Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Laura Suokas istuu kauppakeskus Duon kahvilan pöydässä ja katselee ohikulkevia ihmisiä. Hän on aloittanut syyskuun alussa Hervannassa lähikirkkopappina. Jos joku olisi kertonut hänelle nuorena, että hänestä tulisi pappi, hän ei olisi ikinä uskonut asiaa.
– Tulin uskoon kolmekymppisenä ja se muutti asioita, hän sanoo.
Toisaalta eletty elämä auttaa ymmärtämään erilaisia elämiä ja erilaisuutta. Riihimäellä syntynyt Suokas on upseerin tytär ja perhe muutti Suokkaan ollessa nuori kolmen vuoden välein isän työn perässä. Varhaisnuoruuden ja nuoruuden ajaksi perhe asettui Helsinkiin, josta Suokas päätyi parikymppisenä Tampereelle. Vaikka Suokkaalla on sekä parturi-kampaajan, markkinointimerkonomin että lähetyssihteerin pätevyydet, varsinaisen uran hän on tehnyt kotiäitinä ennen papiksi valmistumistaan.
– Jatkuva muuttaminen nuorena toi perspektiiviä ja erilaisuuden ymmärrystä ja toisaalta joustavuutta työ- ja muussakin elämässä, hän pohtii.
Suokas vihittiin papiksi reilu kolme vuotta sitten. Pappina hän haluaa tulla ihmisiä lähelle siellä, missä he ovat.

Ulos virastosta
Suokas elää niin kuin opettaa. Kun periaatteena on tulla lähelle ihmistä, se merkitsee sitä, että virkamies astuu ulos virastosta.
– Seurakunta olemme me kaikki ihmiset. Ihmisillä on ennakkoluuloja uskonnollisen vakaumuksen omaavia ja varsinkin pappeja kohtaan. Kuvitellaan, että papit ovat jotenkin yliluonnollisen kireitä ja hurskaita. Jumalaan uskovat ihmiset ovat kuitenkin tasan ihan samoja kuin muutkin iloineen ja suruineen, Suokas sanoo.
Suokkaasta huokuu eletty elämä. Hän tuntuu kulkevan ihmisten keskellä silmät auki, tarkkailevan, ehkä tunnistavan jotakin tuttua. Viime viikon perjantaina Suokas aloitti Linkosuon kahvilassa kahvilapäivystykset. Siellä hän istuu papinliperit kaulassaan, tunnistettavana, ihmisenä ihmisten joukossa.
– Tarkoitus on luoda matala kynnys, sillä kaikki eivät uskalla tulla kirkkoon tai varata papilta aikaa, hän pohtii. – Tämä on nimenomaan niille ihmisille, jotka kokevat, että jotain on ja se pitäisi saada sanoa. Vaikka ihminen olisi vakaumukseton tai hänellä olisi eri vakaumus kuin minulla, sillä ei ole tässä merkitystä. Kirkko kuulee ja sen pitää kuulla kaikkia ihmisiä, Suokas sanoo.
Suokas sanoo, että silloin, kun hän tuli itse uskoon, hänen oli vaikea löytää seurakuntayhteyttä. Hänellä ei ollut aiempaa seurakuntataustaa. Se saa ymmärtämään, miten etäinen suhde ihmisellä saattaa olla kirkkoon ja pappiin. Tarve puhua saattaa silti olla olemassa, ja kynnys keskustella papin kanssa voi olla kahvilassa pienempi.
– Siellä keskusteluissa näkyy koko elämän kirjo. Vaikka asiaa ei ole mitenkään erityisen paljon markkinoitu, juttelin koko ajan jonkun kanssa. Keskustelunaiheet vaihtelevat paljon ja jutella voidaan mistä tahansa, mitä elämä voi tuoda eteen, hän sanoo.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest