Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Osmo Toiviainen oli työskennellyt opettajanuransa alussa Saukonpuiston koulussa neljä vuotta, kun hänelle aukesi mahdollisuus siirtyä opettamaan Hervannan ensimmäistä koululuokkaa vuonna 1974. Luokka kävi syyslukukauden ja osan ensimmäisestä keväästä koulua Keinupuiston korttelikoulussa, jonka tilat oli mitoitettu koulun 1. ja 2. luokalle. Siksi Toiviaisen luokka kävi ensimmäisen vuotensa koulua Hervannassa ”iltavuorossa”, eli aloitti koulunsa vasta kymmeneltä. Aamun ensimmäiset tunnit vietettiin esimerkiksi liikuntatunneilla ulkona, Hervannan metsissä biologiaan käytännössä tutustuen tai käsityötunneilla Messukylän koulussa, kunnes ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat olivat päässeet kotiin ja luokkatilaa vapautui iltapäivän tunneiksi.
– Sain silti sellaisen käsityksen, että lapset ja vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun lapset saivat käydä koulua Hervannassa, Toiviainen sanoo. – Jotkut vanhemmista kävivät koulullakin ihmettelemässä nykyaikaista ja demokraattisena pitämäänsä opetusta, joka oli heille uutta.
Toiviainen muistaa ulkosalla vietetyt oppitunnit. Luonnontilassa olleille Särkijärvelle ja Suolijärvelle tehtiin retkiä. Ajan Hervanta oli pieni ja suppea, mutta jatkuvasti rakentuva alue Ruovedenkadun ja Oriveden kadun ympäristössä.

Ahvenisjärven koulu valmistui 1975
Silloinen Ahvenisjärven koulu oli oma yksikkönsä eikä osa Pohjois-Hervannan yhtenäiskoulua, kuten nykyisin. Rakennuksen ala-asteen puoli valmistui vuonna 1975 ja Toiviaisen luokka pääsi muuttamaan uuteen kouluun 12. maaliskuuta ainoana luokkana. Koulun pihalla oli panssariverkkoaita, joka suojeli kolmasluokkalaisia yläasteen puolella olevalta työmaalta.
– Syksyllä 1975 yläastekin aloitti. Edellisen kevään aikana ala-asteen puolella oli aloittanut kaksi muutakin luokkaa ja syksyllä niitä oli jo kahdeksan, Toiviainen muistelee.
Ensimmäisen kevään aikana ruoka tuotiin koululle Messukylän koulusta vahtimestarin kyydittämänä ja syötiin luokissa. Hervannan lasten villeinäkin vuosina tunnettu 70-luku intiaanisotineen ja rakennustyömailla käytyine leikkeineen näkyi koulussa vain vähän. Toisin kuin nykyisin tehtäisiin, koulua ei informoitu paljoakaan kouluelämän ulkopuolisista ongelmista ja koulussa Toiviainen muistaa ongelmia olleen vain vähän.
Toiviaisesta tuli 1980 Ahvenisjärven koulun rehtori, josta työstä hän jäi eläkkeelle vuonna 2006 täyden työuran tehtyään.
– Koulu oli alkuaikoina nuori ja välitön työyhteisö, hän sanoo. – Koko koulun pito oli joustavaa. Arvostin kovasti opettajien työtä. He tekivät työtään täysissä luokissa ja vastaan tuli sinä aikana täysin uusia asioita, kuten monikulttuuristuminen.
Monikulttuuristumisen murroksen Toiviainen muistaa uuden opettelemisen aikana. Luokissa oli yhtäkkiä äidinkielenään eri kieliä puhuvia oppilaita ja kulttuurista kirjoa, joka oli sinä aikana täysin uusi asia.
– Nostan hattua opettajille, jotka opettelivat paljon uutta. Esimerkiksi uskontojen opetuksiin ja omien kielten opetuksiin tuli paljon lisää.
Toiviaisen aikana kouluun neuvoteltiin myös integroidun erityisopetuksen luokat. Niiden joustavuus oppilaan henkilökohtaisen poluttamisen suhteen oli myös uusi asia. Yhteisö kasvoi uusien tilanteiden mukana.

Opettaja tunnistetaan yhä

Nyt Toiviainen on eläkkeellä ja viettää aikaa samojen asioiden parissa kuin ennenkin, mutta verkkaisemmin. Koti Käpylässä, vaimo, aikuiset lapset ja lapsenlapset tekevät elämästä merkityksellistä. Vapaa-aikana Toiviaiset viihtyvät mökillään Teiskossa.
– Nykyinen koulumaailma on tullut tutuksi lastenlasten kautta, hän sanoo. – Rutiinit koulutyössä ovat säilyneet varsin samanlaisina kuin aina ennenkin, vaikka opetussuunnitelmia kehitetään.
Joitakin ensimmäisen hervantalaisluokan oppilaistaan Toiviainen on vuosien varrella sattumalta tavannut. Opettaja tunnistetaan yhä ja hänelle kerrotaan yleensä nykykuulumiset.
– Yksi oppilaista tuli kerran Hämeenkadulla toisella puolen vastaan. Hän huusi kadun yli ”terve ope!”, Toiviainen hymyilee.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest