Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores
”Haluaisimme katoksen, penkkejä ja grillin”

”Haluaisimme katoksen, penkkejä ja grillin”

Maanantai-iltapäivänä Hervannan vapaa-aikakeskuksen läheisillä penkeillä istuskelee kaksi seuruetta. Penkeillä näkyy muutamia oluttölkkejä. Tunnelma on rauhallinen.
Hervannan Sanomat kysyi penkeillä istujilta, tarvitaanko Hervantaan oleskelupaikkoja ja mihin.
Asianomaiset eivät halua esiintyä omilla nimillään, vaan itse päätetyillä nimimerkeillä.
– Meidän tulisi saada joku paikka, jossa emme häiritse ketään, kertoo Nakki.

Nakin mukaan noin kymmenen vuotta sitten heillä oli oma paikka Hervannassa. Poliisit järjestivät sen paikan silloin heille ja toivat sinne puita grilliä varten. Paikalla oli penkkejä ja teltta. Paikka sijaitsi VTT:n ja TTY:n välisessä metsikössä pienen kukkulan päällä.

Nakki toivoo, että Hervantaan saataisiin oleskelupaikka, jossa on katos ja penkkejä. Silloin siellä olisi hyvä olla sateellakin. Myös vessa olisi hyvä olla ja grilli.
Nakki kertoo ymmärtävänsä, että ihmiset eivät halua päihtyneitä esimerkiksi Hervannan keskustaan.
– Kyllä me ymmärrämme ihmisten huolen, mutta ei meistä ole mitään häiriötä. Olemme todella rauhallisia ja nämä ovat yleisiä penkkejä, hän kertoo.

Mummeli X nimimerkillä esiintyvä nainen on asunut Väkipyöränkadulla sijaitsevassa Asumispäivystys Tastussa kuivalla puolella kaksi vuotta. Tastussa on kuiva ja märkäpuoli. Kuivalla puolella ei saa olla päihtyneenä eikä sinne saa tuoda alkoholia. Märällä puolella saa olla päihtyneenä, mutta päihteiden käyttö Tastun tiloissa on kiellettyä.

Mummeli X nimimerkillä esiintyvä nainen on asunut Väkipyöränkadulla sijaitsevassa Asumispäivystys Tastussa kuivalla puolella kaksi vuotta. Tastussa on kuiva ja märkäpuoli. Kuivalla puolella ei saa olla päihtyneenä eikä sinne saa tuoda alkoholia. Märällä puolella saa olla päihtyneenä, mutta päihteiden käyttö Tastun tiloissa on kiellettyä.
Mummeli X:n mukaan märkäpuolella on todella rauhatonta ja siellä tapellaan paljon.
– Joku päivä tässä juuri vietiin henkilö sieltä sairaalaan yltäpäältä veressä, Mummeli X kertoo.
Hän on ehdottanut, että Tastun viereiseen tennishalliin voisi tehdä hyvän tilan heille.
– Ei taida kyllä mennä läpi, Mummeli X nauraa.

Ella Nuikka

 

KUVA: Hervannan keskustan kupeessa sijaitsevilla penkeillä istuskelivat viime viikolla Nakki (vas.) ja Jampe viettämässä aurinkoista päivää. He halusivat esiintyä jutussa nimimerkillä.

 

 

Mistä löytyisi paikka päihtyneille Hervannassa 

Hervannan Sanomien lukijat ovat kertoneet, että Hervannan keskustassa ja Kauppakeskus Duon edessä on usein päihtyneitä ihmisiä. Monet ovat kyselleet siitä, että onko heille jotain omaan paikkaa muun muassa jossain Hervannassa.

Hervannassa Väkipyöränkadulla sijaitsevan Tampereen asumispäivystys- ja tuki asumisen yksikön Tastun vastaavan hoitajan Noora Suorsan mukaan vain murto-osa Kauppakeskus Duon edessä olevista päihtyneistä on Tastun asiakkaita.
– He ovat ihan tavallisia ihmisiä siinä missä muutkin ovat.
Suorsan mukaan monet Tastun asiakkaat tykkäävät käydä myös päihtyneiden päivätoimintakeskus Huoltsulla Tampereen valtatiellä.
– Molemmissa paikoissa on mahdollisuus levätä, nukkua ja peseytyä. Huoltsulla osa asiakkaista on päihteiden käyttäjiä ja kodittomia jotka nukkuvat yönsä monesti ulkona.

Tastussa on Suorsan mukaan myös vuokra-asuntoja, joissa asukkaat voivat harjoitella ja ylläpitää arjessa tarvittavia taitoja väliaikaisesti. Asunnot ovat kalustettuja ja asuminen on päihteetöntä. Yleisissä tiloissa juominen ja muut päihteet on kielletty. Sama pätee myös Huoltsulla.

Tastussa on myös päihtyneiden osasto, jossa otetaan asiakkaita vastaan ympäri vuorokauden ja asiakkaan tullessa vastaanotolle, hänen kuntonsa ja palvelun tarpeensa arvioidaan.
– Kenenkään ei tarvitse ainakaan Tampereella nukkua taivasalla. Aina on joku paikka mihin voi mennä, kertoo Suorsa

Suorsan mukaan Hervannassa ei ole mitään erityistä paikkaa päihtyneille, koska ei ihmistä voi pakottaa menemään sellaiseen paikkaan johon he eivät itse halua.
Tampereen sosiaalipalveluiden päällikkö Maritta Närhen mukaan päihdeongelmaisten tilanne on joka kesäinen ilmiö, joka vain unohtuu talven tullen.
– Otamme vastaan ehdotuksia siitä, minne voisi järjestää heille jonkun paikan Hervannassa, Närhi kertoo.

Sisä-Suomen poliisi Erkki Alasen mukaan sekakäyttö on lisääntynyt Suomessa jonkin verran ja korvikealkoholi on jäänyt. Korvikealkoholi tarkoittaa esimerkiksi polttoaineen jäätymisen estoainetta, josta yritetään tehdä juomakelpoista.
Alasen mukaan päihtynyt henkilö viedään häiriötilanteen tullen joskus putkaan selvittämään päätään. Useimmin kyllä pyydetään vain poistumaan rauhallisesti paikalta ja menemään omaan kotiinsa.
– Välillä tulee tilanteita, jossa joku on niin huonossa kunnossa, ettei pysy omilla jaloillaan. Silloin lähdetään putkaan yöksi, kertoo Alanen.
– Tilanteitakin on niin paljon erilaisia.
Alasen mukaan nuorten juominen on vähentynyt huomattavasti.

Ella Nuikka

 

 

FAKTA: Päihteet
Alkoholin kulutuksen valtakunnalliset riskirajat ovat miehille 24 ja naisille 16 annosta viikossa.
Tupakka ja alkoholi ovat käytetyimmät päihteet Suomessa.
Asumispäivystys Tastu Hervannan Väkipyöränkadulla tarjoaa tilapäistä asumista asunnottomille tamperelaisille.
Päihtyneiden päivätoimintakeskus Huoltsulle, joka sijaitsee Tampereen valtatiellä voi viedä lahjoitusvaatteita kodittomia varten.
Huoltsulla päihtynyt voi pestä itsensä ja vaatteensa, levätä rauhassa ja seurustella tai vain olla.

Ella Nuikka

 

Onko tässä uusi Metallica Hervannasta? – Katso video

Onko tässä uusi Metallica Hervannasta? – Katso video

Final Void on hervantalainen bändi, jossa on viisi jäsentä. He julkaisivat viime keväänä debyyttialbuminsa, ja syksyllä 2018 heillä on suunnitteilla toinen albumi, tuplasinkku ja uusi musiikkivideo, johon he tällä hetkellä kehittävät tarinaa.
Final Voidin elämänkaari on ollut mutkikas. Yhtyeen edeltäjä Rainy Season vaihtoi tyyliään hardrockista melodiseen rockiin, sekä myös nimensä Final Voidiksi vuonna 2012. Yhtye ei ole kiirehtinyt levytyksen kanssa.

Laulaja Tuomas Kotajärvi, kitaristi Eino Roihuvuo ja basisti Janne Puranen ovat tunteneet jo ennen Final Voidia.
– Ensimmäiseen vuoteen Janne ei ymmärtänyt minua yhtään, Tuomas kertoo.
– Joo, mietin silloin Tuomaksesta, että jo on rohkea kaveri, kun tulee kertomaan minulle jotain runoja, Janne naureskelee.
Tuomas lauloi Final Voidissa jo silloin, kun se oli vielä Rainy Season, mutta hän lähti bändistä siviilielämän kiireiden vuoksi. Pääkitaristina toimiva Toni Hangasmäki liittyi yhtyeeseen vuonna 2013. Tuomas tuli yhtyeeseen takaisin vain vuotta myöhemmin.

Bändi hajosi noin puoleksi vuodeksi, koska heillä ei ollut rumpalia. Puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen bändi sai yhtäkkiä viestiä Facebook-sivujensa kautta nuorelta rumpalilta, joka halusi bändiin.
Toni huomasi viestit, ja kertoi muille bändin jäsenille, että ”joku porilainen lähettelee minulle viestejä ja haluaa meille rumpaliksi.”

Yhtye päätti yrittää vielä yhden kerran, ja näin rumpali Roni Revell päätyi mukaan bändiin. Siitä lähti myös yhtyeen innostus musiikkia kohtaan uuteen nousuun.

Toni huolehtii kappaleiden säveltämisestä, ja Tuomas hyvin pitkälle sanoituksista. Eino ja Jannekin säveltävät tarpeen vaatiessa.
Tuomaksen mukaan sanoittaminen kestää kaikkein pisimpään. Hän kertoo, että istuu takapihallaan ja miettii hyviä sanoja uusiin kappaleisiin.
– Se on hidas prosessi, kun yrittää saada tekstin järkevästi kasaan, Tuomas kertoo.
Toni on huomannut omasta tyylistään taas sen, että kun jossain onnistuu, niin siitä se lähtee eikä taukoja paljon pidetä. Innostuksen pitää riittää valmiiseen kappaleeseen saakka.
– Yleensä kappaleen säveltämisessä kestää noin kymmenen tuntia, Toni kertoo.

Kappaleiden sovitukset he tekevät yhdessä, ja jokainen saa kertoa oman mielipiteensä.
– Kaikki biisit treenataan hyväksi ja käytetään. Jos biisejä tulee paljon, niin huonoimmat karsitaan pois, Janne kertoo.
– Meillä on tosi hyvä porukka, kaikkien ideoita kuunnellaan ja kaikki pysyvät tyytyväisinä, Roni sanoo.
Kun he työstivät ensimmäistä albumia, niin Roni halusi enemmän tuplabasaria ja nyt hän saa sitä seuraavalle albumille. Tuplabasari on bassorummun toistuvaa iskua nopeassa rytmissä.

Jokaisella yhtyeen jäsenellä on erilainen musiikkimaku, joten heidän mukaansa bändillä ei ole mitään yksittäistä esikuvaa, vaan kaikilla on omansa. Heillä kesti kauan löytää oma suuntansa.
Final Voidilla ei ole mitään erityistä tyyliä kappaleiden suhteen. Kaikki kappaleet tehdään oman mielen mukaan.
Yhtye harjoittelee pääsääntöisesti viikonloppuisin, koska he käyvät kuitenkin kaikki töissä. Jokainen jäsen ottaa bändin ammatillisesta näkökulmasta.
– Me ei vietetä vapaa-ajalla lähes yhtään aikaa keskenään, mutta viestitellään joka päivä, kertoo Roni.

Final Void aloittaa keikkailun ja seuraavan albumin äänityksen syksyllä. Albumi äänitetään samassa paikassa missä ensimmäinenkin.
– Äänitimme ensimmäisen levyn Einon kotistudiossa ja seuraavakin äänitetään siellä, Toni kertoo.
Toni, Eino ja Janne ovat hervantalaisia. Roni on Porista ja Tuomas on alkuperäinen tamperelainen. Nykyään hän asuu Turussa.

Ella Nuikka

 

FAKTA :Final Void
Hervantalainen yhtye, joka soittaa melodista rockia ja metallia.
Yhtye saavutti nykyisen kokoonpanonsa vuonna 2015.
2015 vuoden lopussa Final Void alkoi työstää ensimmäistä tuplasingleään. Se julkaistiin alkuvuodesta 2016.
Final Voidin musiikkia ei suljeta vain yhteen osa-alueeseen.
Keväällä 2017 Final Void julkaisi debyyttialbuminsa.
Final Void tekee itse musiikkinsa.
Suurin osa yhtyeen jäsenistä on Hervannasta.
Lisätietoa bändistä: https://www.facebook.com/finalvoidband/

Ella Nuikka

KUVA: Roni Revell (vas.), Janne Puranen, Toni Hangasmäki, Tuomas Kotajärvi (alh. vas.) ja Eino Roihuvuo soittavat melodista rokkia Final Voidissa

 

 

Katso Final Voidin musiikkivideo:

Valuiko Ahvenisjärveen myrkkyä?

Valuiko Ahvenisjärveen myrkkyä?

Hervannassa sijiatsevaan Ahvenisjärveen valui viime viikolla sameaa ja harmaata vettä.
Lukija otti kuvan tilanteesta 15.8 ja lukijan mukaan joku oli käynyt ottamassa vesinäytteitä järvestä 17.8. Lukijamme olivat huolissaan siitä, mistä veden sameisuus johtuu.

Tampereen ympäristötarkastaja Salla Leppänen kertoo, että kuvan perusteella vesi näyttää vahvasti maalämpökaivon porausvedeltä, joka ei ole vaarallista tai myrkyllistä.
Porauksessa käytetään vettä ja siihen sitoutuu kivipölyä, joka aiheuttaa samennuksen veteen.
Hervannan Sanomat yritti myös tavoittaa Tampereen kaupungin rakennusvalvontaa, mutta henkilöitä ei saatu tavoitettua.

Ella Nuikka

KUVA: Ahvenisjärveen virtasi viime viikolla harmaata vettä. Kuva: Pekka Niininen

Onko tässä Tampereen hankalin paikka leikata ruohoa? Katso video

Onko tässä Tampereen hankalin paikka leikata ruohoa? Katso video

Kun katselee Kampusareenan jyrkkiä ruohoseiniä Tampereen teknillisen yliopiston pihalla, tulee pakostikin mieleen, miten ihmeessä niiden ruohikko leikataan. Mahtaa olla homma!
– Kyllä tämä on ehdottomasti haastavin paikkamme leikata ruohikkoa Tampereella. Missään muualla meidän huoltokohteessamme ei ole näin jyrkkäkulmaisia rinteitä, vahvistaa ISS:n palveluohjaaja Sanna Nulpponen.
Kampusareenan kaksi ruohorinnettä ovat ainakin 30 astetta jyrkät elleivät vielä sitäkin jyrkemmät.

Kun areena valmistui vuonna 2015, ensimmäisenä kesänä rinteiden nurmea yritettiin leikata tavallisella työnnettävällä ruohonleikkurilla.
– Siinä olivat varpaat vaarassa. Työsuojelusta tuli kielto, että tavallista leikkuria ei saa käyttää.
Kiireesti alettiin selvittää muita vaihtoehtoja ruohonleikkuuseen. Mietinnässä olivat muun muassa robottileikkuri ja kauko-ohjattava leikkuri.
– Robottileikkuri olisi maksanut yli 10 000 euroa. Siinä kustannukset tulivat vastaan.

Ratkaisu löytyi ilmatyynyleikkurista. Siinä ei ole renkaita vaan se leijuu ilmassa.
Vähän niin kuin aave?
– Kai sitä voi aaveleikkuriksikin sanoa, tuumaa ISS:n ulkoaluetyöntekijä Sami Varsell.
Varsell kertoo, että erona tavalliseen ruohonleikkuriin ilmatyynyleikkurissa on työntösuunta.
– Tavallista leikkuria työnnetään eteenpäin. Ilmatyynyleikkuria heijataan sivusuuntaan.

Hieman aavemaista hommasta tekee myös se, että Varsell aloittaa ruohonleikkuun aina kello kuusi aamulla, jolloin juuri kukaan ei ole sitä näkemässä. Syynä tähän on, että Kampusareenalla ja sen läheisyydessä on ravintoloita ja terasseja.
– Ei olisi kiva, kun heinä pöllyää lautaselle ja asiakas saisi lisäsalaatin, Varsell sanoo.

Muutenkin ruohonleikkuu jyrkässä rinteessä on tarkkaa puuhaa. Ennen leikkaamista Varsell pukee päälleen turvavaljaat, jotka hän kiinnittää ylhäällä olevaan rautakoukkuun.
– Kerran minulla lipesi jalka ja liukastuin leikkurin kanssa. Mitään ei onneksi sattunut.
– Taisi olla vähän kastetta maassa. On tärkeää leikata rinteet kuivalla kelillä.

Yleensä Varsell leikkaa Kampusareenan ruohorinteet noin kahden–kolmen viikon välein.
– Tänä kesänä niitä ei ole tarvinnut leikata kuin vasta kolme kertaa koko kesänä. On ollut niin kylmää, ettei ruohokaan ole kasvanut.
Viime kesänä ruohorinteitä tarvitsi jopa kastella. Tänä kesänä ei sitä ongelmaa ole ollut.
– Vettä on tullut ihan riittävästi.

Ruohonleikkuukausi Kampusareenalla ulottuu toukokuusta syyskuuhun.
Varsell kertoo, että jyrkkien rinteiden leikkaaminen käy urheilusta.
– Hiki siinä tulee väkisin. En lähde illalla salille. En tarvitse liikuntaa työni vastapainoksi.
Ruohonleikkuuta Varsell ei myöskään vapaa-ajallaan tee.
– Asun kerrostalossa, hän kertoo.

 

Kampusareena
Vihittiin käyttöön 9.9.2015 Tampereen teknillisellä yliopistolla.
Rakennuksessa on 16 000 neliötä. Kerroksia on 8.
Rakennuskustannukset olivat 30 miljoonaa euroa.
Rakennuksessa on ajateltu ekologisuutta. Areenassa on muun muassa viherrinteitä ja viherkatto sekä vedettömät pisuaarit, jotka toimivat ilman huuhtelua.
Rakennuksessa on myös 560 aurinkopaneelissa, jotka tuottavat vuodessa sähköä yhteensä noin 80 megawattituntia.
Osa Kampusareenan ilmanvaihtokoneiden energiantarpeesta katetaan aurinkosähköllä.

 

Katso video:

 

 

KUVA1: Kahden jyrkän ruohorinteen leikkaaminen Tampereen teknillisellä yliopistolla on vaativaa hommaa. Ulkoaluetyöntekijä Sami Varsell kiinnittää itsensä ensiksi turvaköydellä ja valjailla Kampusareenan reaktorin muotoiseen torniin. Sitten hän leikkaa nurmen ”aaveleikkurilla”, joka leijuu ilmassa.

 

KUVA2: Sami Varsellin työpäivään kuuluu porrastreeniä, kun hän kantaa erikoisleikkurin Kampusareenan ruohorinteiden yläpäähän.

 

KUVA3: Sanna Nulpponen kertoo, että aaveleikkuria käytettäessä on pidettävä turvavaljaita ja turvaköyttä. Työsuojelu kielsi leikkaamasta TTY:n ruohorinteitä ilman näitä varusteita. Siinä oli kuulemma varpaat vaarassa.

 

KUVA4: TTY:lle on hankittu erikoisruohonleikkuri. Ilmatyynyleikkuria heijataan eikä työnnetä. Laite löytyi monien vaihtoehtojen joukosta. Jopa robottia harkittiin, mutta sellainen olisi ollut liian kallis eikä siihen ryhdytty.

 

 

Hylätyt huumeruiskut iso ongelma – Toimi näin, jos löydät neulan

Hylätyt huumeruiskut iso ongelma – Toimi näin, jos löydät neulan

Hervannasta ja ympäri Tamperetta löytyy käytettyjä huumeruiskuja milloin mistäkin. Hervannan Sanomien lukija otti kuvan neulasta, joka oli jätetty Hervannan kirjaston viereen. Ruiskuja on löytynyt välillä myös koulujen ja leikkipuistojen läheisyydestä.

Moni miettii, mitä ruiskuille tulisi tehdä.
– Jos näkee ruiskun, se olisi hyvä kerätä talteen tai vähintään siirtää sellaiseen paikkaan, jossa siihen ei kukaan voi niin helposti loukata itseään, kertoo kertoo Hervannan apteekin proviisori Jukka Hirvonen.
Apteekit ottavat vastaan käytettyjä neuloja, Hirvonen opastaa. Hervannassa myös terveysasemalle voi viedä käytettyjä ruiskuja. Tavalliseen roskiin niitä ei saisi laittaa.
– Ruiskuun ei saa koskea paljain käsin. Ruisku tulee ajatella tartuntavaarallisena jätteenä. Vähintään hanska olisi hyvä olla kädessä. Mieluiten ruiskun voisi nostaa vaikkapa pienellä lapiolla tai jonkin paperin avulla.

Ruisku tulisi mieluiten laittaa kovaan muovi- tai lasipurkkiin, esimerkiksi tyhjään limsapulloon ja korkki kiinni.
– Meille tuodaan päivittäin käytettyjä ruiskuja. Suurin osa niistä on asiallisessa käytössä. Meille tuodaan välillä myös maasta löytyneitä neuloja.

Hirvonen arvelee, että neuloja laitetaan myös sekajätteen mukaan, vaikka niin ei saisi tehdä.
– Huumeneulat ovat iso ongelma. Ruiskuja löytyy keskustan alueelta, bussipysäkeiltä ja penkeiltä.
– Saa olla kyllä varovainen, kun kävelee sandaalit jalassa tai istuu penkeille.

Hervannan terveysasemalla ei ole varsinaista käytettyjen neulojen keräyspistettä.
– Toki me otamme niitä vastaan, jos joku sellaisen meille tuo, kerrotaan Hervannan terveysasemalta.
Terveysasemalta kerrotaan, että maasta löytyneitä huumeneuloja tuodaan asemalle aina silloin tällöin.

 

FAKTA Neula on riski
Neuvo lapsille, ettei heidän tule koskea käytettyyn huumeruiskuun vaan kertoa löydöstä aikuiselle.
Käytetyssä neulassa on infektioriski.
Ole varovainen myös kuivuneen veren kanssa, vaikka silloin tartuntariski on pienempi kuin tuoreen veren kohdalla.
Jos kuitenkin joudut kosketuksiin huumeruiskun veren kanssa ja sitä joutuu iholle tai limakalvoille, niin pese kohta perusteellisesti saippualla ja runsaalla vedellä. Huuhtele hyvin.
Tämä laimentaa ja poistaa infektoituneen eritteen.
Jos verta joutuu avohaavaan tai pistät itseäsi käytetyllä neulalla, anna haavan vuotaa kunnolla verta tai jos tämä ei ole mahdollista, huuhtele runsaalla vedellä. Puhdista haava runsaalla vedellä ja saippualla ja suojaa tarvittaessa laastarilla. Haavaa ei saa missään tapauksessa puristella tai imeä.
Ota heti yhteys terveydenhuoltoon, ja selvitä tulisiko sinun käydä hiv-testissä ja saada tartuntaa ehkäisevää lääkehoitoa.
Ehkäisevä hiv-lääkehoito tulisi aloittaa viimeistään 24–36 tunnin kuluessa altistumisesta. Terveydenhuollosta saa myös ohjeet mahdollisen hepatiitti B:n ja C:n tartunnan varalta.
Lähde: irtihuumeista.fi

 

Freija Metsähalme

KUVA: Lukija oli ottanut kuvan käytetystä ruiskusta Hervannan kirjaston lähellä.

Pin It on Pinterest