Hervannan keskustan pysäkki huonoiten valaistu
Sirpa Virtanen, Sirpa Virenius ja Milla Lindh
Polanteita, jäisiä kadunpätkiä, lumivalleja ja heikko valaistus. Siinä tavallisellekin kulkijalle iso joukko haasteita.
Mutta, kuinka pärjäävät rollaattorimuori, vanha tai nuori, näkövammainen pyörätuolin käyttäjä, lastenrattaiden kanssa liikkuja näissä oloissa?
Tätä tulivat Hervannan keskustaan oikein paikan päälle kertomaan Suomen Kuurosokeat ry:n järjestöohjaaja Milla Lindh ja vammaisneuvoston esteettömyystyöryhmän puheenjohtaja Sirpa Virtanen avustajansa Riitta Vireniuksen kanssa.
Millalla on putkinäkö eli silmäsairaus, jossa näkökenttä supistuu. Sirpa tarvitsee avustajaa liikkuessaan manuaalikäyttöisellä pyörätuolilla.
15.1.2025
Polanteita ja lumikasoja
Hervannan keskustan liikenteen ja katujen keskellä liikkuminen vaativat hyviä hoksottimia ja tottumusta. Ratikkaa ja bussia tulee ja menee, koululaisryhmät, ihmisvirrat tulevat pysäkeiltä tai kiirehtivät sinne, jatkavat kauppakeskukseen tai eteenpäin. Väliin solahtaa ruokakuski pyörällään.
Naisilla on paljon sanottavaa juuri keskustan turvallisuudesta ja esteettömyydestä.
Insinöörinkadun ylityspaikalla on talvella huomattavan paljon polanteita ja liukkautta, jotka haittaavat vilkkaan kadun ylitystä.
Sirpan ja Millan mielestä Kauppakeskuksen pysäkkien valaistus on huonoin koko ratikan reitin varrella. Myös kauppakeskuksen pääsisäänkäynti kaipaisi lisävaloa päiväaikaankin.
- Näkövammaista, jolla on näkökykyä jäljellä, auttaa paljon pimeänä vuoden aikana hyvä valaistus. Minulla on putkinäkö ja suunnistan valkoisen kepin avulla. Talvella se osuu, milloin minkäkin jääkasan reunaan, enkä pysty päättelemään, kulkeeko siinä rotvallin reuna, Milla kertoo
Esteettömästi ratikkapysäkille?
Ratikasta tehtiin esteetön ja siinä on kyllä naisten mielestä osin onnistuttu. Mutta entä esteetön pääsy ratikan pysäkille? Valaistus huono, katu lumipöykyillä, joskus jalankulkijoille niin kapea polku penkkojen välissä, ettei siihen pyörätuolilla pääse.
- Auraajilla on tietyt kadunpätkät, joita ne hoitavat, siihen käännöskohtaan jää aina jokin töyssy. Samoin omaan pihaan mennessä. Kun kepillä tunnustelen, se tuntuu rotvallin reunalta, mutta se ohjaakin minut pois oikealta reitiltä, Milla kuvaa.
Ratikan laiturilla on kesäaikaan vaaleat ohjauslistat, joiden tarkoitus on ohjata näkövammaisia ja pyörätuolilla pysäkillä liikkuvia siihen kohtaan, missä ovet avautuvat.
- Eihän niitä nyt lumen ja jään alta löydy. Niinpä tuijotan tiukasti pysähtyvän ratikan seinää, jotta näen ovien reunoissa olevat led-valot, ja missä kohtaa ne erkanevat toisistaan, Milla lisää.
Valoa pimeyteen
Tampereen turvallisuuskyselyyn vastaajat pitivät valaistusta turvallisuutta lisäävänä tekijänä. Kaupunki on uusinut Hervannassakin katuvaloja led-valoiksi useamman vuoden ajan.
Ahvenisjärventiellä valaisimet on vaihdettu ja suunnattu kevyenliikenteen väylälle, mikä on naisten mielestä erinomainen asia. Se pitäisi tehdä kaikille Hervannan kevyenliikenteen väylille.
Opiskelijankatu on esimerkki kadusta, jonka naiset kokevat huonosti valaistuksi.
- Opiskelijankadulla on puita, valo ei tule niiden läpi kävelytielle. Ei voida odottaa kadun tulevaa remonttia, me elämme tätä päivää, näissä oloissa, Milla toteaa.
Sirpa kertoo, että esteettömyystyöryhmässä on keskusteltu myös Opiskelijankadunkin kunnosta, mutta esitettyjä korjauksia ei ole tehty.
Rupiset kadut
Milla Lindh liikkuu omatoimisesti Hervannassa. Hänellä on kuulo tallella, se auttaa, mutta katalia paikkoja löytyy valtava määrä.
Insinöörinkadun ja Opiskelijankadun liikenneympyrän kohdalla on muutoin hyvä paikka ylittää katu pyörätuolillakin, mutta Sirpan mukaan lumipenkat haittaavat talvella näkyvyyttä.
Eikä aina kesälläkään ole turvallista. Millan valkoinen keppi meni tuusan nuuskaksi, kun huolimaton autoilija kaahasi ympyrästä suojatien yli häntä huomaamatta.
Myös kesäaikaan kadut ovat täynnä vaaranpaikkoja. Lindforsinkatu urheilukentälle päin on aivan ruvella. Opiskelijankadun etelänpuoleinen kevyenliikenteen väylän pinta aaltoilee. Puunjuuret ovat nostaneet asfalttia ja kiveystä ylös. Pyörätuolille se on raskasta ja hankalaa. Eikä näkövammainen pysty arvaamaan, mihin keppi tökkää, onko siinä kadunreuna vai jokin joutava ura
Auraus avainasemassa
Yhteinen huomio turvallisuudesta ja esteettömyydestä talvella on, niin liikuntaongelmaisen kuin näkövammaisenkin näkökulmasta, on auraus. Monet auraajat eivät ehkä tule edes ajatelleeksi, että pysäkille tai invapaikalle tehty lumikasa on liikkumisen este.
Porukalla tarkastettiin Duon parkkipaikan invaruutu. Nyt se oli kyllä hyvin hoidettu.
- Ennen sanottiin, että talvella on liian myöhäistä puhua aurauksista. Esteettömyystyöryhmässä talven katuhuoltoa alettiin käsitellä ajoissa syksyllä, mutta ei siitäkään hyötyä ole ollut, Sirpa kertoo.
Huoliin kaupunki vastaa prioriteeteilla. Kevyenliikenteen väylien ja katujen auraus noudattaa tiettyä järjestystä eli pääkadut ensin. Kun taloyhtiöt saavat pihatiet puhtaiksi aamulla, tuleekin myöhemmin kaupungin urakoitsija ja pukkaa tonttiliittymän lunta täyteen.
Sirpan tonttiliittymään oli nytkin lumet aurattu niin, ettei hän meinannut päästä pihastaan tapaamiseemme.