Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Penna Salisma ei muista ensimmäistä kertaa, jolloin kokeili rullalautailua. Rullalautailusta tuli kuitenkin iso osa miehen elämää 1980-1990-luvuilla ja on sitä edelleenkin.
– Olin luultavasti noin kymmenvuotias. Siihen aikaan olin jo nähnyt jollakulla laudan Hervannassa ja keskustassa oli Sport Buster-niminen kauppa, jossa myytiin lautojen esiasteita, Salisma muistelee. – Ne olivat kapeita ja muovisia, mutta niillä me varmaan vuosi tai pari vesitornin mäkeä jurnutettiin, hän nauraa.
Salisma sai ensimmäisen rullalautansa vanhemmiltaan lahjaksi. Kaveriporukkaan kuului kahdesta viiteen asiasta innostunutta kaveria, mutta kellään ei ollut oikein tietoa, mitä laudalla voisi tehdä. Elettiin aikaa ennen Internetiä ja lautailulehtiä. Salisma kuvailee harrastuksen alkua ”mäenlaskuksi”.
– Pikkuhiljaa laudat alkoivat kehittyä. Jollain kaverilla oli lasikuitulauta, josta olimme ihan fiiliksissä, Salisma sanoo.
Salisman isä kävi jossain vaiheessa Saksassa työmatkalla ja toi pojalleen isomman ja pehmeämpirenkaisemman laudan. Se tuntui aivan ihmeelliseltä.
Pikkuhiljaa lautailukulttuuri alkoi näkyä valtakulttuurissakin. Salisma muistaa Trashin-nimisen perhe-elokuvan, jossa alan senaikaiset huiput tekivät temppuja.
– Siitä näki, mitä laudalla voisi tehdä.
Oma kehitys tapahtui vähitellen. Salisma sanoo tulevansa liikunnallisesta suvusta, joten motoristakin lahjakkuutta oli.
– Isoisäni on jääkiekkoilija Eero Salisma ja muutenkin suvussani on liikunnallista lahjakkuutta, hän sanoo. – Sen toteuttamiseen minulla oli jo nuoresta tarve ja rullalautailusta tuli elämässäni intohimo, hän toteaa.

Ajan skeittailukulttuuri oli vilpitöntä ja viatonta
Salisma pohtii, että jokaisella tulee harjoittelussa sellainen kynnys, joka täytyy pitkäjänteisesti ylittää. Se vaatii tunteja ja tunteja harjoittelua. Salisman aikana alakulttuurit olivat voimakkaita ja Hervantaan rakennettiin skeittirampit 80- ja 90-lukujen taitteessa.
– Ei siinä mitään uskottavuuspisteitä haettu. Sen ajan lapset lähtivät leikkimään Ilves-verkkareissa ja äidin puutarhahanskat kädessä, hän nauraa.
Omaan lapsuuteen ja nuoruuteen liittyi seikkailullisuus ja vapaus. Ramppeja pystytettiin ympäri Suomen ja Hervannassa ne saatiin ensin tenniskenttien viereen ja sitten Lindforsinkadun varteen.
– Porukassa oli lähinnä hervantalaisia tältä alueelta. En muista, miten rampeille eksyimme, mutta muistan, kuinka katsoimme etukäteen ja mietimme, etteivät leffoissa esiintyneet osaisi sitä käyttää. Laitoimme sen rampin piikkiin, vaikka kyse oli siitä, ettemme itse osanneet, Salisma sanoo. – Rampeilla kävi monenlaista porukkaa eikä se profiloitunut pelkästään perinteiseen skedejengiin, hän lisää.
Salisma pohtii, että sekin liittyy ehkä hervantalaisuuteen leimallisesti: porukkaan mahtui monenlaisia ihmisiä.

Laji kasvoi alakulttuurista olympialajiksi
Hervannan rampit olivat kapeita eikä sellaisia enää nykyisin turvallisuussyistä rakennettaisi. Ne toimivat Suomessa myöhemmin rullalautailussa menestyneen Salisman ensimmäisenä opettelupaikkana monta vuotta ja rampeilla vietettiinkin aikaa koulun jälkeen tuntikausia. Nykyisin rullalautailu on kasvanut alakulttuurista olympialajiksi asti ja mahdollisuudet harrastamiseen ovat nykynuorilla hyvät. Salisma ei kuitenkaan kadehdi parantuneita harrastusmahdollisuuksia.
– Se, että on rakentanut itse skedelaitteita, on ollut nautinnollista ja koulivaa.
Rullalautailu ja lumilautailu ovat nelikymppisen Salisman elämässä edelleen useampana päivänä viikossa. Salisman puheissa vilahtelee sana nautinto tämän tästä.
– Urheilullisuutta täytyy ilmentää ollakseen täyspainoinen, hän pohtii. – Jos lahjat jäävät pimentoon, ihminen ei kukoista. Henkisesti ihmiset voivat paremmin, kun pääsevät tuulettamaan persoonansa eri puolia.
Kaikki tekeminen ovat hengellisesti ja henkisesti tietoiselle Salismalle niiden ominaisuuksien ilmaisua. Jo ennen uskoontuloaan häntä kutsuttiin skeittailupiireissä yleisesti pastori Salismaksi.
– Kun Hervannan rampit purettiin, olin ehkä jo jossain muualla. Ajasta on jäänyt hyviä muistoja. Olisi mielenkiintoista nähdä sitä porukkaa ja nähdä, mitä heille on tapahtunut.
Kuva: Sami Yli-Pihlaja

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest