Koronavirusepidemia siirtää monia perhejuhlia
Koronavirusepidemia on muuttanut monen juhliaan tälle vuodelle järjestelleen suunnitelmat.
Satu Lepistö
17.3.2021
Koronavirusepidemia on sotkenut monen juhliaan viimeisen vuoden ajalle suunnitelleen suunnitelmat. Hervannan Sanomat aikoi seurata Kaisa Auerin ja Sebastian Koutroukidesin hääsuunnittelua, jonka piti huipentua parin sanoessa tahdon tämän vuoden maaliskuussa, mutta toisin kävi. Uusien koronavirusrajoitusten vuoksi parin jo kertaalleen kuukaudella siirretyt häät siirtyivät vuoden päähän. Auer ja Koutroukides ovat yksi pari niistä monista, jotka ovat viimeisen vuoden aikana joutuneet pohtimaan, miten tärkeä juhla voidaan järjestää siten, että läheisetkin pääsevät mukaan.
- Pappi soitti ja kertoi, että uusien rajoitusten myötä kirkkoon pääsisi vain kuusi henkilöä. Pandemiatilanne on niin epävarma, ettemme uskalla ottaa riskiä, jos juhlastamme tuleekin viruslinko kaikkein läheisimmille, Kaisa Auer toteaa.
Auer ja Koutroukides eivät ole päätöksensä kanssa yksin. Suuntaus häiden perumiseen tai varsinkin siirtämiseen on näkynyt erityisesti viimeisen kuukauden sisään seurakuntien tilavarauksissa. Perumiset tai siirtämiset eivät ole aivan päivittäisiä, mutta useamman kerran viikossa häitä siirretään. Myös sosiaalisessa mediassa ja netin keskustelupalstoilla erityisesti morsiamet pohtivat, voiko häitä ylipäätään järjestää tänä vuonna ja millaisin rajoituksin. Vihkiminen ja hääjuhla ovat monelle vuosien suunnittelun tulos, joten ei ole ihme, että epävarmuus tärkeää päivää koskien aiheuttaa levottomuutta.
Häiden siirtäminen tuottaa paljon lisätyötä
Kaisa Auer ja Sebastian Koutroukides vihitään näillä näkymin tammikuussa 2022. Matka sinne asti tuntuu pitkältä juuri nyt.
- Häiden siirto tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta, mutta samalla koen olevani ikuinen morsian, Kaisa Auer pohtii. – Sebastian on puhunut minulle järkeä ja auttanut peruutusten teossa, hän lisää.
Pari oli ehtinyt hankkia jo osan juhlien elintarvikkeista. Ne ja esimerkiksi esteettömyystodistukset ehtivät vanheta ennen uutta hääpäivää. Oma vaivansa on ollut kampaajan ja parturin, miehen puvunvuokrauksen, kirkon, papin, kuvaajan ja videokuvaajan, pitopalvelun, kukkien, juhlapaikan, hääauton, meikkaajan, koemeikin ja -kampauksen, tuolihuppujen vuokrauksen, esiintyjien ja jo sovittujen askartelupäivien perumisessa.
- Vanhempani joutuivat siirtämään kirkon koristeluun varattuja tilauksia. Heidän vastuullaan on kirkon koristelu sekä hääkaari, jonka he ovat jo ehtineet valmistaa. Sen säilytys on nyt heidän riesanaan, sanoo Kaisa Auer. – Myös muita koristeita on heidän luonaan. Hääpukuni on ystäväni kotona säilytyksessä ja yhteensä säilytysaikaa tulee nyt 15 kuukauden ajan.
Häissä riittää töitä isommalle porukalle kuin hääparille itselleen.
- Kaasoni on joutunut säätämään polttareiden ohjelman ja osallistujien kanssa sekä häämessuilta voitetun palkinnon kanssa, Auer sanoo.
Auer ei edes tarkkaan tiedä, mistä palkinnossa on kyse, sillä kaaso on hoitanut asian. Auer toivoo, että kolmas hääpäivä on se oikea.
- Nyt todella toivomme, että kolmas kerta toden sanoo, sanoo Auer.
Alkuperäisenä hääpäivänään pari kävi juhlistamassa kymmentä seurusteluvuottaan Ahlmanilla, jossa pari alun perin tapasi.
- Uutta hääpäivää odotamme nyt kuitenkin rauhallisin mielin. Yritämme nyt seuraavan puolen vuoden ajan olla ajattelematta juhlia, mikäli mahdollista. Olen ajatellut häitä jo kuudentoista kuukauden ajan jollain tasolla päivittäin ja haluaisin nyt hetkeksi irtautua siitä, Auer pohtii.
Aueria harmittaa häiden siirtymisessä muun muassa se, että kaikki ne seitsemäntoista pientä yritystä, joiden palveluja pari käyttää häiden toteutuksessa, joutuvat nyt joustamaan.
- Tänä vaikeana aikana haluaisi tukea yritysten toimintaa. Tiedän, että he ymmärtävät, mutta minusta tuntuu pahalta heidän puolestaan, Auer sanoo.
Vihkimisiä oli toukokuun alusta syyskuun puoliväliin varattuna seurakuntien tilavarauksissa noin 250. Varsinkin viimeisen kuukauden aikana moni pari on kuitenkin päätynyt siirtämään häitään.
Viime toukokuussa suosittu Hääyö-tapahtuma, jossa pareja vihitään matalalla kynnyksellä kirkossa ilta-aikaan, jouduttiin perumaan. Se pystyttiin järjestämään joulukuussa ilman siihen tavallisesti kuuluvaa kahvitusta ja tuolloin se oli suosittu tapahtuma oletettavasti edelliskesän siirrettyjen häiden takia.