Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Juhannusta vietetään Suomessa kesäpäivänseisauksen, vuoden pisimmän päivän, tienoilla. Vuodesta 1955 lähtien juhannus on sijoittunut kesäkuun 20. – 26. päivien väliselle lauantaille. Tänä vuonna juhannusaatto on perjantaina 22.6. ja juhannuspäivä lauantaina 23.6.
Juhannusta vietetään ennen muuta Pohjois-Euroopassa ja varsinkin Pohjoismaissa. Juhannuksen perinteet ovat pakanallisia, mutta myöhemmin siihen on liitetty mukaan myös kristillisiä perinteitä.
Juhannus on vuoden ainoa liputuspäivä, jolloin lipun saa jättää salkoon yön yli- liputus alkaa juhannusaattona kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21.
Juhannuksena vietetään Suomen lipun juhlaa. Aloitteen päivän viettämisestä teki Suomalaisuuden liitto vuonna 1926, ja päiväksi valikoitui juhannus, sillä siihen ei liittynyt mitään poliittisia kytkentöjä. Juhannuksesta tuli yleinen liputuspäivä vuonna 1934.
Keskikesän juhla tunnettiin jo vanhoissa islantilaisissa saagoissa 1100–1400-luvuilla. Suomessa on vietetty ukkosenjumala Ukon juhlaa kesäpäivänseisauksen aikaan. Keskiajalla kirkko halusi eroon pakanaperinteestä ja nimesi 24.kesäkuuta Johannes Kastajan päiväksi. Sanan juhannus etymologia tuleekin Johannes Kastajasta.

Keskikesän juhla katkaisi työn täyttämän arjen
Talonpoikien arki oli työn täyttämää. Keskikesän juhla katkaisi arjen ja juhannusta juhlittiin siivoamalla perusteellisesti, syömällä juhlavasti, saunomalla ja mm. perinteisin juhannusleikein.
Kokko ajoi pahat henget ja demonit pois. Juhannustulien polttaminen perustuukin vahvaan taikauskoon ja samaan perinteeseen liittyivät myös pääsiäiskokot.
Tänä päivänä juhannuskokolle kerääntyminen kuuluu yhä monen suomalaisen juhannusperinteisiin. Suomalaiset viettävät juhannusta mieluiten mökillä saunoen ja grillaillen, vaikka sää ei usein juhannuksena hellikään: tilastojen mukaan juhannusta vietetään tyypillisesti päivälämpötilan vaihdellessa +20 asteen molemmin puolin, mutta 2000-luvulla helleraja ei ole rikkoutunut kertaakaan muutoin kuin paikallisesti.
Juhannusperinteitä on paljon juhannustansseista juhannustaikojen tekoon. Taioilla on pyritty varmistamaan talonpoikaisyhteiskunnan kannalta merkittäviä asioita, kuten sato ja naimaonni.
Tunnetuimmat juhannustaiat saattavat olla seitsemän kukan kerääminen tyynyn alle, jotta näkisi tulevana yönä unessa puolisonsa sekä kasteisella juhannusniityllä alastomana kieriskely, jonka toivottiin tuovan terveyttä. Nuoret tytöt kiersivät myös saunaa puolison toivossa ja kurkistelivat lähteeseen, jos näkisivät tulevan puolison.
Suomalaisiin juhannususkomuksiin on liittynyt myös sellainen, että meluamisen ja juopumisen on uskottu karkoittavan pahoja henkiä ja demoneita. Uskottiin myös, että mitä pahemmin juhannuksena juopui, sitä parempi tuli sadosta.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest