Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Hervantalaisyrittäjä Sauli Mäkinen menehtyi maanantaiaamuna 13.heinäkuuta 71-vuotiaana.
Hervannan Sanomat vieraili Mäkisen sekatavarakaupassa tammikuussa 2019 Mäkisen 70-vuotissyntymäpäivän alla. Mäkinen oli tunnettu erityisesti Hervannassa sekatavarakauppa- ja leipomotoiminnastaan ja vielä 70-vuotissyntymäpäivänsä alla itseoppinut yrittäjä haaveili yritystoiminnan kehittämisestä edelleen.
Työläisperheen kasvatti päätyi leipomouralle jo 13-vuotiaana astuttuaan pispalalaisen Kalle Toivosen leipomoon sisään. Tie vei 80-luvulla Mäkisen ja tämän vaimon Liisa Mäkisen Ruotsiin asumaan, minkä jälkeen Mäkinen työskenteli muutaman vuoden ajan Myllyleivällä, kunnes oli valmis perustamaan oman yrityksensä Iidesrantaan. Halutessaan kehittää yrityksensä toimintaa Mäkinen etsi tilat Hervannan Hepolamminkadulta. Leipomon yhteyteen syntyi paitsi monien hervantalaisten tuntema sekatavarakauppa, myös kampaamo.
Yrittäjätoiminta oli Mäkiselle rakasta. Hän kertoi Hervannan Sanomille tammikuussa 2019 kokevansa luopumisen vaikeutta yritystoiminnasta ja saavansa voimia, uusia ideoita ja elämäniloa lähipiiriltään. Mäkisen toive siitä, että hän saisi jatkaa yritystoimintaa kuolemaansa saakka toteutui.

Rehellinen, rohkea mies

Sauli Mäkisen ympärillä oli hänen kuolemaansa saakka tiivis ystäväpiiri. Harjun seurakunnan kirkkoherra Ari Paavilainen oli yksi Mäkisen ystävistä, jotka kokoontuivat säännöllisesti Mäkisen luo keskustelemaan.
– Tutustuimme, kun Eteläisen seurakunnan entinen kirkkoherra Urho Koski oli myös Saulin ystävä. Voisi sanoa, että jatkoimme yhdessä heidän yhteistyönsä perinteitä, kertoo aiemmin Eteläisessä seurakunnassa työskennellyt Paavilainen. – Saulilla oli iso joukko ystäviä, jotka kokoontuivat säännöllisesti hänen luokseen.
Uutinen Sauli Mäkisen kuolemasta tavoitti Ari Paavilaisen maanantai-iltana. Se pysäytti.
– Olin kyllä käynyt Saulia aiemmin tapaamassa, mutta sairaalassa en käynyt enää. En voinut kuvitellakaan, ettei hän palaisi sieltä enää takaisin, Paavilainen herkistyy. – Kuolema on aina yllätys, hän lisää.
Paavilainen jää kaipaamaan ystävässään hänen persoonallisuuttaan ja elämänkatsomustaan.
– Siinä oli jotakin jäljittelemätöntä ja aitoa. Hän uskalsi olla sitä, mitä on. Sauli Mäkinen oli sekä yrittäjä henkeen ja vereen että vereslihalle asti rehellinen ihminen, Paavilainen sanoo.

Sauli City jatkaa toimintaansa

Sauli Mäkistä jäävät kaipaamaan vaimo Liisa, tytär Johanna ja neljä lastenlasta. Johanna Mäkinen kertoo, että isä siunataan elokuussa. Tarkkaa päivää perhe ei halua julkaista, sillä koronarajoitukset rajoittavat kirkkoon pääsevien määrää ja perhe haluaa varmistaa, että kaikki läheiset pääsevät sisään kirkkoon.
Johanna Mäkinen ehti nähdä isänsä torstaiaamuna.
– Tuli intuitio, että nyt täytyy lähteä Tampereelle. Isä sanoi tavatessamme, että enää ei nähdä, sanoo Johanna Mäkinen.
Silmät täyttyvät kyynelistä.
– En uskonut sitä, Johanna sanoo. – Näin sen jälkeen isästä kahdesti unta.
Johanna Mäkinen on asunut jo pitkään Joensuussa neljän lapsensa kanssa. Elämä oli vakiintunut sinne.
– Luulin, että jäisin sinne loppuelämäkseni, Mäkinen pohtii. – Nyt jään kuitenkin tänne jatkamaan isäni yritystä. Olen kiertänyt ympäri Suomea töiden perässä, mutta nyt on aika palata kotiin.
Tärkeänä tukena yrityksen jatkamisessa ja kehitystyössä on oma tytär, 21-vuotias Emilia, joka opiskelee kauppatieteitä ja pyörittää omaa yritystä, koiratrimmaamoa. Se muuttaa Sauli Cityn tiloihin. Sauli Mäkisen unelmat yrityksen kehittämisestä elävät edelleen.
– On tärkeää, että isän työ jatkuu, Johanna Mäkinen sanoo.
Johanna Mäkistä ovat koskettaneet isän saamat muistamiset. Nyt hän kuitenkin toivoisi, että muistamiset kohdennetaan jatkossa hyväntekeväisyyteen, jonka kohdetta perhe ei ole vielä valinnut.
– Isä eli niin, että hänellä jos kenellä riitti muisteltavaa. Toivomme, että meiltä löytyy se isän rohkeus, jolla hän meni elämässä eteenpäin.
Sauli City avataan uudelleen perjantaina, jolloin kaupassa vietetään avajaisia. Johanna Mäkinen on päättänyt, ettei isän elämäntyö katoa.

Teksti: Satu Lepistö
Kuva: Johanna Mäkinen

Pin It on Pinterest