Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Eero Kettunen tuli Hervantaan seurakunnan nuorisotyönohjaajaksi vuoden 2007 alussa. nykyisin hän työskentelee Messukylän seurakunnassa. Kettunen kokeili kalliokiipeilyä ensimmäisen kerran opiskeluaikoina vuonna 2002.
– Silloinen kämppis oli kokeillut lajia ja hankkinut kiipeilytossut, Kettunen kertoo. – Päätimme lähteä kokeilemaan tossuja.
Kaverukset etsivät kalliokielekkeen ja kokeilivat kiipeämistä. Aivan mutkattomasti ensimmäinen kiipeilyreissu ei mennyt, sillä Kettusen kaveri putosi kolmesta metristä kivikkoon. Onni oli matkassa, sillä mitään pahempaa ei sattunut.
– Emme kumpikaan tienneet lajista mitään, hän nauraa nyt ja kehottaa lajista kiinnostuneita hakeutumaan kurssille.

Ohjaajaksi lajiin, opastajaksi nuorille
Kettunen tykästyi kalliokiipeilyyn jo ensi kokeilulla. Kiipeilytossuilla pääsi paikkoihin, jonne ei tavalliset kengät jalassa ollut mahdollista päästä. Seuraavina vuosina hän hankki köysiä ja varusteita itselleen ja kävi kiipeilemässä omaehtoisesti. Lopulta Kettunen päätyi myös kurssille.
Nyt Kettusella on Suomen kiipeilyliiton köysitoiminnan ohjaajan pätevyys. Se menee vanhaksi ja pitää päivittää viiden vuoden välein. Viimeksi Kettunen on päivittänyt lisenssinsä viime kesänä. Harrastus tuo lisäulottuvuuden myös työhön.
– Olen kiipeilyttänyt tosi monia ryhmiä myös työssä, hän kertoo.
Esimerkiksi rippikouluissa aktiviteetti on ollut pidetty. Kettunen on virittänyt leirikeskusten pihapiireihin kiipeilymahdollisuuksia ja nyt kahtena viime kesänä ollut mukana seikkailuripareilla, joissa kiipeily on ollut yksi suosituista aktiviteeteista. Seikkailuriparit on järjestetty Repoveden kansallispuistossa, jossa on Suomen korkein yhtenäinen kallioseinämä. Se on korkeimmillaan viisikymmenmetrinen.
Kettunen näkee, että erilaisille rippikouluille on tilausta.
– Ihmiset oppivat ja käsittelevät asioita eri tavoin. Kaikille luokassa istuminen ei sovi. Tässä leirimuodossa ollaan luonnossa paljon ja se opettaa luonnonsuojeluun liittyviä asioita konkretian kautta, hän sanoo.

Luonnossa rauhoitutaan ja ladataan akut
Luonnolla on Kettuselle suuri merkitys. Se on paikka, jossa rauhoitutaan ja ladataan akkuja. Olympialajien joukkoon seuraavissa olympialaisissa nouseva kiipeily on viime vuosina saanut mukaan kasvavia harrastajamääriä.
– Kun harrastajamäärä kasvaa, täytyy muistaa luonnon kunnioittaminen kiipeilypaikoilla. Lajia harrastetaan luonnon ehdoilla, Kettunen toteaa.
Kettusen lapsiperhearki on ihanaa, mutta toisinaan kiireistä. Perheessä on kolme lasta, joista pienin on vasta kolmen kuukauden ikäinen. Se luonnollisesti vaikuttaa harrastamisen määrään, eikä Kettunen ehdi luontoon niin usein kuin ennen. Toisaalta kiipeilyä voi harrastaa perheenkin kanssa rennoissa merkeissä ja harrastus jatkuu useamman kerran viikossa sisäseinillä. Laji on silti säilyttänyt tärkeytensä.
– Kiipeilyssä tapa liikkua on kiehtova. Monet urheilulajit vaativat räjähtävää voimaa, mutta kiipeilyssä liikkeen sulavuus ja tarkkuus ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen voima. Kun se yhdistyy luontoon ja hyvien ystävien seuraan, se on äärimmäisen koukuttavaa, Kettunen kertoo.
Lajista kiinnostuneita Kettunen kehottaa kokeilemaan. Ensikokeilun voi suorittaa vaikkapa sisäseinällä ja jos laji tuntuu edelleen kiinnostavalta, voi jatkaa alkeiskurssille.
– Laji sopii lähes kaikille, Kettunen sanoo. – Jokaiselle löytyy haasteita oman tason mukaan, hän lisää.

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest