Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Pia Heinonen oli jo lapsena hengellinen ja henkinen. Se leimasi koko elämää ammatinvalinnasta samanhenkisen puolison kohtaamiseen jo vuosikymmeniä sitten. Heinonen oli parikymmentä vuotta seurakunnan palveluksessa ja teki diakoniatyötä, mutta kärsi vuodesta 2015 alkaen selittämättömistä terveysongelmista. Alkoi tulla silmä-, korva- ja poskiontelo-ongelmia. Ääni katosi ja silmiä kirveli.
Ongelmille ei löytynyt syytä.
– Minut lähetettiin lopulta psykiatrille lisääntyneiden keskittymis -ja muistihäiriöiden vuoksi.
Heinonen kuvaa ongelmiaan akuutiksi dementiaksi. Asiakaspalvelutyössä toiminut Heinonen ei pystynyt enää muistamaan, mitä asiakas oli juuri sanonut. Silmät eivät enää toimineet. Oireet olivat voimakkaita, eikä edes oma perhe pystynyt näkemään, kuinka paljon oireet Heinosen elämään vaikuttivat.
Vuosi sitten joulukuussa Heinonen jäi oireidensa takia sairaslomalle. Niiden syyksi olivat varmistuneet työpaikan sisäilmaongelmat.
– Useiden työpaikan rakennusten sisäilmaongelmien vuoksi työnkuvani kapeni. Lopulta työnkuvasta oli enää noin kymmenen prosenttia jäljellä. Pystyin tapaamaan päihdeasiakkaita ulkosalla. Lopun aikaa istuin väistötilan toimistossa, jossa en oireillut. Selailin Facebookia ja kirjoitin listoja, mitä pystyisin tekemään, Heinonen muistelee.
Uuteen elämään
Viime maaliskuussa Heinonen alkoi opiskella kalevalaista jäsenkorjausta. Toukokuussa hän irtisanoutui työpaikastaan, vaikka taloudellisesta tilanteesta syntyi huoli. Oma identiteetti oli rakentunut vahvasti työroolin päälle. Diakonin ja psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksen omaava Heinonen oli auttaja.
– Auttaminen oli ollut sidoksissa virkaan ja identiteetti ammattiin. Mietin, kuka olen nyt, ilman työtäni, Heinonen sanoo.
Vaihtoehtoja ei ollut. Terveysongelmat olivat pahentuneet koko ajan. Kun Heinonen oli tulossa eräänä päivänä kaupasta jäätelöpakettien kanssa, samaan hissiin sattui saunasta tulossa oleva lapsiperhe. Heinonen muisti yhtäkkiä, kuinka lapsuudenperheessä syötiin aina ennen saunan jälkeen jäätelöä.
– Kuulin sanovani sen ääneen ja tarjoavani jäätelöä lapsille, Heinonen muistelee. – Oivalsin, että voisin auttaa ilman virkaa.
Irtisanoutumisen jälkeen Heinonen alkoi palata omaksi itsekseen. Muisti palasi ja mieli rauhoittui. Löytyi se tyttö, joka Heinonen oli ollut kauan sitten. Se, joka kulki kesät ilman kenkiä.
– Nyt olen oma itseni. Laulan, teen työtä ja kirjoitan, hän sanoo.

Hyppy tuntemattomaan

Hyppy virkasuhteesta tuntemattomaan oli rohkea. Heinonen tiesi, että hänen oma hoiva-alan yrityksensä tulisi tekemään työtä, jossa autettaisiin muita. Kalevalaisen jäsenkorjauksen rinnalle löytyi muitakin palveluita, kuten runo-ohjauksen antaminen tietokoneen tai tabletin välityksellä, stressin purkuun tarkoitettu Brain Relief-hoito ja personal trainingin psyykkinen valmennus. Heinonen opiskeli pätevyydet näihin kaikkiin viime vuoden maaliskuun jälkeen.
– Kaikille näille yhteistä on se, että ongelmille haetaan syy ja asiakas pääsee etsimään omaa ratkaisuaan siihen, Heinonen sanoo ja oivaltaa heti, mitä on sanonut. – Sellainenhan omakin polkuni oli.
Hengellisyys ja henkisyys eivät ole Heinosen elämästä kadonneet minnekään. Pikemminkin päinvastoin. Koko elämänsä uskossa ollut Heinonen kokee tulleensa uskoon uudelleen, nyt voimakkaammin.
– Elämä on nyt onnellista. Minä luotan. Rukoilen päivittäin ja perhe voi hyvin, Heinonen sanoo.
Hän sanoo sairastamisen ajan olleen rankkaa paitsi itselleen, myös perheelle, johon kuuluvat puolison lisäksi teini-ikäiset lapset.
– Lapset näkivät sairastumisen rankan vaiheen. Olin koko ajan ratkaisemassa ongelmia epätoivoisesti, hän sanoo. – Nyt olen rento ja koen voivani auttaa muita, vaikka minulla ei enää ole virkapaitaa päällä, hän lisää.
Heinonen päätyi yrittäjäksi omaan hoivapalvelualan yritykseensä HoivaMimosaan. Oireita ei ole enää ollut.
– Tämä on aitoa rakkautta, ei tehtyä. On valtavan hienoa odottaa sitä, mikä minusta vielä tulee.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest