Vanhat, ihanan lihavat… kirjat
Lähtösi jälkeen tyhjyys, hetkeni olivat kuin liisattuja. Olit pikkuvaris, hamsteri, olit kaikkeni. Kaipaan sinua, hanimus. Yhteisiä kahvitteluja, unista supikoiran tohinaasi, ja joskus melkein näen sinut vieressäni istumassa, täyttämässä sudokua ja melkein kuulen...
lue lisääDonkkaa dekkari tykimmin
Quentin Patrick on dekkarihistoria aatelia. Salanimen taakse kätkeytyi jenkkiserkukset, ja mielestäni Patrick on dekkarikirjallisuuden top kymmenikössä ehdoton ykkönen. Paras dekkarinsa oli Mies verkossa .niminen Ei kotimaisestakaan genrestä puutu taitavia yrittäjiä;...
lue lisääRunous, tähtisäteitä sumun takaa
Hän värjäsi hiuksensa mustaksi; Milla Magia. Sanansa kompastelivat toisiinsa. Mania siis armahti depiksestä tälläkin kertaa. Masennuksen alhosta, elävänä haudattu oli taas toimintaiskussa. Joimme kahvia. Minä vahvaa, mustaa. Hän lirua. Ei mennyt herää ikiunestaan...
lue lisääTakapenkin taikaa
Joskus kuuli kaskun: Tohtorit eivät osaa syödä purukummia ja ajatella samanaikaisesti. Äidinpuoleisessa suvussa on yksi tohtori. Kuoli tieliikenteessä keski-ikäisenä. Näin enneunen. Nuori nainen souti venettä. Serkkuni makasi kyydissä tajuttoman näköisenä. Heittelin...
lue lisääRunoilijan kohtalo – Leif Färding meni metsään
Runoilijoiden, sanataiteilijoiden kohtaloita on monenlaisia. Iloisen inspiksen vallassa kirjoitettua lyriikkaa, mutta myös surupilvestä välähtäviä elosalamoita. Ikävä montaa eri mennyttä tapahtumaa. Riittämättömyyden musertavia tuntemuksia. Syntipukin tai sankarin...
lue lisääMeitä ammutaan!
Sisällämme asuvat kärttyinen unimyssymies, ja sokea povari Kulunut korttipakka, tyytymättömyys. Juhlan jälkeinen aamu, mutta hanimus, linnunlaulussa oli rattoisaa. Nopeasti kiitävät hetket, Geronimo ja Muisku-koira. Ajan harppi välähti, pakka hajosi. Silti kannatti...
lue lisääPostia unohduksen yöstä
Pään pyykkikone pyörii, linkoaa. Jäljelle jää enimmäkseen kauniita muistoja. Minä vihaan sinua lause unohtuu. Viha on rakkautta. Sellaisia olemme. Unohdan, haluan unohtaa omat suusammakkoni, vaikkakin sammakko on kaunis eläin. Olihan meillä rakkautta, kiitos! Ja kuka...
lue lisääTapa elää
Ei ole olennaista miettiä, kuka on. On mahdotonta listata yhdeltä istumalta kaikki asiat, joita olen. Kiireinen, iloinen, surullinen, luotettava, huono ystävä, hyvä ystävä, epäluotettava, rakastava, itsekäs. Ahkera kunnes laiskottaa. Aktiivinen kunnes osallistuminen...
lue lisääKirja, jota Kekkonenkin kehui
Suden uhmaa hehkuvat silmät; kuunvaloa kaivosta. Äkkiä poika, joka joskus olin, kysyy: Kuinka voit. Loittonee. Jaksellaan huudan tyhjyyteen. Samassa kuulen lähestyvän bussin ääneen- V.L SAMULI PARONEN - HUONE PUUTALOSSA Kirjailija Samuli Paronen, 1917-1974,...
lue lisääSota ja satu
Eppu Nuotion uutuusdekkarit, suosittelen. Kesä on lukuaikaa. On mukava palata klassikoidenkin pariin. Lukeminen on ajankulua, viihdettä, viisautta. Kaukana kavala maailma. Mutta mukavahan täällä on keikkua.. SOTA JA SATU Ensimmäisen sotakirjan lukaisin mummolassa;...
lue lisääMiehiä ja naisia, joiden muisto ei unohdu
Turvakoti psykoottisille satutädeille, jotka näkevät olemattomia asemiehiä ikkunansa takana; heille sanavaltaa! Paratiisihotelli puumanaisille ja murjottaville miehille! Ok. Mutta ennen ei ollut pelkästään satuilevia kameleontteja, oli miehiä ja naisia, joiden muisto...
lue lisääViinan ilot ja kirot kirjallisuudessa
"Juhani: Oi jos nyt kerran ryyppäisimme, valoittaisimme pullosta viimeisen pisaran. Tuossa, Tuomas, ryyppäise ja anna käydä. Tuomas: En huoli sinun viinastas! Juhani: Aha, haha! joko nyt on unohdettu kaikki Jumppilan Jallit ja Kuninkalan saarnastuolit? Kyllä jo...
lue lisääOnni odottaa, on pian oven takana
Romanttisessa kirjallisuudessa on salaperäisiä miehiä; jopa kodinkonenikkari muuttuu iki-ihanaksi. Hikiset haalarit näyttäytyvät ritarin sotisopana. Realisti kai sanoisi sekundaromeoksi. Sosiaalipornoa? Onko salaisen suhteen hinta sama kuin taannoin Monicalla?...
lue lisääLempeä ja virheitä
Virheitä sattuu elämän pikitiellä. Niistä kai on mahkut oppiakin jotain, vaikka julkkispsykiatri lausuikin katumisen olevan hyödytöntä. Hyötyliikunta äidin eläkepäivänä, yes! Äiti on pojan paras ystävä. Eino kielsi kaksi kertaa vaimolleen, joka ei uskonut vaikka näki....
lue lisääMaailman valot
Syksy 1973. Olin solmukoulussa. Haimme hollantilaisesta Trim-laivasta lastin naista väkevämpää. Vieux oli iloliemen merkki. Kai litku iloa toi, en muista, joten vaikutusta taisi olla. Lainasin kaverille puolitoista. Maksoi velkansa kitaralla. Rämpytin muutaman kerran...
lue lisääTietämättömyyden valinta
Tässä iässä sulkee ovia itseltään enemmän kuin koskaan. Tekee tietämättömyyden valintoja. Voi tuntua käsittämättömältä, että minusta, lukiolaisesta, elämä tuntuu vieneen minulta mahdollisuuksia. Minullehan on vielä kaikki auki. Voin tehdä mitä vaan ja minusta voi...
lue lisääSankaruus, vuorosi tuu
Lääkkeitä, leipää ja sirkushuveja. Hämmästyttävän moni huippu-urheilija on astmaattinen. Kuinkahan silmeitä käyttävä telsukasvo, poliittinen vaikuttaja tai muu tärkeä, tärkeäksi itsensä kokeva tarvitsee oikeasti silmälaseja? Mistä syrjäytyminen, syrjäyttäminen johtuu?...
lue lisääPullahiiriä ja ihmisiä
Kirjailija Venla Hiidensalo nosti mieleeni toimittaja-kirjailija Tapio Hiisivaaran. Joitain vuosia sitten mainostettiin erästä teosta ensimmäiseksi suomalaiseksi intiaanikirjaksi. Hiisivaara julkoi jo yli puoli vuosisataa aiemmin Intiaanit tulevat -teoksen....
lue lisääMiten tehdä pahaa kaikille
En tiedä täältä ketään. Talo on täynnä naamoja, jotka näyttävät samalta, vaikka kuinka yritän ja ääniä, joiden suita en tiedä. Ne asuvat ympärilläni katsomatta päin. Olen opetellut ajattelemaan, että jos kukaan ei katso kohti, ei se ole kenenkään oma päätös. Sitä en...
lue lisääLinnasta kohoaa ääni
Kolmas filmatisointi Väinö Linnan Tuntematon sotilas -kirjasta valmistuu soppelisti satavuotissynttäreitä viettävien suomalaisten silmiteltäväksi kuluvan vuoden loppupuolella. Yltääkö Aki Louhimiehen ohjaustyö Edwin Laineen vuonna 1955 ensi-iltaan valmistuneen teoksen...
lue lisää