Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Marraskuun kylmyydessä syntyy kotimaan kamaralla idea: olemme kuulleet Prahan olevan edullinen lomapaikka ja siellä olevan paljon nähtävää vaikka useammankin matkan ajaksi. Elokuun alussa pakataan laukut ja lähdetään.
Ensimmäinen yllätys tulee vastaan jo lentokentällä, kun kone on lopulta kaksi tuntia myöhässä alkuperäisestä lähtoajastaan. Prahassa meillä on varattuna kuski, sillä paikallisiin takseihin ei kannata luottaa. Sikäläisen palvelukulttuurin mukaisesti kuski on myöhästymisestämme harmistunut ja kiidättää meidät hotellille reilun satasen tuntivauhtia kaupunkialueella.
Ensimmäisenä iltana ehdimme lopulta vain turistialueen keskellä sijaitsevan Prague Inn-hotellimme viereiseen ravintolaan syömään. Ruoka on kohtalaista, mutta koska olemme paikalla niin myöhään ravintolan palvelua ei voi kehua. Hotellihuoneessa on kylpyamme, jota testaamme heti keskellä yötä ennen nukkumaanmenoa. Hotellihuoneessa tuoksuu voimakkaasti pesuaineilta ja muutoinkin hajustekulttuuri tuntuu olevan aika raskas.
Aamulla heräämme varhain, sillä matkalla ei huvita nukkua. Suuntaamme kaupungille katselemaan nähtävyyksiä ja kauppoihin, mutta kaikki kaupat eivät ole ennen aamukymmentä avoinna. Praha on shoppailijan paratiisi, sillä hinnat ovat edullisia Suomen hintatasoon nähden. Toisaalta turistialueella ja varsinkin luksusliikkeiden valloittamalla juutalaisalueella ei riittäisi mikään budjetti, jos erehtyisi kaikkein kalleimpien merkkien kauppoihin. Paikalliset välttelevät vanhan kaupungin alueella sijaitsevaa turistialuetta, jonka tunnistaa tämän tästä eteen tulevista matkamuistomyymälöistä. Tällä alueella löytyy myös edullisempia vaatekauppoja.
Turisteja, kirjoja, taskuvarkaita
Hotellin aamupala on kohtalainen ja ihan riittävä, jos ei satu olemaan ruoka-aineallergikko niin kuin matkaseuralaiseni. Ennen lomaa pyydettyä soijamaitoa ei saada ennen kuin viimeisenä aamuna, joten matkaseuralaiseni syö ensimmäisinä aamuina lähinnä vesimelonia ja kuivia muroja. Itse löydän kyllä aamupalapöydästä kaikenlaista.
Kävelemme Kaarlensillalle, koska se on pakko nähdä. Kaarlensilta (tšek. Karlův most) on Vltavajoen ylittävä kuuluisa kivinen goottilaistyylinen silta, joka yhdistää toisiinsa Prahan Pienen puolen (Malá Strana) ja Vanhankaupungin (Staré Město). Silta on 516 metriä pitkä ja lähes kymmenen metriä leveä. Siltaa koristavat kolmenkymmenen pyhimyksen patsaat, joista useimmat ovat parhaiden böömiläisten kuvanveistäjien tekemiä vuosien 1683 ja 1714 välisenä aikana.
Sillalla soi elävä musiikki useiden katumuusikoiden soittamana ja paikalliset taiteilijat piirtävät ihmisiä. Silta on aina lähes täynnä turisteja ja siellä kannattaa pitää kiinni käsilaukustaan, sillä turistien suosimissa paikoissa on myös taskuvarkaita. Käymme samalla reissulla vilkaisemassa Kafka-museota ja varsinainen aarre on sen lähistöllä sijaitseva Shakespeare and Sons, jonka englanninkielisen valikoiman ulottuvilla viihtyy pidemmänkin tovin. Kirjakaupassa olisi tarjolla todella kauniita, pieniä versioita klassikkoteoksista, jotka haluaisi tuoda kotiin kaikki.
Meille on syntynyt ajatus, että voisimme käydä otattamassa kynsiin geelilakkaukset. Hotellille palatessa päädymme Perlova-kadulle, jolla on kynsipaikka. Käy ilmi, että geelikynsien laitto ja pedikyyri yhteensä maksavat 26 euroa. Päätämme poiketa paikassa myöhemmin uudelleen, sillä meillä on nälkä.

Pieni italialaishelmi
Perlova-kadulla sijaitsee pieni italialaisravintola La Piccola Perla. Päätämme lounastaa siellä ja ihastumme paikan tunnelmaan ja ennen kaikkea palvelukulttuuriin. Ravintolasta tulee meille koko loman kantapaikka, sillä henkilökunta ottaa meidän heti omakseen. Kun olemme käyneet ravintolassa pari kertaa, meitä kutsutaan nimeltä ja lasit täyttyvät itsestään laskun karttumatta. Ruoka on myös erinomaisen hyvää ja hintataso edullinen. Edellisen päivän ravintolapettymyksen jälkeen emme enää halua etsiä muita ravintoloita vaan käymme loppuloman Vito-ravintoloitsijan palveltavana siinä lähellä.
Ravintolasta palaamme kauneushoitolaan, jossa ihastelemme työntekijän tehokkaita liikkeitä. Työn tulos on loistava ja siihen mennessä 13 000 askelta ottaneet jalkamme saavat helpotusta. Kävelemme lopulta yhden päivän aikana 25 000 askelta.
Kaupoissa riittää katseltavaa. Kaupat sijaitsevat vanhankaupungin taloissa, joissa on patsaita sekä sisällä että ulkona. Benettonin myymälässä on valtava kullanvärinen portaikko, ja ensi kertaa elämässäni kuvaan matkakuvia sisällä kaupassa.
Kun olemme siistiytyneet hotellilla, palaamme italialaispaikkaan jossa meitä tervehditään ilahtuneina. Istumme iltaa pitkästi, sillä lasejamme täytetään ja saamme jälkiruokaa ilmaiseksi. Lähellä tehdään remonttia, joten sähkökatkos katkaisee välillä musiikin ja sammuttaa valot. Loman hienoimpia kokemuksia onkin istua pilkkopimeässä ravintolassa puheensorinan keskellä, kun ulkona sataa kaatamalla ja lähellä ukkostaa.
Ravintolasta poikkeamme paikalliseen yökerhoon. Siellä sähkökatkos hoidetaan kännykän valoilla ja ihmismassa laulaa. Hotellin amme kutsuu taas kylpemään.

Museoita ja kaupunkiin syttyvä rakkaus
Kaupunki on täynnä museoita vahakabinetista Apple-museoon, kidutusmuseosta seksimuseoon ja kaikkea siltä väliltä. Tarjolla olisi esimerkiksi näyttely, jossa on Warholin ja Dalin teoksia. Se houkuttelisi, mutta ajanpuutteessa jätämme sen väliin ja tuijotamme torilla kuvattavana olevaa hääparia, joka kärvistelee asuissaan 34 asteen helteessä. Kävelemme uudelleen sillan yli Prahan linnalle, jonka jättipitkät portaat vievät jaloista loputkin mehut. Matkalla kuvailemme goottityylisiä rakennuksia, joita Prahassa on todella paljon.
Kaupungista lähteminen tuntuu vaikealta, koska nähtävää ja kokemista riittäisi varmaan viikoiksi. Pakatessa laukku täyttyy ääriään myöten ja käymme vielä kerran lounaalla lempipaikassamme. Paluumatkan taksikyyti sujuu jo normaalilla vauhdilla ja paluulento on vain puolisen tuntia myöhässä. Kotona olemme sunnuntaina aamuyöstä ja matkan muistot saavat haaveilemaan seuraavasta kohteesta.
Praha on ehdottomasti kokemus, jota ei kannata jättää väliin. Lentokentällä pujotan laukun sivutaskuun kolme tsekkiläistä kolikkoa ja lupaan, että palaan kaupunkiin vielä uudelleen.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest