen kertoo.

Vaellusten aikana saamen kieli on tullut hiukan tutuksi, vaikka onkin vaikeaa.
Ahonen valokuvaa sekä maisemia että luonnon yksityiskohtia.
– Vaikka kyseessä ovat luontokuvat, minua monesti kiinnostavat kuvan abstraktit piirteet, esimerkiksi millaisia linjoja harjanteista muodostuu.
Tähän näyttelyyn kuvat ovat valikoituneet värien vuoksi.

Mikä vaeltamisessa kiehtoo?
– Vapaus ja avara tila ympärillä. Pidän myös metsässä kävelemisestä, mutta vielä enemmän maisemista, joissa näkee kauas, Ahonen kuvailee.
– Vaeltaminen on harrastus, jossa toisaalta liittyy yksinäisyys ja jossa on myös vahva sosiaalinen puolensa. Vaelluksilla tapaa hyvin mielenkiintoisia, sydämellisiä ja auttavaisia ihmisiä. Vaeltamisen yksinäinen puoli taas on hyvin terapeuttista, omiin ajatuksiin uppoutumista.

Vaellus väreissä on esillä Hervannan kirjastossa 30.5. asti kirjaston aukioloaikoina.

Kaisa Muhonen

Pin It on Pinterest