Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Koulukiusaaminen on tilastojen valossa vähentynyt 2010-luvulla. Toisaalta kiusaamiskokemukset niiden kohdalla, joihin ne osuvat, tuntuvat raaistuneen. Hervannan Sanomien haastatteleman koulukiusatuksi tulleen lapsen äidin kokemukset koulukiusaamisesta ovat vakavia ja pelottavia. Pelko vakavista väkivallanteoista kulkee mukana jokaisessa päivässä.

Kiusaaminen alkoi heti

Lapsen kiusaaminen alkoi heti ensimmäisellä luokalla ja on jatkunut säännöllisen epäsäännöllisesti siten, että epätoivottuja tapahtumia on ollut jokaisena lukuvuonna. Kiusaaminen alkoi tönimisistä ja lyömisistä ja on edennyt vakaviin väkivallantekoihin ja jopa tappouhkauksiin asti.
– Lapseni sanoo, ettei koe oloaan turvalliseksi, sanoo kiusatun äiti.
Kiusaajat ovat olleet sekä ikätovereita että ylemmillä luokka-asteilla olevia oppilaita. Lapsen äiti sanoo, että ei koe koulussa tehtyjen toimenpiteiden olleen riittävän järeitä, eivätkä ne myöskään ole auttaneet.
– Kouluissa on käytössä Kiva Koulu- järjestelmä, mutta koen, ettei lapseni asioita ole käsitelty sen mukaisesti kunnolla, äiti toteaa. – Kouluissa tulisi olla käytössä järjestelmä, jossa kiusaaja ja kiusattu erotettaisiin välittömästi toisistaan, mutta ei kuitenkaan siten, että kiusattu on se, joka joutuu vaihtamaan luokkaa. Se on mielestäni väärin, koska seuraamusten pitäisi tulla nimenomaan kiusaajalle, hän lisää.

”Haluan suojella lastani”

Jutussa nimettömänä esiintyvässä perheessä on voitu keskustella avoimesti koulussa tapahtuneista asioista, mutta niiden purkaminen on vienyt paljon aikaa. Äiti kokee, että lapsi on voinut luottaa perheen tukeen, mutta kiusaamisen lopettamisessa epäonnistuminen on aiheuttanut myös toisenlaisia epäonnistumisen tunteita. Omat kiusaamiskokemukset sekä koulussa että työssä ovat painaneet taustalla. Lapsen kiusaaminen on nostanut myös omia tunteita esiin ja vaikuttaneet jaksamiseen, kuten siihen, miten työssä jaksaa käsitellä siellä itseä kohdannutta kiusaamista.
– Olen myös miettinyt, pitääkö minun mennä seisomaan välituntien ajaksi koulun pihaan suojellakseni lastani, sillä välitunnit tuntuvat hänestä pelottavilta. On käsittämätöntä, ettei tilannetta ole saatu kuriin, äiti ihmettelee.
Äiti on ollut yhteydessä kouluun toistuvasti ongelmien takia. Hän ei ole ainut vanhempi, joka lapsen koulussa on tilanteesta huolissaan. Asiasta on keskusteltu koulun luokka-astetta koskevassa ryhmässä.
– Haluaisin istua alas kiusaajien vanhempien kanssa pohtimaan tilannetta, mutta en ole saanut heihin yhteyttä. Sitä ennen omien tunteiden pitäisi kuitenkin ensin vähän laskea, äiti sanoo. – Rehtorien ja opettajien puhuttelut eivät ole auttaneet tilanteessa yhtään.
Kiusaamiselle ei ole hyväksyttävää syytä. Äiti on silti pohtinut kiusaamisen syitä ja mitään selkeää ”syytä” ei ole löytynyt. Vaikuttaa siltä, että lapsi on joutunut uhriksi sattumanvaraisesti.
– Pelottavaa on sekin, että kiusaaminen vaikuttaa väistämättä oppimistuloksiin ja lapsen omaan käytökseen. Mitä, jos hän lyökin jonakin kertana takaisin, miettii äiti. – Kuka siitä on sitten vastuussa?
Jatkossa äiti aikoo tarttua kiusaamistilanteisiin entistä kovemmin keinoin viranomaisten avulla. Mitään muuta tietä reagoida ei enää ole jäljellä.
– Eiväthän lapset voi koulussa hyvin, kun tällaista tapahtuu. Koulut ovat liian isoja ja osa opettajista ei reagoi asioihin tarpeeksi, äiti sanoo.
Kyyneleet ovat herkässä. Oman lapsen kivun katsominen tuntuu tuskalliselta.
– Haluaisin ottaa lyönnit itse mieluummin vastaan.

Teksti: Satu Lepistö
Kuva: Kuvituskuva

Pin It on Pinterest