Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Lähetä Hersalle juttuvinkki tai ilmoita meillä!

Hervannan Sanomien toimituksen väki on nyt palannut lomilta innokkaana takaisin lehdentekoon. Mistä sinä haluaisit lehdessä lukea? Muista myös paikallinen, tehokas ilmoittelu meillä!

Ota yhteyttä juttuasioissa Satuun
050 408 6274
tai satu.lepisto@hervannansanomat.fi

Ota yhteyttä ilmoitusasioissa Johannaan
0400 422 805
tai johanna.nordlund@hervannansanomat.fi

Ollaan yhteyksissä!

Olen introvertti

Luonteenpiirteet määrittävät sen, millainen ihminen on ja miten ihminen luontaisesti käyttäytyy. Ihmisten luonteenpiirteet voi jakaa kahteen ääripäähän: ekstrovertteihin (ulospäinsuuntautuneisiin) ja introvertteihin (sisäänpäinkääntyneisiin ihmisiin) ja jotkut ovat ambivertteja, eli siltä väliltä, ja heillä on molempien luonteenpiirteiden ominaisuuksia yhtä paljon.
Itse olen introvertti luonteeltani. Introverttina tarvitsen paljon aikaa ns. “akkujen lataamiseen” yksin olemalla. Tällöin yleensä laitan puhelimen äänettömälle ja teen ihan normaaleja asioita, kuten siivoan, nukun, opiskelen, kuuntelen musiikkia, teen töitä, käyn kuntosalilla, katson telkkaria tai kirjoitan vaikka tätä blogia. Introvertti ei ole yksinäinen, ujo, ylimielinen, aina hiljainen, tylsä tai tylsistynyt. Valitsen itse olla joskus vaikka perjantaina yksin pitkän viikon jälkeen eikä ulos lähteminen ole ehkä se houkuttelevin vaihtoehto, kun on ollut jatkuvasti viikon aikana sosiaalisissa tilanteissa, jotka verottavat introvertin voimavaroja. En ole myöskään ujo ja uskallan ja tykkäänkin usein jutella muiden ihmisten kanssa, mutta en kuitenkaan halua jakaa naapurin kanssa yksityiselämääni, jutella koirastani taikka säästä. En ole myöskään stereotyyppisesti tylsä ja aina hiljainen. Minulla paljon sanottavaa eri asioihin enkä ole tylsä. Ihmiset jotka ei tunne minua varmaan luulevat, että olen ihan tylsä ja aina sanomatta mitään. Mutta puhun paljon lähimpien ihmisteni kanssa.
En ole myöskään tylsistynyt juhlissa, jos en puhu koko ajan, vaan puhuminen vie paljon energiaa enkä pysty olemaan yhtä sanavalmis kuin ekstrovertit. Soitan lopulta viimeistään viikon päästä tärkeille kavereille, että haluan nähdä ja lähteä kotoa ulos, täällä ei ole mitään tekemistä. Silloin kun en ole levännyt tarpeeksi väsyttää, ei pysty ajattelemaan mitään ja silloin esimerkiksi hukkaan kaikki tavarat ja ajattelen vain sitä, että kun saisi olla vain yksin. Sosiaalisten tilanteiden jälkeen introvertti tarvitsee lepoa, koska luonteenpiirre aiheuttaa fyysistä väsymystä ja ärtymystä. Introvertti ei ehkä ole aina sosiaalisissa tilanteissa kauhean sanavalmis ja eikä osaa ottaa aina huomioon ekstrovertin tarpeita ja soittaa vaikka kuulumisia, koska introvertti ei tarvitse sitä niin paljon. Introvertit ajattelee asioita paljon ennen kuin sanoo tai tekee.
Introverttia väsyttää ympäröivä maailma, jossa tapahtuu koko ajan jotain. Kaipaan silti sitä, että joku kysyy joskus, miten menee ja pyytää jonnekin ulos, mutta välillä tarvitsee vain levätä. Introvertille on vaikeaa, kun ulkomaailma vaatii paljon enemmän kuin itse on. Introvertilla, kuten ekstrovertilläkin, voi olla hyvät sosiaaliset taidot ja taito olla empaattinen, vaikka small talk on vaikeaa. Pystyn eri tilanteissa muuttamaan hieman käyttäytymistäni ja olemaan hieman sosiaalisempi ja ekstrovertimpi mutta luonnettani en pysty muuttamaan. En halua hävetä tai peitellä luonteenpiirteitäni, vaikka olen introvertti. Niille ei voi mitään.
Välillä on vaikeaa, kun on niin erilainen luonne kuin odotetaan. Meillä on ihan liikaa paineita luonteenpiirteistä alkaen, että millainen pitäisi olla. Kaikki ei kuitenkaan voi olla samanlaisia ja onneksi niin.
Kirjoittaja on vuonna 1999 syntynyt, juuri painotuotantoassistentiksi Tredusta valmistunut tamperelaismies, jonka Vivid & Visual -blogi keskittyy kulttuuriin, valokuvaukseen, media-alaan ja lifestyleen. Aaron Lepistön blogi Vivid & Visual on osoitteessa http://www.vividandvisual.fi/

Hervannan ja Kaukajärven alueen kirjoituskilpailun palkintojenjako 13.12.2017

Tämänvuotisen Hervannan ja Kaukajärven alueen kirjoituskilpailun tulokset julkistetaan ja palkinnot jaetaan keskiviikkona 13.12.2017 klo 18 Hervannan kirjastossa. Palkintotilaisuus on kaikille avoin.

Hervannan alueen kirjoituskilpailua on järjestetty vuodesta 1991 lähtien. Kilpailu järjestettiin Hervannan kirjoituskilpailun nimellä vuosittain aina vuoteen 2006 saakka, jolloin se laajeni Hervannan ja Kaukajärven alueen kirjoituskilpailuksi. Sen jälkeen kirjoituskilpailu on järjestetty muutaman vuoden välein. Kirjoituskilpailu palkittiin tänä vuonna Hervannan Meriittitiili -huomionosoituksella.

Kirjoituskilpailun järjestäjinä toimivat yhteistyössä Hervannan kirjasto, Hervannan tiedotusyhdistys, Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut, PAKU ry. ja Lions Club Tampere/Hervanta.

Alussa oli sana – Juice Leskinen

Pauli Matti Juhani Leskinen, 1950-2006, Juankosken maaperästä ja ulkomaisesta rock- ja iskelmälyrikasta vaikutteensa imenyt sanataiteilija tuli Tampereelle opiskelemaan, sulki kieli-instituutin oven ennen viimeistä tenttiä ja astui julkisuuteen – ilmiö nimeltään Juice Leskinen oli syntynyt.
Juice mainitsi esikuvikseen muun muassa Bob Dylanin, Lauri Viidan ja Reino Helismaan, mutta maestro itse oli lähinnä moderni Väinämöinen; hänen kaikki tekstinsä puhuttelevat ja saavat syvyyttä lähinnä kuultuina, eivät niinkään luettuina.
Kokoelma Sanoja, 1981, sisältää tekstejä, jotka ovat aiemmin ilmestyneet levytyksinä. Tarzanin kalsarit valottaa sankariatleettia uudessa valossa. Midas, kultasormi, teettää Juicen tulkinnan mukaan likaisen työn muilla ja ”kotieläin ja teuras on ihminen”. Midaksen kosketuksen jäljiltä kaikki on tarkemmin tutkittuna arvotonta. Mussolini perusdiini- tekstissä runoilija irvailee suomalaisten ennakkoluuloja.

80-luvun lopussa Juice Leskinen kävi vakavan sairauden myötä kuoleman porteilla. Hänen suurin suosionsa esiintyvänä taiteilijana oli ohitse, mutta tekstihanoja hän ei sulkenut, vaan kanavoi voimakasta luomiskykyään runokirjoihin, joita häneltä ehti ilmestyä 12, viimeisena Kosket, Tammi 2007, runoilijan kuoleman jälkeen.

Juice Leskisen paras kokonaisuus lyriikan saralta on vuonna -94 julkaistu Äeti, ”Ajatella lapsia. Heillä on oikeus olla toivottuja, vanhemmat eivät usein ole.”
Ilonkorjuun aika, 2002, Kiirastuli -runossa Leskinen sanailee. ”Demokratiaa en voi sietää, koska tiedän diktatuurinkin olevan vain eräs sen muodoista; tyrannia on tapa tulkita demokratiaa.”

Juice Leskinen – ei lopussa enää niin nuori kapinallinen – oli väsymätön valtiovallan kritisoija, joka kyseenalaisti lähes kaiken kokemansa ja näkemänsä. Politiikot, virkamiehet – vain rock auttoi kestämään! Viimeinen Juice Leskisen vastalause oli hoidon lopettaminen sairaalassa marraskuussa 2006.

Juice Leskisen pelkästään kirjallisena ilmestynyttä runotuotantoa leimaa syvästi koettu yksinäisyyden tunne, jossa toki leimahtelee myös ilosalamat, ihmiselon hurskaan kurjuuden hunajapisarat sekä suuren näkijän ja kokijan henkilökohtaiset tilitykset. Kuningas on kuollut – eläköön kuningas!

70-luvun alussa Sammonkadulla oli kahvila, jossa nuoriso joi keppanaa. Olinhan siellä minäkin. Ja Juice, silloin vielä laiha, mahakas, ei rahakas. Viereisen talon kellarissa oli bändien treenikämppä.
Juice ei tilannut olutta, hän joi kahvin.
Se oli jautaa -biisi soi toisinaan radiossa. Kaverini, ei ystävä, puristi Juicen hentoa hauista kysyen: Onko siellä jautaa?
Taisin tyhmyyttäni sanoa jossain varhaisessa jutussani maestroa suureksi valkoiseksi toukaksi, Anteeksi, Juice, missä sitten oletkin! Ja nyt soi Viidestoista yö.

 Veikko Lindroos

Pin It on Pinterest