Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Keinupuistokeskuksen alakerrassa juteltiin maanantaina innokkaasti rakkaudesta, kun palvelukeskuksen alakertaan kokoontui ikäihmisiä Hervannan Sanomien järjestämään tapaamiseen. Asser Aaltonen, 76, Raimo ja Sini Ahola, 86 ja 84 vuotta, Reijo Aaltonen, 65, Ritva Grönfors, 74, Raili Helminen, 86, ja Aira Taistomies, 86, muistelivat ja kertoivat parisuhdehistoriastaan ja ajatuksiaan rakkaudesta.
Kokemusta rakkaudesta joukolla riittää. Moni heistä on ollut pitkässä parisuhteessa. Raimo ja Sini Ahola ovat olleet yhdessä kunnioitettavat 66 vuotta. He tapasivat Hämeenlinnassa kävelykadulla.
– Jouduimme kerran pitämään seuraavan viikon ohjelman kerhotilassa yhdessä ja kävimme pari kertaa kahvilla, Raimo Ahola kertoo.
Rakkaus syttyi opiskelijanuorten välille. Raimo asuu vaimoineen nyt Keinupuistokeskuksessa, ja molemmat ovat asumiseen tyytyväisiä.

Mitä rakkaus on?
Kysyttäessä, mitä rakkaus on, huone hiljenee. Haastateltavat kursailevat, kunnes joku sanoo: ”Ei siihen osaa vastata. ” Raimo Ahola pohtii, ettei rakkaudesta tiedä yhtään, mitä se tuo tullessaan. Vähän pohdittuaan Ritva vastaa, että rakkaus on toiseen kiintymistä. Raili Helmistä alkaa laulattaa: ”Mistä rakkaus alkoi…” Yhdessä pohditaan, että Lavihan siitä lauloi, ja Tapani Kansa.
Ritva Grönfors ja Raili Helminen kertovat olevansa leskiä. Kummallekin luopuminen vuosikymmenten rakkaudesta on ollut kipeä paikka.
– Minulla ja miehelläni oli sellainen kauhean kova kiintymys, Ritva sanoo. – Hyviä muistoja siitä jäi.
Pariskunta ehti olla yhdessä liki 60 vuotta. Rakkaus syttyi Hervantajärvellä mökillä, jossa oltiin yhdessä toisen pariskunnan kanssa. Moottoripyöräreissu kantoi pitkälle, vuosikymmenten yhdessäoloon, ja päättyi vasta puolison menehtymiseen.
Raili tapasi tulevan puolisonsa miehensä äidin luona, joka oli Railin sisaren kanssa samassa työpaikassa. Molemmat halusivat saattaa Railin tulevan puolisonsa kanssa yhteen.
– Olin siihen aikaan sellaisessa työpaikassa, johon saattoi soittaa. Mies soitti minulle töihin, että lähtisinkö. Kyllä me oikeasti rakastuimme, Helminen muistelee. – Rakastuin miehessäni hänen pituuteensa. Rakkautta meillä kyllä riitti, vaikka eihän se 60 vuoden parisuhteessa aina ruusuilla tanssimista ollut.
Menetys on kummallakin tuntunut todella kipeältä.
– Se tuntui kauhealta. Menin ensin ihan shokkiin, Ritva kertoo.
– Kyllähän se vaikealta tuntuu, kun viiden aikaan aamulla ilmoitetaan, että miehenne on kuollut, Raili jatkaa.

Oikean puolison löytäminen on onni

Rakkaus on monilla iskenyt ensi kertaa jo alakouluiässä. Likat ovat roiskineet silmille hiekkaa tykkäämisen merkkinä. Joku on ollut se kaunis ja ylpeä likka, jonka pussaamisesta pojat ovat saaneet vain haaveilla. Muistot hymyilyttävät yhä vielä. Joku sanoo, että suurin rakkaus on ollut vahvassa sisaruuspiirissä, jonka tuella on rakennettu talotkin. Jonkun ensimmäinen poikaystävä on tehnyt kymmenvuotiaalle tytölleen luistimet omin käsin.
– Rakkauden merkitys on aivan ehdoton, Ritva sanoo. – Ilman sitä liitot eivät kestä.
Rakkautta saadaan nykyään omilta lapsilta. Raimo ja Sini ovat saaneet elää sopuisassa liitossa, jossa toista on ymmärretty. Raimo Ahola kertoo, että tuon ajan liittoja leimasivat nykyistä enemmän myös järkisyyt. Taloudellisessa ahdingossa olleet nuoret hitsautuivat tiiviisti yhteen.
– Kun kaksi köyhää menee yhteen, on pakko sopeutua monessakin asiassa, hän sanoo. – Rakkaus on sitä, ollaan vaan ja nautitaan elämästä. On ollut hyvä tuuri, kun on löytänyt sopivan puolison.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest