Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Raija Kannisto piti jo nuorena historiantunneista. Nyt eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä on jo vuosia tutkinut oman ja puolison sukujen historiaa ja sukututkimuksella onkin Kanniston sydämessä oma tärkeä paikkansa.
Raija Kannisto ei ole sukunsa ensimmäinen sukututkija. Hänen isänpuoleinen serkkunsa Juha on tutkinut Kanniston isänpuoleista sukua ja toiminut Kanniston esikuvana sukututkimuksessa. Kannistoa kiinnosti myös äitinsä suvun historia, joten hän päätti tutkia sitä ja päätyi myöhemmin tutkimaan myös miehensä sukuja.
– Koska en tiennyt, miten sukututkimusta tehdään, osallistuin vuonna 2009 ensimmäiselle sukututkimuskurssilleni työväenopistossa. Totesin, että sukututkimus on niin laaja aihe, että päätin jatkaa kursseja ja tutkimuksiani jäätyäni eläkkeelle, Kannisto toteaa.
Syksystä 2011 alkaen Kannisto on tutustunut äitinsä vanhempien, miehensä isän molempien vanhempien sekä miehensä äidin vanhempien sukuihin. Hän on päässyt tutkimuksissa 1700-luvulle asti eikä ole pyrkinytkään pidemmälle, sillä sitä vanhemmalla ajalla tutkimus vaikeutuu. Tutkimus on paljastanut kiinnostavia yksityiskohtia ja tarinoita sukujen historiasta, kuten 1900-luvun alussa harvinaisen avioeron, joka lienee ollut melkoinen puheenaihe aikoinaan.

Vinkkejä omaa sukututkimusta aloittavalle

Sukututkimuksista kiinnostuneille Kannisto vinkkaa, että seurakuntien kirkonkirjat ovat tärkein lähde sukututkimuksessa. Vähintään 100 vuotta vanhoja kirkonkirjoja löytyy Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuilta https://www.sukuhistoria.fi/.
Tietoja voi löytyä myös ns. Hiski-tietokannasta (Historiakirjat) http://hiski.genealogia.fi/ Alkuperäisiä kirkonkirjoja ei voi mennä itse tutkimaan seurakuntiin tai arkistoihin. Kansallisarkiston digitaaliarkiston sivuilla on osittain samoja kirkonkirjoja digitoituna kuin SSHY:llä, mutta sieltä löytyvät myös henkikirjat ja monet muut aineistot http://digi.narc.fi/digi/search.ka.
Kansallisarkiston www.arkisto.fi sivuilta sekä Portti-sivustolta löytyy neuvoja sukututkimuksen aloittamiseen http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Sukututkimus.
Koska verkosta löytyy vain vähintään 100:aa vuotta vanhempaan aineistoa, sukuaan tutkivan on ensin päästävä 1900-luvun alkuun.
– On hyvä kysellä vanhemmilta ja muilta sukulaisilta tietoja ja ja mahdollisia vanhoja asiakirjoja, joista saisi sukulaisten nimiä, syntymäaikoja ja -paikkoja. Jos tätä kautta asia ei etene, voi pyytää tutkittavan sukulaisen synnyinseurakunnasta sukuselvityksen. Se on maksullinen ja sen saanti voi kestää kuukausia, Kannisto kertoo. – Joka tapauksessa on tärkeää haastatella sukulaisia ja kirjata muistiin heidän kertomiaan muistoja, sillä niistä saa sukutarinaan elävyyttä.
Kannisto itse haastatteli äitiään alkuvuodesta 1997, jolloin äiti oli vielä terve ja hyvämuistinen. Yhdessä päästiin muistoissa äidin naimisiinmenoon asti ennen kuin äiti sai äkillisesti aivoinfarktin eikä enää toipunut siitä.
– Olen kiitollinen, että ehdin saada senkin verran muistiin äidin lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia, mutta niistäkin minusta olisi ollut kysymyksiä jäljellä, Kannisto suree ja vinkkaa, että esimerkiksi valokuva-albumit olisi hyvä käydä sukulaisten kanssa läpi. Kuviin kannattaa kirjoittaa, keitä kuvissa on ja milloin ja missä kuvat on otettu, sillä tunnistamattomat kuvat ovat jälkipolville arvottomia.
Tampereen seudun sukututkimusseuran nettisivuilta osoitteesta http://www.tamsuku.fi löytyy runsaasti linkkejä sukututkimuksen avuksi. Kannisto on nykyisin seuran jäsen ja innostunut sukututkimuksesta, joka on vienyt sydämen mukanaan.
– Nykyisin sukututkimuksen lähdeaineistoja löytyy netistä todella runsaasti, mutta se vaatii tietoa, että keksii ja löytää ne, Kannisto sanoo. – Pääasiassa teen sitä omaksi ilokseni, mutta jaan myös mielelläni löytämiäni tietoja muille.
Teksti: Satu Lepistö
Kuva: Raija Kannisto

Pin It on Pinterest