Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Syksy 1973. Olin solmukoulussa. Haimme hollantilaisesta Trim-laivasta lastin naista väkevämpää. Vieux oli iloliemen merkki. Kai litku iloa toi, en muista, joten vaikutusta taisi olla. Lainasin kaverille puolitoista. Maksoi velkansa kitaralla.
Rämpytin muutaman kerran Ramonaa. Täysin pieleen. Myin soittopelin viidellätoista. Vakuuttava todistus bisnesälyn ja musatuottamisen poissaolosta.

Tommi Liimatta ylöskirjoitti Sami Yaffan elämänkerran.
Kymmenisen vuotta sitten tein lehtitutkailun Liimatan kirjasta Muovikorvo. Tekele vihjaa, että maajussille voi löytyä morsian navetasta.

Suomalaiset menestyvät kansainvälisestikin musiikkialalla.
Hymähdyksellä voi kai kuitata muutamat mielipiteet.

Saara Aaltoi menestyi, menestyy, Iso-Britaniassa. Eikös joissain blogeissa työnnetä heti muita härmäläisiä samaan putkeen. Tehdään veitolat. Samalla muotilla uusia piparkakkupoikia ja hymytyttöjä uunista ulos.
Ajatus on yhtä unto kuin Lordin voittobiisin seuraajaksi valittu kipale seukkivuonna. No, ainahan kannattaa kokeilla. Yrittämisen tilalle tekemistä.

Liimatta onnistui Yaffan kiertolaiselämää kuvaavassa elämänkerrassa napakympin arvoisesti. Tie taipuu on lukuelämys, jonka pariin palaa ilman liimaakin kuin liimattu.

Sami Yaffan tietä on mahdoton kopioida, mutta hänen värikäs elämänsä on miellyttävästi kansiin koottu matkapäiväkirja ajassa ja unessa.
Tietä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki. Näin runoili Aaro Hellaakoski.
Yaffan tie kutsuu taipaleelle. Tällaista reissua ei saa valmiiksi pureskeltuna matkatoimistosta. Maailman valot, niiden takainen maisema.

Veikko Lindroos

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest