Kadun ääni, Tampereen ääni
Roheen päätoimittaja Hannele Huhtala sai ajatuksen pirkanmaalaiseen katulehteen vauvan kanssa pötkötellessään. Kuva: Pekka Ohtokangas
Katulehti Rohee syntyi kaipuusta kansalaisjournalismin ja aktivismin pariin. Katulehdissä yhdistyvät hyvät jutut ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen, kun jo lehden myyminen voi nostaa myyjänsä akuuteimmasta taloudellisesta ahdingosta.
4.1.2023
Idea katulehti Roheeseen syntyi vauva kainalossa pötköttelystä. Päätoimittaja Hannele Huhtala oli äitiyslomalla vastasyntyneen vauvansa kanssa. Ajatus tietokirjakustantamo Vastapainoon palaamisesta täysipäiväisesti tuntui kaukaiselta ja kaipuu kansalaisjournalismin ja aktivismin pariin kaihersi rintaa. Huhtala toimi Helsingissä katulehti Ison Numeron päätoimittajana vuodesta 2015 lähtien ja sitä ennen Voiman toimittajana, joten aktivismi ja kansalaisjournalismi olivat tuttua huttua.
– Kaipasin katulehden tekemisen pariin. Katulehti on konseptina täydellinen – saa tehdä monenlaista, mielenkiintoista sisältöä ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti, Huhtala kertoo.
Huhtala aloitti kartoittamalla paikallisia yhdistyksiä.
– Ei olisi ollut mitään mieltä aloittaa tätä, mikäli yhdistyksiä ei olisi kiinnostanut.
Vanhan Kirkon pappi Olli Viljakainen innostui ideasta ja toi mukanaan verkostonsa. Mukaan lähtivät YAD Ry, EHYT Ry:n Tampereen Elokolo, Nauha Ry ja A-Kilta.
Pois rahapulasta
Katulehteä kauppaavat rahaa kaipaavat ihmiset. Iso Numero ja sen esikuva Big Issue ovat tunnetuimmat katulehdet. Varsinkin Big Issueta myyvät monesti asunnottomat.
– Suomessa ei ole niin paljoa asunnottomuutta, mutta ahdingossa olevia on paljon. Varsinkin viimeisen vuoden aikana olot ovat kiristyneet huomattavasti.
Huhtala ei kysele taustoja tai selvityksiä taloudesta lehden myyjäksi haluavilta. Alkuun pääsee viidellä muoviin pakatulla lehden numerolla. Näistä viidestä lehdestä myyjä saa kaikki tuotot itselleen. Sen jälkeen myyjä voi ostaa lehtiä viisi euroa per kappale ja myydä kympillä, jolloin myyjälle jää viisi euroa käteen per myyty lehti.
– Ensimmäisen vuoden aikana 37 myyjää kokeili myymistä. Seitsemäntoista osti lisää lehtiä ja nyt minulla on kuusi aktiivista myyjää. Enemmän tarvitaan, parikymmentä myyjää olisi oikein hyvä.
Katulehtien tarkoituksena on tehdä itsestään tarpeeton myyjälleen, eli nostaa myyjänsä pois akuutista rahapulasta.
– Yhtä ihmistä hävetti myöntää, että tarvitsi rahaa ja näyttää se julkisesti jatkamalla katulehden myyntiä. Köyhyyteen ja rahapulaan liittyy paljon häpeän tunnetta. Toivon kuitenkin, että Rohee mahdollistaa eteen päin katsomisen.
Verotuksen näkökulmasta Roheen myyminen on kuin kirpputorilla myymistä.
– Myyminen vertautuu luovutusvoittoon, eli lehteä voi myydä tuhannen euron verran vuodessa verottomana. Toimeentulotukea saava saa myydä 50 euron edestä kuukaudessa.
Huhtala katsoo jokaisen myyjän kanssa taloudelliset koukerot erikseen, jottei tulonmenetyksiä pääse syntymään.
Hervannassakin tilausta
Huhtala päivystää torstaisin Hervannan yhteisökeskus L8:ssa kello 10–12. Mukaan saa tulla syömään A-Killan tarjoaman aamupalan, selailemaan lehtiä ja keskustelemaan katutilasta, lehden myymisestä ja lehden tekoon osallistumisesta.
– Haluan pitää kynnyksen matalana. Minun kanssa voi keskustella kaikenlaisilla kulmilla kaupunkitilasta tai lehden tekemisestä.
Hervantaan kaivattaisiinkin myyjä tai kaksi.
– Kyllä täällä olisi markkinaa. On tietenkin oma juttunsa myydä lehteä kadulla kylmässä, Huhtala sanoo.
Lehti oli esillä Tampereen kirjamessuilla ja Hervannassa Duon yhdistysten joulutorilla.
– Sisätiloissa myyminen oli hyvä ensi askel myymiseen, varsinkin kun kirjamessuilla oli lukemisesta hyvin kiinnostunutta asiakaskuntaa.
– Olen sanonut myyjille, ettei tarvitse olla erityisen ulospäinsuuntautunut tai edes hyvä myymään. Minulta kysellään usein, että missä niitä myyjiä on, eli ostajia kyllä riittäisi.
Lehti pitääkin sisällään monenlaista luettavaa. Joka lehdessä on ollut esimerkiksi runoja. Niitä ja muita juttuja on kirjoittunut kävijät kumppaniyhdistysten kirjoittajapiireistä ja luovan kirjoittamisen pajoista.
– Olen käynyt esittelemässä lehteä ja opettamassa haastattelemista näissä pajoissa. Haluan, että lehdessä kuuluu kadun ääni, Tampereen ääni, eikä vain objektiivinen journalismi.
Hyvältä näyttää
Objektiivista journalismia ei kuitenkaan ole unohdettu, vaan lehdessä on paljon yhteiskunnallisia juttuja, reportaaseja ja haastatteluita, paikallista kulttuuria unohtamatta. Kirjoittajina ovat paikalliset toimittajat. Kaikki lehdessä toimivat freelancereina, Huhtala mukaan lukien.
– Tavoite on, että kaikista jutuista maksetaan palkkio. Ei välttämättä mitään suuria palkkioita, mutta kuitenkin jotain. Ensimmäinen numero tehtiin talkoina, mutta sen jälkeen kaikista on maksettu.
Lehti näyttää laadukkaalta. Ulkonäköön ja sisältöön on satsattu.
– Jos hinta on kymmenen euroa, on syytä näyttää hyvältä.