Menestynyt Hervanta -seminaarissa oli nimekkäitä vieraita

Seminaariin osallistui puhujina ja keskustelijoina useita nimekkäitä vieraita. Tilaisuuden juonsi toimittaja Jaakko Loikkanen MTV:ltä. Tekoälyn uhkista ja mahdollisuuksista piti mielenkiintoisen puheenvuoron it-ammattilainen, tietokirjailija Petteri Järvinen.

Hervannasta kehityksen kärjessä – jopa Suomen piilaaksona, digikukkulana ja ”Tampereen pääkaupunkina” piti puheenvuoron Menestynyt Hervanta -seminaarin toteuttaja ja Hervannan tiedotusyhdistyksen puheenjohtaja Petri Pekkola. Pekkola myös muistutti puheessaan, että yli 25 000 asukkaan väkimäärällään Hervanta olisi suomalaisten kaupunkien mittapuulla neljänkymmenen suurimman joukossa itsenäisenä kaupunkinakin.

Ajatushautomo Demos Helsingin toinen perustaja, tutkija ja yhteiskunnallinen yrittäjä Aleksi Neuvonen esitteli kaupunkien muutosta ja sitä, miten kaupunkeja kannattaa kehittää useista eri näkökulmista.

Neuvonen muistutti puheessaan, että nykykaupungit ovat tulosta ennätyksellisestä rakentamisen kaudesta – siitä, että sotien jälkeen fossiilinen energia oli halpaa, ja tätä myötä myös rakennusmateriaalit suhteellisen halpoja. Entä jos kaupungit ovatkin hyviä näin, eikä rakentamiselle enää ole yhtä suurta tarvetta?

Neuvosen puheenvuoron mukaan on selvää, ettei samanlaisella volyymilla ole enää mahdollista rakentaa, mikäli haluamme pysyä hiilibudjetissa. Lisäksi rakentaminen tulee kallistumaan. Tullaan siirtymään hiljalleen uudisrakentamisesta korjausrakentamiseen, jolloin rakennettava ympäristö tulee muuttumaan.
Neuvonen käsitteli puheessaan vaihtoehtoja tulevaisuuden rakentamiselle myös siitä näkökulmasta, että syntyvyys laskee. Väestö kasvaa myös maahanmuuton myötä, mutta tämä on hankalasti ennustettavaa, ja ulkomaisesta työvoimasta kilpailevat myös muut Euroopan maat kuin Suomi.

Kaupungeissa on nykyään Neuvosen mukaan myös uusi, digitaalinen kerros konkreettisesti rakennetun lisäksi. Applikaatiot, kuten Google Maps ja erilaiset esimerkiksi ravintoloita suosittelevat sovellukset tekevät kaupungit monilla tavoin saavutettavammiksi. Kaupungit ovat tässä suhteessa jollakin tavalla rikkaampia kuin ennen.

Toisaalta tällaisilla applikaatioilla on myös kääntöpuolensa. Nykyään käytössä on suosittelualgoritmeja, mainosrahoitteisen liiketoiminnan malli. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, että Google suosittelee ennemmin ostettavia asioita sen sijaan, että suosittelisi muilla tavoin mielenkiintoisia kohteita tai paikkoja. Tässä on Neuvosen mukaan uhkana toiminnan yksipuolistuminen. Kaikelle arvokkaalle olemassa olevalle ei ole valmista markkinaa, ja jos ei tällaiselle arvokkaalle yhteiselle omaisuudelle osata luoda tilaa, on uhkana monopolistuminen ja se, että kaupallisuus saa tilaa muun tilan kustannuksella. Neuvonen kysyykin, miten ihmiset saadaan liikkeelle yhdessä uutta luovaan toimintaan.

Neuvonen kysyi puheessaan myös, kenen kaupunkia lopulta kehitetään peilaten tätä Jane Jacobsin toimivan demokratian malliin. Elävän demokratian ehto on Jacobsin mukaan se, että ihmiset kohtaavat kasvokkain jatkuvasti erilaisia ihmisiä. Erilaiset digitaaliset välineet aiheuttavat Neuvosen mukaan kuplaantumista, mikä politiikassakin johtaa polarisointiin. Moninaisuuden ymmärtäminen kaupungeissa on mahdollista vain silloin, kun ihmiset kohtaavat aidoissa tilanteissa jatkuvasti erilaisia ihmisiä, eivätkä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jatkuvasti itsensä kaltaisia ihmisiä.

Neuvonen kysyi myös, miten kaupunkeja suunnitellaan syvässä epävarmuuden ajassa. Kaupunkien suunnittelu on nykymaailmassa vaikeampaa ja erilaista kuin varmempina aikoina. Niin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, demokratia kuin hiilineutraaliuskin ovat tavoiteltavia arvoja.