Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Hervannan rakennuskanta ja kaupunkikulttuuri ovat ainutlaatuisia, sillä vaikka Hervannalla on esihistoriansa, sitä ei juurikaan tunneta. Merkkejä esihistoriasta on kuitenkin nähtävissä, sillä joka puolella Hervantaa on näkyvillä geologisesti muinaista peruskalliota rauniomaisina kallioleikkauksina. Historiallisia rakennuksia Hervannassa ei ole vaan rakennuskanta on saman ikäistä kuin kaupunginosa itse.
Alkuperäisessä, arkkitehtuurikilpailun voittaneessa Aarno Ruusuvuoren kilpailuehdotuksessa eräänä alkuideana oli Pohjolan Venetsia, jossa autot kulkisivat kallioon louhituissa kanavissa ja ihmiset maan päällä. Sellaisenaan Hervanta olisi hiukan toisen näköinen kuin nyt toteutunut rakenne.
Jääkauden päättyessä noin 10.000 vuotta sitten jäätikön kulkusuunta kulki luoteesta kaakkoon. Jäätikön sulamisen jälkeen Yoldianmereksi kutsuttu suolainen meri peitti Pirkanmaan lähes kaiken. Vesi on ollut korkeimmillaan noin 175 metriä merenpinnan yläpuolella. Sulaessaan Yoldianmeri sai aikaan muinaisrantoja, jotka huuhtelivat Hervannan kallioisen ylängön rantoja.
Lähes koko Hervannan alue on nykyisin yli 140 metriä merenpinnasta. Kun ilma lämpeni 5000 vuotta sitten, syntyi Hervannan alueelle keskieurooppalaisen puuston tyyppistä puustoa, kuten pähkinäpensaita, jalavia, tammia, saarnia, valkopyökkiä ja lehmustoa. Kun ilma kylmeni jälleen noin 2500 vuotta sitten, kuusimetsät lisääntyivät ja Hervannasta tuli korpimainen. Hervannan matalimmat kohdat ovat Kanjonin pohjassa ja Suolijärven rannassa, jotka sijaitsevat suunnilleen Kalevankankaan korkeudella. Hervannan korkein kohta taas sijaitsee vesitornin tuntumassa yli 160 metrin korkeudella.

Ihmiset Hervannassa
Hervantajärven alue on ollut muinaisen erätoiminnan ja asutuksen kannalta aktiivista aluetta. Hervantajärven länsipuolella on olllut kivikaudella asutusta Myllyojan seudulla. Alueelta on löydetty kivikirveitä ja muinaisruuhia.
Hervannan alue kuului 1300 – 1500-luvuilla Pirkkalan suurpitäjään. 1700-luvulta alkaen alue on ollut osa Messukylän jakokuntaa. 1790-luvulla tunnetaan Hervannanmaan alueen ensimmäinen torpparitila. Isossajaossa vv. 1780-1783 pääosa maista määrättiin Wiialan ratsutilan maiksi, kun taas 1930-luvulla Hervannan maat ovat olleet pääosin Turtolan, Viialan ja Vilusen kartanon maita. Viialan maat Tampere osti 1940-luvulla, kun Vilusen maat oli hankittu jo 1930-luvulla.
1960-loppuun ainoa Hervannan alueen läpi kulkeva tie oli Messukylän kirkolta Finninimäen vieritse lähellä nykyistä valtaväylää kulkenut tie. Se kiersi Myllyvuoren ja jatkui Sääksjärven eteläpäähän ja Lempäälään.
Nykyisen TTKK:n alueella oli ennen uutta Hervantaa ainoa asuinrakennus Arvo Kantosen pientilan 50-lukulainen päärakennus. Ahvenisjärven pohjoispäässä on sijainnut kaupungin metsämiehille rakentama sauna ja mökki.
Hervannan syntyyn on voimakkaasti vaikuttanut sotien jälkeisten ikäluokkien tilanne, kun maaseudulla ei enää riittänyt kaikille töitä. 1070-luvulla monet päätyivät töihin Ruotsiin ja Suomessa suuriin kaupunkeihin, joita sen seurauksena vaivasi paha asuntopula. Elementtirakentamisen kehittyessä rakennustapa yleistyi ja mahdollisti Hervannassakin tutun pelkistetyn rationaalisen talonrakentamisen.
1930-luvulta asti oli voimistunut funktionalistinen ajatussuunta, jossa haluttiin eriyttää kaupungin toimintoja omille alueilleen. Se merkitsi sitä, että asumista, työpaikkoja, palveluita ja virkistysalueita haluttiin hajauttaa omille alueilleen, jotta eri toiminnot eivät häiritsisi toisiaan ja jotta alueen sisäinen organisointi olisi rationaalisesti järjestettävissä. Uuden alueen toteuttaminen paikkaan, jossa rakennuskantaa ei entisestään ollut, oli helpompaa kuin konfliktejakin aiheuttanut uudisrakentaminen esimerkiksi Tammelassa ja Amurissa.
Hervannan kaava suunniteltiin pääpiirteissään Ruusuvuoden kilpailutyön pohjalta, mutta ilman Ruusuvuorta itseään. Toteuttaessa kilpailutyön ideat muuttuivat, sillä mikään ehdotuksen osa-alue ei toteutunut ehyenä kokonaisuutena. Yliopisto jäi keskustaan, aluesairaalaa ei rakennettu, kerrostaloista tuli suunnitelmaa korkeampia ja ja kevyen liikenteen sijoittuminen autoliikenteen yläpuolelle jäi toteutumatta. Ahvenisjärvi on suunniteltua luonnontilaisempi ja sinne ei rakennettu uimalaitosta.
Ruusuvuoren perusajatuksesta on selkeästi jäljellä kokonaisrakenne: Rakentamisalueen paikka maastossa, alue jakautuu pohjois-eteläsuunnassa loivasti kaareutuvalla valtaväylällä, sen viereisillä pysäköintikaistoilla ja kokoojaväylillä. Julkisten ja kaupuallisten rakennusten keskusakseli toteutui ja Korkeakoulualue sijaitsee sille ajatellulla paikalla. Myös nyt rakennettava raitiotie kuului jo Ruusuvuoren alkuperäiseen suunnitelmaan.

Raili ja Reima Pietilän Hervanta
Reima Pietilä kuvaili Hervannan keskusakselin suunnitelmaa Arkkitehtilehdessä vuonna 1978 seuraavin sanoin: ”Ollakseen oikean tuntuinen tulee arkkitehtonisen akselin olla hyvin painokas sommitelma. Sen on maattava tilassa raskaasti kuin tukki vedessä. Sen on oltava toiminnollinen tapahtumien pääura…” Oslon arkkitehtikoulun professori Christian Nordback-Shulz on todennut Pietilää koskevassa kirjassaan, että ratkaiseva tekijä Pietilän kädenjäljessä on inhimillinen esikognitiivinen kokemus, olemisen tunne.
Hervannan liikekeskuksen suunnittelun pohja-ajatuksena oli muistumat rautatieasemasta, sillä Ruusuvuoren suunnitelmassa sen vierestä oli tarkoitus kulkea kiskoliikennettä. Esimerkiksi toisen kerroksen tilat suunniteltiin tietoisesti muistuttamaan junanvaunuja. Liikekeskuksen keskushallitilan oli tarkoitus toimia paikallis- ja kaukoliikenteen bussien vaihtoasemana ja odotustilana.
Keskusakselin rakennusten tarkoitus oli muistuttaa myös kauppahalleja. Pietilä liitti keskusakselin rakennusten arkkitehtuurin Tampereen keskustan arkkitehtuuriin esimerkiksi valitsemalla rakennusmateriaaliksi punatiilen ja liittämällä kauppakeskuksen Tampereen kauppahallin Hallituskadun puoleiseen julkisivuun. Hjalmar Åbergin suunnittelemassa Kauppahallin julkisivussa on keskellä kolmiosainen suuri aukko, jonka molemmin puolin on neljä pienempää kaariaukkoa kuten Hervannan liikekeskuksessakin.
Samassa Arkkitehtilehden numerossa Pietilä kertoo, että Vapaa-aikakeskuksen kesken katkaistu torni on kuin linnan kulmatorni ja rakennus muistuttaa kaupungin muuria, paitsi että se poikkeuksellisin ikkunoin sulkeutumisen sijaan avautuu. Paikalla ollutta kuusimetsää on kunnioitettu ikkunoilla, jotka muodostavat kuusen muodon.
Hervannan kirkon arkkitehtuurissa Pietilä on pyrkinyt luonnonmukaisuuteen. Akselissa on muutoinkin tutkittu niin sanotun luonnollisen rakennuksen olemusta. Kirkon sisätiloissa Pietilät tavoittelivat luontokirkkoa mm värityksessä, materiaaleissa, valaistuksessa ja luostarikirkkomaisessa sisäpihassa.
Toisen rakennusvaiheen rakennusten, joissa sijaitsee mm. elokuvateatteri ja kirjasto, suunnittelun Pietilät aloittivat 1978 Roomassa. Kylpylämäinen olemus näkyy parhaiten kirjaston vaaleansinisessä kupolissa ja suihkulähteessä. Pietilät olivat työskennelleet 1973-82 Kuwaitissa ja Dubaissa ja keskusakselissa onkin havaittavissa itämaista tunnelmaa. Toimintakeskuksen kolme rakennusta muodostavat Reima Pietilän kehittämän tilauran, jossa sisä- ja ulkotilat muodostavat kokonaisuuden.
Artikkelissa on käytetty lähteenä arkkitehti Jouko Seppäsen arkkitehtuuriopasta (HerPro 2002)

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest