Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Tuja Themanin elämä muuttui hänen joutuessaan autolla ajaessaan kolariin vuonna 1997. Theman oli matkalla ystävän luo talvisena iltana, kun auton ohjaus ei yhtäkkiä totellutkaan Themanin noustessa moottoritieltä ramppiin. Auto osui kaiteeseen ja Theman menetti tajuntansa.
Myöhemmin hän sai kuulla, että palomiehet olivat irrottaneet hänet pahoin romuttuneesta autosta. Se päivä muutti Themanin elämässä monia asioita.

Auto-onnettomuus muutti elämän

Vasta kolmekymppisenä kolariin joutunut Theman on kärsinyt monet kivut. Osa vaivoista on geneettisiä, osa johtuu auto-onnettomuudesta. Erilaiset selkä-, niska ja lonkkavaivat ovat tulleet osaksi arkea. Lisäksi Themanilla on todettu aivoaneyrysma, jota ei voida leikata pois. Migreeni, allergia ja atooppinen ekseema ovat lisänä diagnoosilistalla. Lisäksi Theman kärsii vahvan kipulääkityksen ja kivuista johtuvan huonon nukkumisensa takia muisti- ja keskittymisongelmista. Von Willebrandin tautinsa vuoksi Theman ei voi syödä lainkaan tulehduskipulääkkeitä, koska kyseessä on veren hyytymishäiriö. Siksi sopivan lääkityksen hakeminen on ollut haasteellista.
Työkseen Theman on jo vuosien ajan tehnyt toimistotyötä, viimeiset vuodet kirjanpitotyötä. Kipujen ja muistiongelmien vuoksi se on kuitenkin ollut vaikeaa jo vuosien ajan.
– Kirjanpidossa pitäisi pystyä käyttämään päätään, mutta esimerkiksi muistiongelmat häiritsevät pahasti, hän sanoo. – Tilanteessani jopa normaali arki on haasteellista. Yritän pitää normaalista arjesta kiinni jo oman jaksamisenikin vuoksi, hän lisää.
Vaikka Themanilla todettiin jo vuoden 2010 kuntoutusjaksolla merkittävä työkyvyn aleneminen, TE-keskuksessa, Kelassa ja vakuutusyhtiössä työkykyä ei ole katsottu niin huonoksi. Theman on ollut vuosien varrella pitkillä sairauslomilla ja kuntouttavassa työtoiminnassa. Vuonna 2017 hän yritti hakeutua eläkkeelle ensimmäisen kerran, mutta ei päässyt, vaikka ei lääkärilausunnon mukaan ollut enää työkykyinen.
– Minusta ei päälle päin näy, että olen kipeä, Theman sanoo. – Kelan ja vakuutusyhtiön lausuntojen mukaan työkykyä oli vielä vähän jäljellä ja voisin työskennellä kotoa käsin. Sitä, mistä asiakkaat saisin, ei otettu huomioon- minulla ei ole edes omaa yritystä, hän ihmettelee.
Lausunnossa sanottiin, että Theman ”pystyy vielä vähän hipsuttelemaan”. Sitä, mitä se tarkoittaa, Theman ei kyselyistään huolimatta saanut selville ja hän ihmettelee sitä yhä.
– Mikä työ sellainen on, hän kysyy.

Kun kuntoutus ei auta

Viime vuosina Theman on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa. Hän on pystynyt osallistumaan kulttuuripainotteisiin ryhmiin yhtenä päivänä viikossa neljän tunnin ajan, mutta vain siten, että puoliso vie hänen perille asti. Bussia Theman ei voi niskaongelmista johtuvien tasapaino-ongelmien vuoksi käyttää, sillä hän kaatuu helposti.
– Ryhmissä istutaan, jutellaan ja käydään välillä esimerkiksi taidenäyttelyissä, joskus neljäkin kertaa samassa paikassa peräkkäin. Ei se työtä ole, Theman sanoo. – Ohjaajat ovat hyvin ammattitaitoisia, mutta luulisi heillekin olevan turhauttavaa vetää ryhmiä, joista luultavasti yksikään ei kuntoudu työkykyiseksi.
Ainakin Themanin kohdalla asian laita lienee juuri niin. Hän on tyytyväinen elämäänsä ja perheeseensä, johon kuuluvat puolison lisäksi aikuiset lapset ja koira, mutta jos jotain saisi toivoa, hän toivoisi kivuttomampaa elämää. Sellaista lääkärit eivät ole lupailleet, vaan kyseessä ovat loppuelämän vaivat. Themanin viimeisin kuntouttavan työtoiminnan jakso loppui hiljattain ja hän hakee eläkettä nyt uudelleen.
– Siinä, että olen mukana kuntouttavassa työtoiminnassa, joka on kunnalle eläkettäni kalliimpaa, ei ole mitään järkeä, koska terveydentilani ei ole paranemassa, Theman toteaa. – Minulle olisi pitänyt myöntää eläke tai sairauspäiväraha jo vuosia sitten.
Noin kuuden viikon päästä Theman saa tietää, miten eläkeasiassa käy. Mutta mitä tapahtuu, jos eläkehakemusta ei tälläkään kertaa hyväksytä?
– Sitten palaan taas kuntouttavaan työtoimintaan, Theman huokaisee ja alkaa tehdä lähtöä.
Ulkona on liukas marraskuinen keli. Theman lähtee kävelemään varovaisesti parkkipaikalle, jossa puoliso odottaa. Hän ei kävele yleensä talvikeleillä yksin.
Kuva ja teksti: Satu Lepistö

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest