Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Kaukajärveläisessä rivitalossa on kaunista. Pöydällä palaa punainen kynttilä. Täällä asuu 85-vuotias Martti Huttunen, joka on juuri julkaissut omakustanteena ensimmäisen kirjansa Pirut irti. Huttunen pitää itseään harrastajakirjoittajana mutta lukijana lähes ammattilaisena.
Huttunen ei ole aina asunut Tampereella. Marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939 hän oli viisivuotias viipurilaispoika, joka katseli matalalla itseään kohti lentävän venäläisen pommikoneen lähestymistä lastentarhan pihalta. Hirvittävä meteli ja tilannekuva painuivat pysyvästi muistiin. Hän muistaa pelon ja juoksunsa lähellä sijainneeseen kumminsa leipomoon.
Lapsuudesta on jäänyt muitakin muistoja. Huttusen äiti opetti viisivuotiaalle pojalleen sanoja kirjainpalikoilla. Kun perhe lähti evakkoon, palikat jäivät Viipurin kotiin, kuten kodin kaikki muutkin tavarat. Palikoista syntyi kuitenkin rakkaus kirjaimiin, sanoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen.
– Muistan evakkojunan. Meidät laitettiin Viipurissa tavaravaunuun, jossa oli kuljetettu karjaa. Olkia oli lattialla. Vaunussa oli naisia ja lapsia. Matka Savon perukoille kesti pari päivää. Juna pysähteli usein. Sattumalta evakkojunan veturinkuljettaja oli äitini veli. Eno antoi omista eväistään minulle voileivän ja äiti sai lämpimän kahvipullon, Huttunen sanoo ja liikuttuu näkyvästi.

Tarinankertoja

Vuonna 1940 Huttusesta tuli tamperelainen. Viisi luokkaa oppikoulua ja valmistuminen 1952 kauppaopistosta antoivat lähtökohdat työelämään. Työskentely kaupallisella alalla toi vuosien varrella vastuutehtäviä yritysten markkinointijohdossa.
Ennen eläkkeelle siirtymistään Huttunen ehti toimia kaksikymmentä vuotta yksityisyrittäjänä mainostoimistoalalla.
Viisikymmentäseitsemän vuotta kestänyt avioliitto päättyi puolison menettämiseen vuonna 2016. Kaksi poikaa, neljä lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta tuovat elämäniloa arkeen.
Lapsuus- ja nuoruusvuosina Tampereen Armonkallion kodissa riitti runsaasti evakkojen vierailuja. Viipurin muistoista kerrottiin ja sotavuosina uskottiin siihen, että kyllä sinne vielä päästäisiin takaisin. Toisin kävi. Käynti Viipurissa vanhemman pojan kanssa 2018 palautti kokemukset mieleen. Lastentarha ja leipomokin nähtiin.
– Idea Pirut irti -kirjasta syntyi eräästä vuosientakaisesta radio-ohjelmasta. Kysymyksessä oli muuan museoesine. Se jäi askarruttamaan mieltäni. Kävinkin tuolloin Espoossa katsomassa sitä. Paluumatkalla junassa ajattelin, että tuosta voisi joskus jotakin kirjoittaa. Asia jäi vuosiksi melkein unohduksiin. Loppuvuonna 2018 otin teeman esille ja kehittelin II maailmansodan käänteisiin sekä sen johtohenkilöiden ja kaksoisolentojen kuvitteellisiin tempauksiin rakentuvan tarinan. Se vei lopputulokseen, jota kirjaa aloittaessani en tiennyt. Haluan jättää tämän lapsilleni ja lapsenlapsilleni osoituksena siitä, että isoisä vielä tämän ikäisenä tuli tuon tehneeksi, sanoo Huttunen. – Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Vaikka Huttunen ei haluakaan kirjailijantitteliä, kirjaa selaillessa näkee, että se on taitavan kirjoittajan käsialaa. Huttunen on synnynnäinen kertoja, jonka tarinoita voisi kuunnella loputtomiin. Huttunen on selvästi oivaltanut kirjoittamisen syvimmän olemuksen, eli sen, että tarinat ovat niitä asioita, jotka yhdistävät ihmisiä.
Huttusen kirjaa Pirut irti on saatavana Akateemisesta sekä Suomalaisesta kirjakaupasta. Jos sitä ei ole hyllyssä, sen voi tilata.

Kuva ja teksti: Satu Lepistö

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest