Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Kaikilla on se joku oma juttu. Ei ole väliä, onko sitä vielä löytynyt, mutta kaikilla se joka tapauksessa varmasti on. Selkeä tai vähemmän selkeä kuva siitä, missä haluaisi olla ja minkä näköisenä ja mitä tekemässä kymmenen vuoden päästä, kahden vuoden päästä, eläkkeellä tai ensi kesänä.

Haluaisin valkoisen laboratoriotakin tai haluaisin haalarit, joissa en sotke vaatteitani. Haluaisin avaimen, jolla pääsee koulussa kaikkiin luokkiin. Haluaisin lehtiön ja kynän ja kameran ja ihmisen, jota haastatella. Haluaisin hanskat, joilla jaksaa nostaa kaiken ylös, metallipalkit ja tiilet ja puut. Haluaisin nosturin tai sellaisen rahalippaan, jollaisia bussikuskeilla on tai petrimaljan verran merivettä. Haluaisin tehdä jotain ajallani, jotain sellaista, jonka muistan vielä illallakin tehneeni.

Papereiden nitominen yhteen, kesän aikana satojen papereiden nitominen, ei ehkä tunnu tärkeältä tai muistettavalta. Nuoren tekemä kesätyö ei ehkä aina muuta koko maailmaa, mutta yhden ihmisen maailmaa muuttaa. Lisäksi, papereiden nitominen on homma, joka jonkun on tehtävä kuitenkin. On ihan hyvä, ettei asiantuntijan tarvitse käyttää aikaansa niittien etsimiseen sotkuisesta varastosta.

Haluaisin rahaa, kukapa ei. Haluaisin jotain pieneen pieneen ansioluetteloon. Haluaisin voida kertoa, että olen tehnyt. Kertoa tulevalle unelmatyöni antajalle, ystävilleni ja vanhemmilleni. Kesätyö on ainoa reitti. Kukaan tuskin välttyy siltä.

Nuorelle töiden etsiminen voi tuntua kaukaiselta nyt, kun kesälomaan on vielä sata vuotta. Töiden saaminen on kuitenkin vaikeaa, joskus tuntuu helpommalta jättää hakematta. Hervannassakin tuntuu, että yrityksiä tulee kotimatkan aikana vastaan kymmeniä, puhumattakaan koko Tampereesta. Minun on ehkä vaikea käsittää syitä, joiden takia nuori ei pääse kesätöihin tai sitten käsitän ne niin hyvin kuin ne voi käsittää. Raha, aika ja hyöty. Nuoresta ei saada irti niin paljon työtä kuin samalla rahalla saa muualta ostettua tai ei ole aikaa perehdyttää. Nuori ei kuitenkaan tule kesätyöpaikalleen istumaan, tärkeintä on, että kesätyöstä kiinnostuneet yrittävät kyllä parhaansa.

Kesätyöllä on enemmän merkitystä nuorelle kuin yritykselle, joka hänet palkkaa. Kyseisen lauseen voi lukea niin monesta suunnasta. Kenellä on vastuu ja niin edelleen. Ei tietenkään kenelläkään, on oikeus auttaa ja vaikutta työelämän rattaisiin öljyämällä, ei aina pyörimällä itse.

Minulla on ollut onnea ja ihania ihmisiä, kun olen saanut olla kesätöissä. Lisäksi olen saanut olla kesätöissä Hervannassa, jo kahtena kesänä peräkkäin. Olen työskennellyt Hermialla ja kesätoimittajana koko Tampereella niin, että tein paljon juttuja Hervannassakin, tutuilla kulmilla. Kesätoimittajan työn sain osittain Hervannan Sanomissa viettämäni työelämään tutustumiseni aikana. Kaikki vaikuttaa, minullakin vaikutti, kaikkeen.

Kesätöihin tuleva nuori on pelokas. Täytyy tutustua ja näyttää siltä, että ymmärtää ensimmäisestä kerrasta, miten työelämä toimii. Täytyy olla huoliteltu ja täytyy pystyä juttelemaan rennosti ihmisten kanssa, jotka elävät täysin eri elämää, työelämää. Pieni kädenojennus olisi ottaa meidät nuoret töihin lähelle, ehkä jopa tuttujen ihmisten seuraan, tuttuun ympäristöön, jotta kaiken muun pelättävän lisäksi ei tarvitsisi pelätä eksymistä tai myöhästymistä tai nimien unohtelua. Pieni kädenojennus on oma lähiö, joka oli minun tapauksessani Hervanta.

En sanonut, että näin valtava vastuu mahtuisi yhden syliin. Ehkä jokaisella kykenevällä ihmisellä, jokaisella paikalla, Hervannallakin, on vastuu vain omista nuoristaan. Eikä Hervannan jokaisen yrityksen tarvitse olla kesällä täynnä hervantalaisia nuoria. Tarkoitan, että niin moni nuori kuin vain, olisi töissä jossain vaikkakin bussimatkan päässä, jonkun avulla.

Kättä voi koukistaa kahteen suuntaan ja kaiken lisäksi saa itse päättää valitseeko ojentamisen vai ilman jättämisen. Silloin, kun joku ojentaa, katseet kiinnittyvät.

 

Saana Simelius

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest