Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Kaamos-bändin Otto Jokinen ja kitaristi Juha Hyry soittavat bändissään Kaamoksessa sekä omia että cover-biisejä. Kaksikolla on pitkä musiikkitausta, sillä Jokinen on soittanut eri instrumentteja neljäkymmentä ja Hyry yli kolmekymmentä vuotta. Bändin genreä miehet kuvaavat melankoliseksi suomirokiksi.
Otto Jokisen piti alun perin muuttaa Helsinkiin. Bändikaverit asuivat kuitenkin kaikki Tampereen alueella, eikä mies ole katunut tammikuista muuttoaan Hervantaan.
– Olen viihtynyt täällä erittäin hyvin. Ihmiset täällä ovat mukavia ja rentoja, Jokinen sanoo.

Musiikki on ollut elämässä aina
Hyry ja Jokinen ovat soittaneet yhdessä jo useamman vuoden. Viimeisen vuoden ajan on soitettu yhdessä Kaamos-bändin kanssa pari keikkaa kuukaudessa. Bändiin kuuluvat Hyryn ja Jokisen lisäksi kaksi muutakin tamperelaismuusikkoa, Antti Romppanen ja Sami Juusonen. Keikkatahti eri kokoonpanoissa, joita kaksikon historiaan kuuluu hengästyttävän paljon, on soitettu aiemmin paljon tiiviimmälläkin tahdilla.
– Sain sydänkohtauksen joulukuussa ja se pakotti hiljentämään tahtia, sanoo Otto Jokinen.
Musiikki on ja pysyy kuitenkin elämässä. Lahdesta kotoisin oleva Jokinen sanoo päässeensä soittamaan monessa kokoonpanossa ja tutustumaan musiikin kautta moniin ihmisiin. Tunnetuin bändi, jonka kanssa Jokinen on soittanut, lienee Sleepy Sleepers.
Myös Hyryllä on samankaltainen historia. Hän on tehnyt bändihommia 15-vuotiaasta asti ja vain omien lasten syntymät ovat tehneet keikkahommiin vähän pidemmän tauon. Kumpikin sanoo, että kaksi keikatonta viikonloppua peräkkäin tuntuvat jo oudolta ja esiintymistä kaipaa.
– Siinä, missä nuorena hieno asia bändihommissa oli kavereitten kanssa hengailu treenikämpällä, nyt painopiste on siirtynyt keikkoihin, miehet sanovat.

Oikea musiikki syntyy soittamalla

Kaamos on bändinä ehtinyt tehdä vasta demoja. Biisejä levyjä varten olisi olemassa, mutta ajanpuute vaivaa. Keikkailun lisäksi Hyryllä on taloushallinnon alalla kiireinen yrittäjän arki, ja Jokinen on juuri aloittamassa Seiväsmatkoista kertovan musikaalin harjoitukset. Perheetkin vaativat oman aikansa, vaikkakin teini-ikäisten ja aikuisten lasten isät voivatkin keskittyä musiikkiin entistä enemmän.
– Yritin jossain vaiheessa lopettaa bänditouhut kokonaan, sanoo Jokinen. – Ei siitä mitään tullut. Kaveri pyysi tuuraamaan keikalla bändissä ja sille tielle jäin, hän nauraa.
Valvominen ja ikä tekevät jo tehtävänsä. Miehet sanovat pitävänsä perjantaikeikoista, jolloin viikonloppuna jää aikaa palautua. Jos lauantaina on keikka, valvominen tuntuu vielä maanantaina. Kumpikaan ei silti edes harkitse musiikkihommien lopettamista, sillä se on elämäntapa ja ilman sitä ei osaa olla.
– Toivon, että ihan loppuun saakka jaksaa pusertaa, sanoo Otto.
Hyryä ja Jokista kiehtoo erityisesti 60-70-lukujen musiikki. Hyviä biisejä on kahdenlaisia, sellaisia, joissa melodia on tärkeä ja johon sisältyy musiikillisesti jokin koukku. Toisaalta kappale voi viehättää myös lyriikoiden takia. Jos muusikoiden pitäisi kuunnella loppuelämänsä yhtä kappaletta, molempien suosikki löytyisi Lynyrd Skynyrdiltä. Hyryllä se olisi ”Simple Man” ja Jokisella ”Sweet Home Alabama”. Muutoinkin miehet ovat hyvin samanmielisiä.
– Tapasimme viisi vuotta sitten Lahdessa ja lähdimme välittömästi ex tempore-keikoille, he sanovat. – Emme ole tainneet riidellä kertaakaan.
Nykymusiikki ei kummaltakaan saa paljonkaan pisteitä. Se on liiaksi käsiteltyä ja aina samanlaista. Aika ajoin soittolistalle tosin nousee uudempaakin musiikkia, kuten Anssi Kelan Ilves-biisi. Lainoja on tehty myös esimerkiksi Dave Lindholmilta, Eppu Normaalilta ja Sir Elwoodin Hiljaisilta väreiltä. Paras, aito musiikki on kuitenkin tehty jo jonkin aikaa sitten.
– Äijämeininki on äijämeininkiä, muusikot sanovat ja nauravat.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest