Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Hervannan kirjastossa oli tarjolla kattava katsaus historiaan. Sekä romaaneja, näytelmiä että lastenkirjojakin kirjoittanut Anneli Kanto esitteli yleisölle historiallista romaaniaan Lahtarit. Kirjaesittelyssä sukellettiin syvälle sadan vuoden takaiseen Suomen sisällissotaan.

Uusi teos täydentää vanhan näkökannan
Lahtareita edeltävä, myös sisällissodasta kertova, Kannon teos Veriruusut on ollut nähtävissä näytelmän muodossa Tampereen työväenteatterissa lähiaikoina. Kanto kuitenkin kertoo, että Lahtarit–teos on ehdottomasti aikaisemmasta eroava.
– Se, minkä vuoksi kirjoitin teoksen Lahtarit on varmaan se, että minua jäi kiusaamaan, että mitä valkoisille tapahtui sodan aikana ja sen jälkeen, kun punaiset oli jo käsitelty, Kanto kertoo.
Kannon valitsema aiheesta tuli henkilökohtainen, kun Vapriikissa olleesta 1918–näyttelyn kuvasta löytyi yllättäen oma sukulainen.
– Mietin vain, että missä sinä olet ollut ennen kuin seisot siinä Aleksanterin kirkon rappusilla, mitä sinulle on tapahtunut, Kanto kuvailee.
Lahtarit on saanut sisältönsä monista muistelmista, joista on poimittu romaaniin erilaisia havaintoja. Kannon mukaan Lahtarit onkin tämän kautta myös dokumentaarinen teos. Lahtareissa tutustutaankin moneen henkilöön ja tarina rakentuu kuin palasista.
– Lahtarit on kuin mosaiikki; moniääninen. Kun mosaiikkia katsoo kauempaa, näkee kokonaisen kuvan, Kanto toteaa.
Sata vuotta sitten 5. huhtikuuta Tampereen keskusta vallataan valkoisten toimesta punaisilta. Tässä kohtaa Lahtarit tulee päätökseensä, mutta sadan vuoden takaiseen talveen ja alkukevääseen mahtui paljon enemmän ja siitä Kanto tietää.
– Esimerkiksi valokuvassa käyminen oli yhteydessä kaartiin liittymiseen. Ihminen haluaa merkata elämänsä virstanpylväät valokuvaamalla, Kanto selittää.
Kahden kevääseen taittuvan sisällissodan värittämän kuukauden aikana sisällissotaan lähteneet muuttuivat ihmisenä.
– Miten voi olla, että kahdessa kuukaudessa täyspäisistä nuorista miehistä tulee tappajia, mitä ihmisen päässä tapahtuu silloin? Kanto ihmettelee.
Historiallista romaania kirjoittavan kirjailijan ja historian tutkijan ero on tällaisissa kysymyksissä olennainen.
– Kirjailija voi aina tulkita, tutkijana niin ei voi tehdä, Kanto toteaa.

Kirjoittamisprosessin monet vaiheet
Historiallisen romaanin kirjoittaminen vaatii oman työnsä ja runsaasti aikaa.
– Ajattelen tulevaa romaania aina kauan, esimerkiksi Lahtareita pyörittelin mielessäni kymmenen vuotta, Kanto kertoo.
– Lisäksi taustatyöhön menee vuosi tai vähän yli ja tietenkin kirjoittaessa teen yksityiskohtaista taustatyötä esimerkiksi siitä, mitä tiettyyn aikaan syötiin ja mitä ei, Kanto jatkaa.
Teoksen kirjoittamiseen vierähtää yleensä noin vuoden mittainen aika. Näin ollen edes merkittävä osa koko historiallisen romaanin syntyprosessista ei ole kirjan varsinaista kirjoittamista.
Historiallisten romaanien lukeminen on sellainen asia, jota jotkut lukemista muuten rakastavat karttavat. Kanto toteaakin lukemisen olevan demokraattista, mutta löytää historiallisten romaanien lukemisesta omat hyvät, ainutlaatuiset puolensa.
– Historiallinen romaani antaa helpomman tavan käsitellä menneisyyttä konkreettisella tasolla, Kanto sanoo.
Miksi menneisyyden tunteminen sitten olisi tärkeää?
– Historian tunteminen auttaa ymmärtämään nykyhetkeä sekä sen prosesseja paremmin. Olosuhteet muuttuvat, mutta suuret prosessit kuten sota ja sen synty pysyvät samanlaisina, Kanto selittää.

Lajin vaihtaminen on lepoa raskaasta aiheesta
Anneli Kanto on kuitenkin paljon muutakin kuin vain historiallisten romaanien kirjoittaja. Kanto on tehnyt paljon näytelmistä lastenkirjoihin ja uusiakin aluevaltauksia on tulossa. Lajista toiseen siirtymisen ajattelisi vaativan kirjailijalta paljon, mutta Kanto kuvailee sitä helpottavaksi.
– Historiallisen romaanin kirjoittaminen kalvaa kirjoittajaa ja siihen menee kauheasti aikaa. Omalle päälle tekee hyvää kirjoittaa välillä vaikka iloisia ja lyhyempiä lastenkirjoja. Näytelmät taas ovat romaanikirjailijan työhön verrattuna kollektiivista työtä, ryhmän tapaamista, Kanto kertoo.
Seuraavaksi vuorossa olisi kuitenkin jotain viihdekirjallisuuden puolelta. Lajista toiseen siirtyminen vaikuttaa päätä puhdistavasti tässäkin tapauksessa.
– Uudessa kirjassani on nyt kyseessä sellainen sarkastinen ja hauska juttu, se on sitä samaa lajista toiseen hyppäämistä, Kanto toteaa.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest