Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Virheitä sattuu elämän pikitiellä. Niistä kai on mahkut oppiakin jotain, vaikka julkkispsykiatri lausuikin katumisen olevan hyödytöntä.

Hyötyliikunta äidin eläkepäivänä, yes!

Äiti on pojan paras ystävä. Eino kielsi kaksi kertaa vaimolleen, joka ei uskonut vaikka näki. Vai uskoiko hän kehitysoppiin? Kaljun miehen paidasta löytyi pitkiä hiuksia. No, Eikan äiti antoi pojalle alibeja, välitti jalkavaimon viestejä. Eino on kunnon poika!

Äiskäni on ysikymppinen. Saa Petsamo-kodissa ihmisarvoisen iltaruskon. Lauri Viitaan yhtyen: Kiitos elämästä, äiti!

Ilman tekaistujen alibien antamistakin hyväksyit kypsymättömyydestä johtuvat mokani.

Erään kirjailijan teoksessa päähenkilön nimi vaihtui kolmesti. Kiire, kiire. Blogissani kävelin 38 kilsaa alle puolen tunnin.. Piti sanoman: alle viiden tunnin.

Elämäntavat, ovatko virheitä, saattavat johtaa ennenaikaiseen hautaan. Mitä on kuolema? Ainakin osa elämää. Ehkä länsimainen ajattelu pohjautuu osittain kuolemanpelkoon. Pitänee tiedustella Freudilta.

Buddhan elämän alkutaivalta seuraten pakenemme, meidät ohjataan, keinotekoisten huvitusten maailmaan, mutta huvin markkinapallo sisältää toisinaan sahanjauhoja. Ilottelu muuttuukin raskaaksi työksi. Mikä sitten eteen, pohti impotentti.

 

Kylmä kahvi kauhistaa kuolemaa enemmän. Sven Delblanc kirjoitti Päätösanat -kirjassaan päätepysäkin lähenemisestä; minä elän vielä kauan..

Eino Jutikkalan Kuolemalla on aina syynsä tietopaketti on painava luu, tämä kirja kannattaa jokaisen lukea.

Onko kuoleman syy geenivirhe vai elämä? Tässä iässä näen yhden elämän rajallisuuden lohduttavana. Sitä paitsi muun muassa Paul Bruntonin tuotanto ohjaa lukijaa valoisampiin maisemiin. Kuten myös Edwin Arnoldin Aasian valo.

Harvempi meistä on virheetön, vaikka viattomuuden harha ei olekaan tavatonta. Toiset sallivat itselleen monenlaisia kanssaihmistä loukkaavia konkeloita.

Juha Itkonen on eittämättä meikäläisistä kirjailijoista ehdotonta kärkeä. Minun Amerikkani on tirkistysshowta terävämpi kurkistus jenkkilän kultamaahan. Teoksen äärellä vanhakin paperitiikeri sai oikeita lukuelämyksiä.

Brittikirjailija, venäläisen ruletin kokeilija, suhtautui jenkkilään varsin kriittisesti. Näin myös Henry Miller kirjassaan Ilmastoitu painajainen.

Omat kokemukseni, kävin noin kymmenessä kaupungissa, ovat enimmäkseen myönteisiä.

Myönteistä on sekin, että kirjojen avulla voi tehdä turvallisia nojatuolimatkoja New Yorkiin tai vaikka Timbuktuun. Millainen on Sinun Amerikkasi, Suomesi?

 

Veikko Lindroos

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest