Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Koronavirusepidemian rajoitukset vaikuttivat voimakkaasti varsinkin yli 70-vuotiaiden arkeen, sillä valtioneuvoston ohjeiden mukaisesti yli 70-vuotiaiden tuli elää karanteeninomaisissa olosuhteissa pitkään. Nyt ohjeistusta on tautitilanteen suuressa osaa Suomea ollessa varsin rauhallinen lievennetty, mutta esimerkiksi kyläilyä kehotetaan ikäryhmässä välttämään edelleen. Muita ihmisiä voivat nyt yli 70-vuotiaatkin tavata, mutta suositusten mukaisesti ulkotiloissa riittävät etäisyydet ja käsienpesu huomioiden.
Hervantalaiset Pirjo Salmi, 77, puolisoineen sekä Matti Vilkman, 82, kuuluvat ohjeistuksen määrittämään riskiryhmään. He kertoivat Hervannan Sanomille, miltä poikkeusolosuhteissa eläminen on heistä tuntunut.

Kauppareissut ovat tärkeitä

Pirjo Salmi elää kahdestaan puolisonsa Karin, 78, kanssa. Se, ettei Salmi ole yksineläjä, on helpottanut rajoitusten aikana. Rajoitusten alkaessa Salmi sanoo olleensa kahtalaisin tuntein. Toisaalta tuli tunne, että aikuiset ihmiset osaavat ajatella itse ilman rajoituksiakin.
– Toisaalta ajattelin, että johonkin se ikäraja oli pakko vetää, Salmi pohtii.
Sekä Salmi itse että hänen puolisonsa kuuluvat riskiryhmiin muutoinkin kuin ikänsä puolesta. Alkuvaiheessa pojanpoika huolehti asioinnista heidän puolestaan, mutta viime aikoina pariskunta on uskaltautunut kauppoihin itse. Kauppa-ajat on valittu kiireisimpien aikojen ulkopuolelta ja asioidessa he ovat käyttäneet kertakäyttöhansikkaita.
– Kyllä tässä välillä on tökkinyt se, ettei näe ketään, Salmi sanoo. – Ystävien ja sukulaisten tapaamista olen kaivannut. Mielenterveyden kannalta esimerkiksi kauppareissut ovat olleet tosi tärkeitä.
Salmelle on normaalioloissa luontevaa halata muita, mutta siihen, ettei niin toimita nyt, hän on jo tottunut.
– Kahdestaanoloaika puolison kanssa on lisääntynyt nyt, Salmi sanoo. – Se on ollut tavallaan mukavaakin. Olemme tehneet paljon retkiä luontoon eväiden kanssa. Tällä hetkellä elämä tuntuu jo melko normaalilta.
Salmi sanoo kantavansa huolta erityisesti lapsista ja nuorista, joiden perheillä ei ole esimerkiksi mahdollisuutta viettää kesää mökillä. Salmi on tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä Parasta Lapsille ry:lle muun muassa leirejä järjestäen ja niiden peruuntuminen harmittaa lasten puolesta.

”Olen yksin mutta en yksinäinen”

82-vuotias Matti Vilkman asuu yksin. Hän sanoo tottuneensa yksinoloon, joten koronaepidemian vaikutukset eivät ole siksi niin paljon tuntuneet arjessa. Aika on tosin välillä tuntunut pitkältä ja Vilkman on katsellut paljon televisiota, nukkunut tavallista enemmän ja muun muassa täyttänyt yli kolmesataa sudokua korona-aikana.
– Olen saanut kauppa-apua Venlantuvalta Anja Nummelalta.
– Se, että omatoiminen Matti suostui ottamaan apua vastaan, oli positiivinen yllätys, huikkaa Nummela. – Olin siitä todella yllättynyt.
Rajoitukset ovat Vilkmanin mielestä olleet ihan hyvä asia. Hän kävi ensimmäisen kerran ulkona asunnostaan vappuaattona, kun hänelle oli varattuna laboratorioaika. Muutoin Vilkman on ollut ihan tyytyväisenä kotona ja muun muassa kokkaillut itselleen ruokaa.
– En kauheasti kaipaa mitään normaaliarjesta, Vilkman sanoo. – Mutta joskus toivoisi, että aika kuluisi vähän nopeammin.
Olo ei kuitenkaan yksinoloon tottuneella ole yksinäinen.
– Olen yksin, mutta en yksinäinen, Vilkman toteaa. – Sisaren ja sisarenpojan kanssa on tullut pidettyä yhteyttä viikoittain.
Kuva ja teksti: Satu Lepistö

Pin It on Pinterest