Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Hervantalainen Iikko Säntti, 23, on harrastanut curlinglia jo 12 vuoden ajan. Hän on Tampereen Curlingin perustajajäseniä ja kilpaillut lajissa sekä nuorten että miesten sarjoissa jopa SM- ja maajoukkuetasolla asti. Viime keväänä hervantalainen pari Säntti – Immonen kilpaili paricurlingin SM-kisoissa Suomen olympiaedustajia vastaan- ja voitti ainoana joukkueena kaikki pelinsä maajoukkuetta vastaan, vaikka jäivätkin tasapisteissä SM mestareiden kanssa himmeimmille mitaleille.
Lahjakkuutta ja osaamista lajiin siis kiistämättä on, mutta Säntillä ja hänen isällään, Tampereen Curlingin puheenjohtaja Arto Laineella on ongelma. Tampereella ei ole lajin tavoitteelliseen harrastamiseen tarvittavia olosuhteita, ei edes yhtä rataa jääkiekkokäytössä olevassa hallissa, saati sitten curling-hallia. Lähimmät curling-hallit sijaitsevat noin 120 kilometrin päässä Harjavallassa ja Hyvinkäällä.
– Ollaan yritetty sanoa, kun uusia halleja on rakennettu Tampereelle, että jos saataisiin yksi kapea erillinen curlingrata kaukalon viereen. Curling-rataa ei jäädytetä tämän tästä, joten sen ylläpito ei ole kallista. Lähinnä kustannukseksi tulisi pari metriä leveämpi halli, sanoo Arto Laine.
Iikko Säntti on käynyt harjoittelemassa parin sadan kilometrin päässä Lohjalla jo kolmen vuoden ajan kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Kun mukaan lasketaan opiskelu ja se, että ajaminen väsyttää joskus, ei harjoittelu tunnu enää täysin mutkattomalta. Säntin toiveissa olisikin, että harjoitella voisi vielä joskus Tampereella.
– Onhan se nyt vähän kummallista, että Suomen potentiaalisimmat edustajat olympialaisissa parin vuoden päästä joutuvat harjoittelemaan muualla, sanoo Arto Laine.
Laine kiittää samalla Hervannan jäähallia, josta seuralle on löytynyt vuoroja. Ne ovat kortilla ja myöhäiseen kellonaikaan, eivätkä olosuhteet harjoitteluun ole optimaaliset, mutta vuoroja on silti kaksi viikoittain ja se auttaa lajin harrastamista.
– Kaukalossa rata joudutaan valmistelemaan peblaamalla ja hakkien kiinnityksellä joka treenikertaa varten erikseen eikä jään tasaisuutta voida mitenkään varmistaa, Laine kertoo.

Ajaminen voi kyllästyttää, laji ei
Laine listaa lajin eduiksi esimerkiksi sen, että sitä voi harrastaa ja siinä voi pysyä huipulla pitkään. Lajissa on sarjoja myös seniori-ikäisille, joille lajista on kiistattomia hyötyjä esimerkiksi tasapainon suhteen.
– Kanadassa on omia sarjoja yli 80-vuotiaille. Alueilla, joilla lajia harrastetaan paljon, on vähemmän ulkona talviseen aikaan tapahtuneista kaatumisista johtuvia loukkaantumisia, hän sanoo.
Laine sanoo, että jos curlingin harrastajatiheys olisi Suomessa sama kuin Kanadassa, Tampereen alueella olisi 4000 lajin harrastajaa, joista Hervannassa 400. Nyt seuraan kuuluu 15 harrastajaa ja uusia otettaisiin mielellään mukaan.
– Meillä on sillä tavalla avoimet ovet, että jos ilmoittaa tulostaan etukäteen paikalla on seurasta opastaja, joka auttaa lajin pariin, Laine rohkaisee.
Harrastajamäärien kasvu nostaisi painetta harjoitustilojen järjestymiseen.
– Kun joudumme harrastamaan lajia jääkiekkokaukalossa, se jättää meidät tosi paljon takamatkalle muihin joukkueisiin nähden. Olosuhteet eivät ole kilpaurheiluun sopivat.
Iikko Säntti matkustaa vuodessa 30 000 kilometriä curlingin takia.
– Olemme joskus leikkisästi miettineet, että jonkun ajan kuluessa tulisi halvemmaksi rakentaa oma jäähalli, Laine ja Säntti nauravat. – Ajetuista kilometreistäkin on vähän huono omatunto hiilijalanjäljen vuoksi. Siksi perheeseen on hankittu kaasuauto, joka pienentää hiukan ajomatkojen ympäristöseurauksia.
– Ajamiseen kyllästyy välillä, sanoo Iikko Säntti. – Se on ollut jo kolme vuotta se sama tie. Mutta lajiin en varmasti kyllästy vielä pitkään aikaan.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest