Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Messukylän Vuohenojalla sijaitsevassa omakotitalon pihassa sijaitsee kasviharrastaja, kuvataiteilija ja kirjailija Tiina Poutasen kevät- ja kesäparatiisi. Poutanen asuu siellä yhdessä puolisonsa Pasin ja parin 12-vuotiaan tyttären kanssa. 1400-neliöisellä tontilla on kesäisin rehevää ja piha on eri näköinen kesästä toiseen. Poutanen pitää itseään enemmän kasviharrastajana tai -keräilijänä kuin puutarhurina.
– Kaikkein eniten kasvatan kiurunkannuslajikkeita. Ne ovat pieniä kevätsipulikasveja, Poutanen sanoo.
Kodikkaan omakotitalon pihalla seisoo ensimmäisenä villiomenapuu. Sen oksilla roikkuu koristeita. Puutarha on Poutaselle selvästi enemmän kuin piha, se on saumaton osa kotia ja kesäolohuone.

Puita ja kymmeniä eri kasveja

Kiurunkannuslajikkeiden lisäksi Poutanen kerää pihaansa narsisseja ja pikarililjoja. Puuvartisista kasveista pihaan on valikoitunut ruusuja, heisiä, pihlajia ja hevoskastanjoita. Poutanen tunnustaakin rakastavansa puita. Niistä harrastus sai alun perin alkunsa, mutta isoonkaan pihaan niitä ei mahdu määräänsä enempää.
– Puut ovat maapallollisen olemassaolon korkein muoto, sanoo Poutanen. – Ne ovat hienointa, mitä on.
Viime vuosina Poutanen on alkanut keräillä pihaan myös pionien luonnonlajeja. Vaikka Poutasta on vaikea edes kuvitella asuntoon, jossa ei ole pihaa, sellaisessakin hän on asunut ja siellä harrastus otti ensiaskeleensa.
– Keräilin jo silloin siemeniä ja kasvatin huonekasveja. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä, kun muutimme omakotitaloon, ulkokasviharrastus ryöpsähti, hän toteaa.
Puutarhassa riittää puuhailtavaa ympäri vuoden, mutta toki erityisesti keväällä ja kesällä. Pihassa olevaa piharakennusta pariskunta on kunnostanut vuosien varrella itse ja siihen tulee jossakin vaiheessa pihasauna. Nyt rakennuksen ulkokuoret ovat muutamaa ikkunaa vaille valmiit. Puutarhavälineet on tänä keväänä jo otettu piharakennuksessa sijaitsevasta varastosta esiin.

Kevät on parasta aikaa
Poutasen vuosikalenteri alkaa joka vuosi maaliskuusta. Silloin hän haravoi lunta ohuemmaksi kerrokseksi, jotta lumikellojen kukinnot tulevat esiin. Kun lumi sulaa, Poutanen haravoi edellisen vuoden lehtiä ja taittelee perennojen kuivuneet varret silpuksi kompostiin tai perennapenkkeihin. Huhtikuussa Poutanen lannoittaa, jos on lannoitusvuosi. Aikataulu syntyy säiden mukaan,
– Aikataulu on sen mukainen, mitä kevät sanoo, Poutanen sanoo.
Haastatteluhetkellä Poutanen etsiskelee vuosia palvellutta lehtiharavaa. Uutta ei vanhan ystävän tilalle haluttaisi ostaa. Kompostorista löytyy talousjätteistä syntynyttä tuoretta ja ravintopitoista multaa. Kun maa alkaa olla sula, Poutanen istuttaa jo maaliskuussa ulkomailta tulleet liljojen ja varjoliljojen sipulit maahan ja leikkaa omenapuista pahimmat vesiversot. Kevät on parasta aikaa.
– Keväällä odotan joka päivä, mitä uutta pihassa tapahtuu. Jonain päivänä kiurunkannukset aukeavat, toisena päivänä kirsikankukat puhkeavat. Joka päivä tapahtuu jotakin uutta, Poutanen sanoo. – Tämä on vuoden paras aika. Kotipihassa voi löytöretkeillä joka päivä.
Haastatteluaamuna virvaliljat ovat nousseet pienille nupuille.
– Huomenna tapahtuu taas jotakin uutta. Tämä alkuvaihe on ihana ja siihen liittyy yllätyksiä, sillä olen jo ehtinyt unohtaa jotkut istuttamani kasvit, Poutanen sanoo.
Jos Poutaselta kysyy yhtä lempikasvia, hän kauhistuu.
– Yksikö vain, hän varmistelee. – Onpa vaikeaa.
Hetken mietittyään Poutasella on vastaus.
– Kyllä se on punapuu, vaikka se ei omassa pihassani menestykään. Minulla on varmasti 273 lempikasvia, Poutanen sanoo.
Kuva ja teksti: Satu Lepistö

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest