Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Hervantalainen Liisa Kärkkäinen on nähnyt Suomen historiasta 93-vuotisen ajanjakson. Nykyisin hervantalainen Etelä-Pohjanmaalla Kauhajoella syntynyt Kärkkäinen sai 5- tai 6-vuotiaana ainoana lapsena kasvaneena kasvattiveljen, jonka kanssa muodostui lämmin sisaruussuhde. Maanviljelijäperheessä kasvaneen Kärkkäisen isovanhemmat olivat syntyneet 1864 ja 1859. Isovanhemmista on elävät muistot.
– Isoäiti oli hyvin aikaansaapa nainen. Isoisä oli hyvin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, Kärkkäinen muistelee.
Isovanhemmat ostivat Nevalan tilan 1800-luvun lopulla ja rakensivat torpan ja navetan. He viljelivät maata ja kasvattivat karjaa. Moderni Miina-isoäiti toimi myös pitokokkina ja elätti perheen. Isoäiti toimi lottajärjestössä ja maatalousnaisissa lähinnä pitokokkina suurissa juhlissa.
Liisa Kärkkäisen äiti Lyydia oli perheen kuudesta lapsesta kolmanneksi vanhin. Isä oli vapaussoturi ja haavoittui Vesilahdella taistelussa. Reiteen osunut kuula poistettiin vasta 30-luvulla. Isä oli mukana sekä talvi- että jatkosodassa. Voimakkaasti oikeistolainen isä piti kansalaissotaa vapaussotana.
Kärkkäinen viettää yhä kesiään isovanhempiensa torpassa. Isoäidin kuoltua hänen vanhempansa muuttivat taloon, johon sitten aikanaan saatiin kasvattivelikin. Tuolloin yksivuotias kasvattiveli sairasti riisitautia ja Kärkkäisellä on hänen hoitamisestaan eläviä muistikuvia.
– Äidillä oli lehmiä ja puutarhaa, paljon työtä. Hoidin veljeä paljon, Kärkkäinen muistelee jo menehtynyttä veljeään.
Kasvattiveljen äiti oli kuollut synnytykseen. Veli oli perheessä niin kauan, että lähti Kärkkäisen perheestä sotaväkeen.

Lämpimät muistot lapsuuden jouluista
Kaikkein rakkainta muistoa Kärkkäisen on lapsuudesta vaikea nimetä. Hiukan mietittyään hän mainitsee kuitenkin joulut, joista on jäänyt paljon lämpimiä muistoja. Kärkkäisen äiti on ollut hyvä ruuanlaittaja.
Talvisodan syttyessä Kärkkäinen oli 15-vuotias. Jatkosodan aikana hän täytti 18 vuotta ja antoi lottalupauksen. Kärkkäisen äiti ja kaikki suvun naiset olivat lottia. Kärkkäinen muistaa, kuinka tarjoili kahvinkorviketta potilaille ja kuinka suuria pannuja kuljetettiin pyöränsarvissa, koska muita kulkuneuvoja ei ollut.
Kärkkäinen meni Kauhajoella emäntäkurssille ja sen jälkeen emännöitsijäkouluun. Hän teki työuran keittiöalalla ja jäi eläkkeelle 64-vuotiaana Normaalikoulun keittiöstä. Miehensä Kärkkäinen tapasi Oulussa, jossa oli puoli vuotta harjoittelijana. Puolisonsa kanssa vuonna 1947 vihitty Liisa Kärkkäinen sai kolme lasta, kaksi tyttöä ja pojan. Nyt hänellä on yhdeksän lastenlasta ja muutama neljättä polveakin. Tie vei Rovaniemen kautta Tampereelle. 70-luvulla Kärkkäisen perhe muutti Hervantaan.
Nuorin Kärkkäisen tyttäristä on juuri jäänyt eläkkeelle. Marttajärjestön aktiivina Kärkkäinen on suositellut tyttärelleen järjestötoimintaa. Satavuotias Suomi on muuttunut monella tavalla oman elämän aikana.
– Ihmettelen, kuinka maailma on muuttunut, pirteä eläkeläinen sanoo. – Kun olin lapsi ja koululainen, maailma oli ihan erilainen, ei ollut tietokoneita ja puhelimia.
Muutos on sekä hyvä että huono. Yhteydenottaminen toisiin on nykyisin paljon helpompaa. Toisaalta Kärkkäinen ihmettelee sitä, kuinka esimerkiksi koulumaailma on muuttunut. Nykynuoret ovat sanavalmiita ja reippaita, mutta toisaalta Kärkkäisen on vaikea ymmärtää sitä, kuinka vähän opettajia ja vanhempia arvostetaan ja kunnioitetaan nykyisin.
– Lähipiirissäni on paljon opettajia, Kärkkäinen pohtii. – Minusta on kummallista, kuinka nykynuoret eivät tottele. Minun kouluaikanani aikuisia kunnioitettiin.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest