Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Tehtaan kasvatti avaa trilogian

Kaukajärveläinen Juhani Brander on julkaissut toisen kirjansa. Tehtaan kasvatti, Minä avaa trilogian, joka sisältää omaelämäkerrallista aineistoa.
– Kirjan päähenkilö Johannes Berg on kirjoittajan alter ego, Brander toteaa.
Kirja on nuoren miehen kehitystarina, mutta myös työyhteisön dynamiikan ja duunarin identiteetin rakentumisen kuvaus.
– Tapahtumat alkavat vuodesta 1967, jolloin Berg palaa Ruotsista Suomeen ja tulee Tampereelle tehtaaseen töihin, Brander kertoo.
Trilogian toinen osa on jo hiomisvaiheessa ja ilmestynee ensi vuonna.

Tehtaan kasvatti, Minä -kirjan päähenkilö etenee urallaan tehtaassa, mutta kaipaa elämäänsä muutakin. Ajatus uransa huipulla olemisesta on pelottavaa.
– Berg pohtii kirjassa sitä, muuttaako tehdas ihmistä.
Trilogian ensimmäinen osa vie Bergin vielä takaisin Ruotsiin opiskelemaan. Toisessa osassa siirrytään tehdasmaisemista suomalaisen pienyrittäjyyden kuvaukseen. Kolmannessa näkökulma tulee yliopisto- ja korkeakoulumaailmasta, siitä miten ne tulivat aikuiskoulutushankkeisiin mukaan.
– Kolmannessa kirjassa käsittelen sitä, kuinka 90-luvun laman merkit olivat nähtävissä, mutta niihin ei osattu reagoida, Brander kertoo.
– Monille pienyrittäjille kävi silloin huonosti. Nyt on taas ilmassa samanlaisia enteitä.

Tevanake-ala eli tekstiili-, vaate-, nahka- ja kenkäteollisuus työllistivät parhaimmillaan Suomessa yli 80 000 ihmistä.
– Eikä siitä ole pitkä aika!Aikalaisia on vielä paljon keskuudessamme,  Brander toteaa.
– Alan asema suomalaisessa työelämässä jo ansaitsee, että siitä kirjoitetaan.

Päähenkilö Johannes Berg näyttäytyy kirjoissa yhteiskunnallisena tarkkailijana. Piirre on voimakas myös kirjailijassa, kuten jo esikoisteoksessa kävi ilmi.
Branderin esikoinen Oikeusvaltion kahdet kasvot ilmestyi vuonna 2006.
– Se kertoi pienen ihmisen taistelusta kasvotonta byrokratian koneistoa vastaan, Brander luonnehtii.
– Sinnikkyys ja ympärille rakentuva turvaverkosto veivät lopulta pisteeseen, jossa jutusta muodostui ennakkotapaus.
Brander on kirjoittanut myös toistaiseksi julkaisemattoman novellikokoelman, jossa yhteiskunnan kipeitä kysymyksiä oli lähestytty satumaailmaan siirrettynä.
Tehtaan kasvatti, Minä on myynnissä Akateemisessa kirjakaupassa ja Tampere-seurassa. Kirja löytyy myös kirjastoista ja sitä saa verkkokauppojen kautta.

Kaisa Muhonen

Lumotun maan rauha puhuttelee monenikäisiä

Elokuussa ilmestyi ikärajaton lastenkirja, Lumotun maan rauha.
– Se on ikärajaton, koska kirja pohjautuu voimakkaasti kuvitukseen, josta voivat nauttia jo hyvin pienetkin lapset. Toisaalta tarinat käsittelevät aiheita, joissa on pohdiskelun aihetta yli 10-vuotiaillekin, kertoo kirjailija Mirva Soinio.
Soinion nimi voi olla hervantalaisille tuttu. Hän voitti Hervannan juhlavuonna 1998 järjestetyn Art Hervanta -taidekilpailun ensimmäisen palkinnon silkkitöillään.

Silkkityöt ovat varsin suuressa roolissa myös kirjassa, sillä se on kuvitettu täysin Soinion omilla töillä.
– Noin puolitoista vuotta sitten eräs kustantaja näki messuilla maalauksiani ja tuli juttelemaan, Soinio kertoo.
Keskustelu johti pian siihen, että Soinion kirjaprojekti alkoi.
– Kustantaja halusi lasten nukkumiseen liittyvän kirjan. Lumotun maan rauhan alaotsikko onkin ”lempeä Hyvänyön kirja”. Se pyrkii antamaan lapselle rauhallisen tunteen, jonka turvin on hyvä nukahtaa.

Lumotun maan rauha kertoo hyvistä asioista, kannustaa luottamaan elämään ja uskomaan itseensä.
– Lapsessa on myötäsyntyinen halu kasvaa hyvyyteen ja omaksi todelliseksi itsekseen, Soinio toteaa.
– Tähän kasvuun kirja antaa lasta kunnioittavaa tukea.
Kirja koostuu pienistä rauhoittavista, lohtua, oivallusta ja iloa tuottavista saduista. Tarinat ovat syntyneet pääosin kuvien pohjalta.
– Vain aivan muutamaan satuun minulla oli teksti ensin.

Upean värikäs fantasiamaailman kuvitus varmasti vetoaa monenikäisiin lapsiin.
– Tyylini on aina ollut samanlainen, Soinio toteaa.
– Töissäni on aina paljon keijuja, haltioita ja muita siivekkäitä, kuten lentäviä hevosia. Teen jonkin verran myös lasi- ja keramiikkatöitä, ja sama maailma tulee niissäkin esiin, vaikka materiaalit ovat niin erilaiset.
Soinio korostaa läsnäolon tärkeyttä.
– Nykymaailmassa on niin paljon erilaisia ärsykkeitä, jotka aiheuttavat levottomuutta. Kirjassa onkin muutama aivan täsmäsatu siihen, kuinka kaikkea mielenkiintoista ja kivaa voi löytää, kun sulkee koneet ja hiljentyy. Se johdattaa läsnäolon tilaan.

Kirja on ehtinyt olla myynnissä vasta kuukauden, mutta on jo kerännyt positiivista palautetta.
– On ollut mukava saada palautetta, että tarinani synnyttävät keskustelua aikuisen ja lapsen välille.
Palaute on kannustanut jatkamaan.
– Toinen kirja on jo vireillä, Soino paljastaa.

Kaisa Muhonen

Kivun kokemukset lastenkirjaksi

Uusi Niiki ja Alvari -kirja, Lennokas keikahdus, on ilmestynyt. Kyseessä on 6–10-vuotiaille suunnattu kirjasarja, jotta Tiina Qvist kirjoittaa ja Annariikka Qvist kuvittaa.
– Niiki ja Alvari ovat melkein tavalliset sisarukset Karkelomäeltä. He seikkailevat kompasseinaan yksi erityinen hiussuortuva ja merkillisesti punertuvat posket, siskokset kertovat.
Aikaisemmin sarjassa on ilmestynyt Sydänmedaljongin salaisuus (2009) ja Rosvomaisen likainen juttu (2011).
Kirjasarjasta tulee neliosainen. Kaikissa kirjoissa esiintyvät samat päähenkilöt, mutta jokainen on itsenäinen tarina.

Kirjan aihe on lastenkirjalle harvinainen: fyysinen kipu, sen sietäminen ja siitä selviytyminen lapsen näkökulmasta.
– Kirjan keskeiset teemat ovat kivun lisäksi heikkouden, pelon ja yksinäisyyden tunteet ja kokemukset, Qvist kertoo.
– Kirja kuvaa fyysisestä onnettomuudesta seuraavaa toipumisprosessia sen koko kirjossaan, sekä moninaisia tunteita että kehollista muutoksia.
Keskiössä ovat haaverin kokeneen Alvarin lisäksi hänen lähipiirinsä eli Niiki ja eläinystävät, joiden elämään ja keskinäisiin suhteisiin onnettomuus väistämättä vaikuttaa.
– Kirja kiteytyy pelkojen voittamiseen, haavoittuvuuden kokemiseen ja niiden välisiin ristiriitoihin. Kirja on ennen kaikkea selviytymistarina.

Sarjan aikaisemmat kirjat ovat olleet enemmän seikkailukertomuksia. Kolmannen kirjan aihe on hyvin henkilökohtainen.
– Lennokas keikaus keskittyy haaverin kokeneen ja hänen lähipiirinsä pään sisäisiin tapahtumiin ja maailmaan. Se on enemmän ”pään sisäinen kamppailu”, Annariikka Qvist kuvailee.
Aiheen valintaan vaikuttivat hänen omakohtaiset kokemuksensa kivusta synnynnäisesti kampurajalkaisena. Kirjasarjan kirjoittajan on ollut sisaren ominaisuudessa helppo samaistua sekä haaverin kokeneen että hänen lähipiirinsä mielenliikkeisiin.

Kirjan kuvitusprosessi on pitkä ja sisältää monia vaiheita.
– Tekstin sisäistämisen ja jaottelun jälkeen luonnostelen kirjan hahmoja ja heidän tunnetilojaan erilaisten ilmeiden ja asentojen avulla, Qvist kertoo.
– Lopullisia kuvia tehdessä joudun ottamaan huomioon myös kirjan koon ja taiton.
Niiki ja Alvari -kirjojen kuvitustyyli on luonnosmainen ja rouhea. Tekijä kuvaa niitä jollakin tasolla sarjakuvamaisiksi.
– Suurimpia haasteita kuvittamistyössä on luoda kuvia, joiden värit ja tunnelma välittyvät lukijalle tavoittelemallani tavalla. Lisäksi oma piirrosjälki on asia, joka kehittyy jatkuvasti ajan myötä.
Uusimmassa kirjassa tussipiirrokset yhdistyvät guassimaalauksiin.

Kaisa Muhonen

Matrix – vuorenpeikon poika kertoo Hervannan vaikuttavan tarinan

Matrix – vuorenpeikon poika kertoo Hervannan vaikuttavan tarinan

Tietokirjailija Mikko Närhi on kirjoittanut Hervannasta jo toisen kotiseutukirjan: Matrix – vuorenpeikon poika. Matrix on yksi Hervannan uusista tornitaloista, uuden ajan Hervannan portti. Hervannan korkeaa metsäistä, ja kallioista kukkulaa on vuosisatojen ajan kutsuttu vuorenpeikkojen maaksi.

– Hervannalla on asuttua historiaa jo 40 vuotta. Sitä kelpaa jo esitellä; vallankin kun ihannekaupungiksi ajateltu Hervanta on ottanut entistä keskeisempää roolia koko Tampereen seudun kehityksessä. Asutus on monipuolista, yritystoiminta on nykyaikaista ja kehittyvää, oppilaitokset ovat ainutlaatuisia koko maata ajatellen, Närhi toteaa.

– Hervannan kertomus on vaikuttava. Asuinalue korkealla kalliolla muutti luonnon suurmaisemaa merkittävästi ja lyhyessä ajassa. Ihmisen historia puuttui aluksi, mutta alueen kokonaisuuden harmoninen luonne ja rakennustapa sekä suhde luontoon ovat ainutlaatuisia. Nykyinen asuinpaikka ja asukkaat eivät tarvitse taustalleen historiaa, koska hervantalaiset ovat muuttaneet ja syntyneet elämisen keskelle, eivät niinkään tamperelaisuuden jatkumoksi. Tehokkaan sisäisen viestinnän ansiosta asukkaiden yleinen aktiivisuus ja yhteisöllisyys ovat luoneet tiiviin kaupunkiyhteisön ilman hallinnon perustamiskirjaa.

MikkoNärhiKirja on osa kaupungin kulttuuritoimen Tampereen kaupunginosat – kirjasarjaa. Kirja julkistettiin perjantaina 29.11. kello 18.00 Hervannan elokuvateatterissa järjestetyssä kotiseutuillassa.

Satu Lepistön Pohjoinen pysäyttää lukijan vaikeiden asioiden ääreen

Satu Lepistön Pohjoinen pysäyttää lukijan vaikeiden asioiden ääreen

Pohjoinen 016– Kirjoittava ihminen kirjoittaa aina. Tärkeimmän osan kirjoittamisesta tekee silloin, kun ei kirjoita. On tärkeää käyttää aistejaan, kuunnella ja katsella maailmaa, kuvailee kuukausi sitten esikoisteoksensa julkaissut Satu Lepistö.
Hervannan Sanomien lukijoille Kaukajärven alueella asuvan Lepistön nimi on tuttu, hän on toiminut lehtiavustajana kymmenen vuoden ajan.
Kirjoittajana menestystä on tullut myös kirjoituskilpailuista, esimerkiksi Pirkanmaan kirjoituskilpailun lyriikka-sarjan voitot vuosina 2004 ja 2009 sekä kolmas sija 2010. Lisäksi Lepistön runoja on julkaistu kolmessa antologiassa: Novellit (2005), MotMot (2005) ja Koskessa virtaa mustetta (2006).

Runoteos Pohjoinen julkaistiin tammikuun 28. päivä. Jonkin verran palautetta on ehtinyt jo tulla.
– Otan kiitollisena vastaan kaiken, mitä saan. Palaute on aina olennaista kirjoittajalle, niin positiivinen kuin negatiivinenkin. Tietysti positiivista palautetta on mukava saada, mutta pitää myös muistaa, ettei kaikkia voi miellyttää. Jos pyrkii siihen, päätyy vain kirjoittamaan puuroa, joka ei miellytä ketään.

Kirjoittamisharrastus alkoi 9-vuotiaana, ja suuri harppaus kirjailijanuralla oli Viita-akatemiassa aloittaminen syksyllä 2003.
– Viita-akatemia opetti kaiken, mitä osaan kirjoittajana ja tiedän runoudesta. En varmasti ole koskaan pitänyt itseäni yhtä hyvänä kirjoittajana kuin sinne mennessäni, Lepistö naurahtaa.
Lepistö kiittää erityisesti opettajaansa Vuokko Tolosta.
– Hän teki opetustyötä oikeasti sydämellä. Kaksi naista on ollut kirjoittamiseni kannalta tärkeitä, Vuokko Tolonen ja Tuija Välipakka. Lisäksi kirjoittamisestani ei voi edes puhua mainitsematta Kullervo Järvistä. Hän on ollut erittäin tärkeä vaikuttaja.

Vuonna 2008 Järvinen kokosi Viita-akatemian käyneistä kirjoittajista Remonttiryhmän, johon Lepistö kuuluu. Järvinen menehtyi loppuvuodesta 2009.
– Se oli kova isku. Vieläkin on vaikea puhua siitä, kuinka suuri merkitys Kullervolla oli ja on edelleen.
Remonttiryhmä jatkaa toimintaansa ja ryhmän jäsenistä kaksi on nyt julkaissut kirjan.
– Yhteisöt antavat kirjoittajalle paljon, ehkä siksi, että kirjoittamistyö tehdään yksin, Lepistö pohtii.

Lepistön vanhemmat ovat kotoisin pohjoisesta, jossa hän on viettänyt lapsuuden kesät ja joulut.
– Pohjoinen merkitsee minulle lapsuudenmaisemaa, johon ei voi enää palata.
Kerronnaltaan tummasävyinen kirja ei ole kevyttä luettavaa.
– Sitä kirjoittaessani jouduin kohtaamaan ja käsittelemään omia pelkojani, Lepistö kertoo.

Tuottelias kirjoittaja ei ole koskaan kärsinyt valkoisen paperin kammosta.
– Tällä hetkellä tosin olen pakottanut itseni tauolle, koska jos nyt ryhtyisin kirjoittamaan seuraavaa kirjaa, se jatkaisi samoja teemoja, Lepistö kertoo.
– Tosin olen jo tehnyt muutamia merkintöjä puolittain itseltäni salassa, hän lisää.

Kaisa Muhonen

 

Pin It on Pinterest