Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Tohtorikoulutettava Olli Ahlstedt Tampereen yliopistosta on palkittu Fysiikan päivillä Vuoden nuorena fyysikkona. Suomen Fyysikkoseuran jakama palkinto jaetaan vuosittain parhaasta fysikaalisten tieteiden alaan kuuluvasta perustutkinnon lopputyöstä. Vuoden 2018 palkinto jaettiin tamperelaisen ja Tampereen teknillisestä yliopistosta valmistuneen Ahlstedtin ja helsinkiläisen Lauri Niemen kesken.
Ahlstedtin lopputyö Elektronirakenteen tiheysfunktionaaliteoriaan perustuvat simulaatiot vedyn adsorptiolle Pt-Ni nanoklustereiden pinnoilla oli raadin valinta vuoden parhaaksi opinnäytetyöksi.
26-vuotias Olli Ahlstedt syntyi Tampereella vuonna 1992. Hänen isänsä Hannu Ahlstedt on toiminut jäähdytystekniikan professorina TTY:llä. Perheeseen kuuluvat lisäksi äiti Ulla ja yksi sisar.
Ahlstedt valitsi jo yläasteella matematiikkapainotuksen ja kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa laudaturit sekä matematiikasta että fysiikasta. Armeijavuoden jälkeen hän aloitti syksyllä 2012 opinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa, josta valmistui diplomi-insinööriksi toukokuussa 2018 pääaineenaan teknillinen fysiikka. Ahlstedt tutki palkitussa opinnäytetyössään platinasta ja nikkelistä koostuvien nanopartikkelien katalyyttistä aktiivisuutta sähkökemiallisessa vedynkehitysreaktiossa tietokonemallinnuksen avulla.

Tutkimus tähtää kestävään kehitykseen

Ahlstedt sanoo fysiikan kiinnostavan häntä siksi, että siihen liittyy maailman ja luonnon syvempi ymmärtäminen. Palkinnon saajaksi häntä ehdotti professori Jaakko Akola, jonka tutkimusryhmässä Ahlstedt työskentelee. Akola oli myös Ahlstedtin opinnäytetyön ohjaaja. Opinnäytetyön pitkän nimen takana piilee kiinnostava ja ajankohtainen aihe.
– Vetyä käytetään kemianteollisuudessa esimerkiksi lannoitteiden valmistuksessa ja
öljynjalostuksessa, mutta siitä on kaavailtu myös fossiilisten polttoaineiden korvaajaa ja ratkaisua uusiutuvan energian laajamittaiseen varastointiin. Vety voisi olla houkutteleva vaihtoehto polttoaineeksi esimerkiksi raskaalle liikenteelle, jonka sähköistäminen on haastavaa, Ahlstedt toteaa.
Tutkimuksen aihe on tärkeä.
– Työssä koetan testata, ovatko nanokokoiset platinasta ja nikkelistä koostuvat metallipartikkelit sopivia käyttöön katalyyttimateriaaliksi vetykaasun valmistuksessa.
Vetykaasua voitaisiin valmistaa edullisemmin ja puhtaammin, mikäli halpa ja tehokas katalyyttimateriaali löytyisi. Sillä voisi olla merkittävä vaikutus päästöihin, koska vetyä valmistetaan globaalisti hyvin suuria määriä vuosittain, Ahlstedt toteaa.
Tällä hetkellä vetykaasua valmistetaan fossiilisista polttoaineista. Puhtaampi tapa vedyn valmistukseen olisi veden hajottaminen sähkökemiallisesti. Laitteistossa vesi hajoaa vety- ja happikaasuiksi. Yhdistämällä vedenhajotuslaitteisto uusiutuvaan energianlähteeseen, kuten aurinkokennoon, vetyä voitaisiin valmistaa nykyistä vähäpäästöisemmin.
Prosessin sähkökemiallisiin reaktioihin tarvitaan niitä nopeuttavia katalyyttimateriaaleja. Nykyisin tunnetut katalyyttimateriaalit, kuten platina, ovat liian kalliita ja harvinaisia laajamittaiseen käyttöön. Tutkimuksella pyritään uuden katalyyttimateriaalin löytymiseen, jotta vetyä pystyttäisiin erottamaan vedestä taloudellisemmin. Nikkelin käyttö vähentää platinan tarvetta, mikä on erittäin tärkeää platinavarantojen rajallisuuden ja platinan kalleuden vuoksi.
Ahlstedt on iloinen saamastaan palkinnosta paitsi itselleen tunnustuksen tähden myös siksi, että hän pitää aiheen itsensä saamaa huomiota tärkeänä.
– Minua kiinnostaa lähes kaikki teknologia. Kestävään kehitykseen on nyt pakko panostaa, hän sanoo.
Tulevaisuudessa Ahlstedt näkee itsensä mahdollisesti yritysmaailmassa. Sielläkin hän haluaisi käyttää fysiikan alan tuntemustaan ja työskennellä haastavien ongelmien ratkaisun parissa.
Kuva ja teksti: Satu Lepistö

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest