Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Penkinpainajaiset tai ehkä tutummin penkkarit ovat kuin lukion oppimäärä pienoiskoossa: Välillä yhdessä, toisinaan yksin, uurastaen rakennettu elämän virstanpylväs. Vaikka ylioppilaskirjoitukset ja sitä myötä myös valkolakit siintävätkin jo aivan lähitulevaisuudessa, riitti meillä, Hervannassa sijaitsevan Tampereen Teknillisen lukion abiturienteilla kuitenkin energiaa penkkareille perinteiseen huutoon ja juhlaan viime viikolla penkkaripäivänä, 14. helmikuuta. Päällimmäiseksi juhlasta jäivät samana päivänä juhlitun ystävänpäivän teemaan sopivasti korkea yhteishenki sekä tyytyväinen mieli ja hyvänlaatuinen väsymys.
– Penkkarit onnistuivat hyvän ja varsinkin penkkariajelu oli huikea, abiturientti Noora Virkkunen kommentoi, –Meillä oli hyvä yhteishenki eikä kukaan ollut myrtsinä!
Penkkarit eivät synny itsestään, ja jo monia kuukausia ennen penkkareita abiturientit punnitaan ensimmäistä kertaa. Jos penkkareiden juhliminen houkuttaa, on työ niiden eteen aloitettava jo ennen joulua. Minä ja monet muut Tampereen Teknillisen lukion abiturientit tiedämme, kuinka paljon työtä penkkareiden eteen vaaditaan, ja sitä työtä emme pelänneet. Lopulta neljän toimikunnan, yhdeksän kaikille abeille lähetetyn viestin, kahden laskun, kymmenien videopätkien, maalilitrojen, neljän valkoisen lakanan, naamiaispukukaupoissa kiertelyn ja tuntien kokoustamisen jälkeen avautui meille penkinpainajaispäivä.

Aamuvarhaisesta juhlimaan
Ensimmäiset abiturientit saapuivat lukiolle jo aikaisin aamulla suorittaakseen luokanvaltauksen. Abiturienttien ryhmänohjaajat siirtyivät opettajanpöytänsä takaa kahvittelemaan ja abit pääsivät opettamaan. Se, osasivatko abit opettaa lukion ensimmäisen ja toisen vuoden sisältöjä vai kääntyikö kemiantunti musiikin kuunteluksi, jääköön arvoitukseksi.
Abit olivat suunnitelleet myös perinteisen abishown. Koko lukio opettajia myöten oli tervetullut ruokalaan kuuntelemaan abiturienttien näkemyksiä lukiosta, ottamaan vastaan titteleitä ja pelaamaan pelejä – abit päihittivät opettajat esimerkiksi jääkiekon koulunkäytävä versiossa, tosin ihmekös tuo, kun opettajat pelasivat harjanvarsilla ja abiturientit sählymailoilla reilun pelin hengessä.
Lopulta oli päivän kohokohdan aika. Abit vetivät päälleen villapaidan toisena jälkeen ja pipot vedettiin niin syvälle kuin kasvomaalauksia sotkematta suinkin kyettiin. Kaksi rekkaa olivat jo aiemmin aamulla saapuneet lukion taakse ja ne oli koristeltu ajankohtaisia aiheita ja abiturientin sieluntuntoja käsittelevillä julisteilla. Abit kiipesivät innoissaan kahden kuorma-auton lavalle pian entiseksi käyvän lukionsa pihassa ja nostivat perässään vielä kiloittain penkkarikarkkeja. Kun penkkarirekkojen takaluukut pamahtivat kiinni, oli virallisesti matka tulevaisuuteen aloitettu. Karkkeja heiteltiin anteliaasti jo lukion pihamaalle, jonne opettajat ja nuoremmat kanssaopiskelijat jäivät vilkuttamaan hyvästiksi. Hervantalaiset ajoivat rekkojensa lavoilla tuulisen ja hyytävän reittinsä aina keskustaan asti ja liittyivät keskustan lukioiden joukkoon huutaakseen ilonsa rekan lavalta koko Tampereelle.

Penkinpainajaiset edustavat nykylukiolaiselle eri asioita kuin ennen
Penkinpainajaiset ovat perinteinen juhla, joka on aiemmin liitetty tukevasti lukion loppumiseen. Nykyään lukio-opintojen ollessa vapaampia ja enemmän yksilöllisiä, palaavat monet abiturientit koulun penkille heti seuraavalla viikolla. Kuitenkin Tampereen Teknillisen lukion opettaja Mari Rintanen vakuuttaa, että penkkareilla on edelleen tärkeä merkitys lukiolaiselle:
– Nykyisin penkkareiden merkitys on muuttunut, kun monella on vielä opintoja jäljellä. Kuitenkin tämä on monelle yksi viimeisistä tilaisuuksista nähdä koko lukioporukan kesken, tämän jälkeen osa lähtee jo omille teilleen ja lakkiaisissa nähdään, Rintanen selittää.
Opettajankin näkökulmasta penkkarit olivat onnistuneet ja ison vaivannäön palkka, vaikka itsenäisyydestään innostuneet abit usein viettävätkin päivänsä hieman railakkaammalla juhlamielellä kuin opettajat.
– Nuorille suotakoon heidän mielestään hauskat jutut tänään näin viimeisenä koulupäivänä, kuitenkin riittävästi karkkeja saatiin ja opettajille oli tarjolla jopa kakkua, Rintanen pohtii hymyssä suin.
Kuten vuosi sitten kirjoitin wanhojen päivästä, myös penkkareiden kuviin ja tunnelmiin tullaan palaamaan vielä monta kertaa jälkeenpäin. Iltamyöhään jatkuneiden juhlien jälkeisenä aamuna olo on kiitollinen; valitsin lukioni Hervannassa asuinpaikkani ja matematiikkainnostukseni perusteella, mutta sainkin paljon enemmän kuin lyhyen koulumatkan ja pitkän matematiikan. Kiitos siitä kaikille.
Kuva ja teksti: Saana Simelius

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest