Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Hervannan Sanomien toimitus vietti heinäkuun viimeisenä päivänä mukavaa ja rentouttavaa päivää Viitaniemen ratsutilalla Viitapohjassa. Ensikosketus hevosiin yllättää, sillä se on terapeuttinen sekä mielelle että keholle. Ratsutilayrittäjä Viljakukka Lähteenmäki sanookin, että talleilta tullaan hakemaan kokemuksia ja sinne voi tulla juuri sellaisena, kuin on. Tallin käytävillä puhutaan iloista ja suruista, joskus jopa vaikeista asioista ja kriiseistäkin.

Hevonenkin on ammattilainen

Lähtötilanne ei ole helppo. Toinen osallistujista ei ole ratsastanut sitten lapsuuden ja toinen ei ole koskaan edes käynyt hevosen selässä. Sekä tallin henkilökunta että hevoset tekevät tilanteesta kuitenkin luontevan: aloittelija saa heti hyvän ja turvallisen kokemuksen hevosista.
– Tuntihevosia on koulutettu pitkään, kertoo Viljakukka Lähteenmäen sisar Virnareeta Väisänen taluttaessaan hevostani Ramonaa. – Nekin ovat ammattilaisia ja osaavat lukea ratsastajaa. Tämäkin kuuntelee koko ajan sinua, hän lisää ja osoittaa hevosen taaksepäin kääntyneitä korvia.
Ratsastaminen tuntuu hyvältä. Harmittaa, ettei sitä ole tullut kokeiltua koskaan aiemmin.

Kaunis tila ja pitkä historia

Ajomatka talleille on ollut juuri sopivan pitkä. Ajatukset irtoavat arjesta jo kauniita maisemia katsellessa ja perille päästyä tuntuu, että oltaisiin vielä kauempana kaupungista kuin todellisuudessa ollaan. Tilan vanhoja rakennuksia on kunnostettu vuosien varrella ja paikasta on uskomattomat näkymät Näsijärven Paarlahdelle, Kämmenniemestä itään suuntautuvaan vuonoon. Ratsutilalla asuvat ihmiset ja hevoset tuntuvat elävän jokaisen suomalaisen unelmaympäristössä, vaikka hevosten hoito ja viljely tuottavat kovasti työtä. Siihen yrittäjäperheen tyttäret Viljakukka Lähteenmäki ja Virnareeta Väisänen ovat lapsuudesta asti tottuneet. Molemmat ovat palanneet asumaan lapsuudenkotinsa maisemiin perheidensä kanssa ja työskentelevät tilalla, vaikka Virnareeta työskentelee äitiyslomalta palattuaan myös kodin ulkopuolella. Ratsutilayrittäjäksi päätynyt Viljakukka sanoo, että on oikeastaan ollut yrittäjä jo kaksitoistavuotiaasta, sillä hän alkoi silloin kasvattaa kaneja.
Tilan historia on pitkä ja juontaa Hatanpäälle. Teiskolan kartanon tytär Aina Mecklin ja hänen puolisonsa Hugo Mecklin saivat tilan häälahjana kesämökikseen vuonna 1912. Heillä oli kaksi poikaa, jotka riitautuivat ja joiden aikana tila jaettiin kahtia.
– Tavarat, joista ei päästy sopuun, laitettiin järveen, kertoo sisarusten isä Timo Hanhilahti. – Tarinoissa on perää, sillä mekin olemme nostaneet järvestä posliinia pintasukelluksella.
Tila jouduttiin myymään 1950-luvun loppupuolella. Sen osti Hanhilahden vaimon, tilan nykyisen omistajan Annan, iäkäs isoisä lastenlapsilleen. Hanhilahdille tila tuli luontevasti, sillä molemmilla on maatalousalan koulutukset. Pariskunta lunasti Annan sisarusten osuudet vuonna 1981 ja alkoi remontoida taloja asuttavaan kuntoon. Tilalla on pidetty lampaita ja pihvikarjaa ennen hevosalan yritystä.

Pitkäjänteistä työtä ja omaa kasvatustoimintaa

Tilalla on sekä ratsutilan hevosia että muiden hevosia. Liki kolmestakymmenestä hevosesta parikymmentä on omia ja opetuskäytössä niistä on noin viisitoista. Kun laskeudun Ramonan selästä alas, se suhtautuu asiaan rauhallisesti ja työntää lopuksi päänsä olalleni.
– Samasta hevosesta löytyy eri puolia, kertoo Virnareeta Väisänen. – Kokeneemmalla ratsastajalla tästäkin hevosesta löytyy vaikka kuinka paljon virtaa ja vauhtia. Arvostamme tuntihevosiamme todella paljon, hän lisää.
Ratsutilalla, jossa hevosia on paljon, hevosta voidaan rakentaa opetuskäyttöön pitkäaikaisesti. Kilpaileminen mittaa hevosen koulutustasoa ja totuttaa sitä erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Ja ensimmäisiä kertoja kilpailevan ratsastajan on helpompi kisata kokeneemmalla ratsulla. Kilpailu-ura voi hyvin alkaa ratsastuskoulusta. Jokainen Viitaniemen hevonen kilpailee jonkin verran, sillä kilpailujen läpäiseminen osoittaa sen soveltuvuuden myös opetuskäyttöön.
Osa tilalla olevista hevosista on omia kasvatteja. Viljakukka Lähteenmäki esittelee meille kuukausi sitten syntyneen varsan. Se hamuaa napakasti hänen peukaloaan ja Lähteenmäki komentaa sitä.
– On hankalaa komentaa varsaa, kun se on niin suloinen, nauraa Lähteenmäki. – Mutta muutaman kuukauden päästä se on jo isompi ja pureminen alkaa tuntua. Siksi sitä on pakko vähän komentaa, hän sanoo.
Tilan hevosia on nähty Hervannassakin eri tapahtumissa. Timo Hanhilahti sanoo, että hervantalaistapahtumista on jäänyt aina mieleen se, kuinka hyvän vastaanoton hevoset ja ponit ovat aina tapahtumissa saaneet.
– Siellä osataan arvostaa mahdollisuutta antaa lapsen ratsastaa, hän sanoo.
– Oikeastaan varsinainen myymämme tuote on elämys, joka tuottaa hyvää oloa, Viljakukka ja Virnareeta lisäävät.
Se on helppo uskoa. Kotimatkalla on rauhallinen olo ja sydämessä itää ajatus, että haluan kokeilla ratsastamista uudelleenkin. Ramona on poistanut pelon ja valloittanut pysyvästi sydämen.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest