Aidosti paikallinen jo vuodesta 1975
Jakelu: Hervanta, Kaukajärvi, Lukonmäki, Messukylä, Hallila, Vuores

Suomessa vietetään itsenäisyyspäivää 6. joulukuuta. Vuonna 1939 kesän kääntyessä syksyksi Suomessa pelättiin sotaa. Suomi oli varautunut sotaan huonosti taloudellisesti ja aseellisesti. Talvisodan kynnyksellä lokakuussa julkaistiin Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa kirjoitus, jossa ehdotettiin, että suomalaiset kävisivät vaihtamassa kultasormuksensa rautasormuksiin. Varoilla saataisiin hankittua tarpeellisia sotavarusteita, joista oli pula.

”Kultasormukset isänmaalle
Täällä kaukana kotoa tuumin yöllä päivystävänä upseerina isänmaan asiaa ja ehkä alkavia taloudellisia vaikeuksia. Ehdotan, että jokainen Suomen mies ja nainen, jolla on vasemman käden nimettömässään kultasormus vaihtaisi sen teräksiseen sormukseen, jonka saisi vastineeksi. Kultasormuksista saataisiin varmasti kokoon kymmeniä tuhansia maanpuolustukseen.”

Suomalaiset innostuivat keräyksestä

Suomalaiset tarttuivat ideaan. Keräyksellä saatiin kerättyä noin 315 000 kappaletta sormusta ja 19 100 muuta kultaesinettä, joista kertyi yhteensä 1750 kiloa kultaa. Se oli tuolloin yli 30 hävittäjäkoneen hinta. Vastineeksi sormuslahjoituksestaan lahjoittaja sai rautasormuksen, joka oli maavoimien sormuksena tunnettu kokardiruusukkeellinen sormus. Jonkin muun arvoesineen kuin sormuksen lahjoittaja sai lennoston hakaristillä varustetun sormuksen. Sitä kutsuttiin ilmapuolustussormukseksi. Molempien sormusten sisäpintaan oli kaiverrettu yksinkertaisesti vuosiluku 1940.
Sormus ei itseasiassa ole nimestään huolimatta valmistettu raudasta, sillä materiaalina toimi uushopea eli alpakka. Sormus symboloi aikalaisille paitsi sitoutumista puolisoon myös sitoutumista ja rakkautta isänmaata kohtaan.

Keräyksen tuottoa ei ehditty käyttää maanpuolustukseen

Keräyksen tuottoa ei koskaan ehditty käyttää maanpuolustustarkoituksiin. Kullan sulatus harkoiksi tuotti vaikeuksia ja kultaesineitä oli hankalaa käyttää maksuna sotatarvikkeista. Vaikka tarkoitus oli hyvä, kulta jäi Suomen Pankin holviin eikä asiasta sotasensuurin aikana kerrottu kansalaisille.
Vuonna 1944 kulta siirrettiin Ruotsiin Suomen suurlähetystön kellariin venäläismiehityksen pelossa ja sitä alettiin hyödyntää vasta syksyllä 1945 Suomen ajautuessa valuuttapulaan. Suomen pankki osti suurimman osan kullasta 140 miljoonalla markalla ja myi sen ruotsalaisille. Myynnin tuotolla hankittiin kansanhuollolle tärkeitä hankintoja kuten viljaa. Historiallisesti arvokkaimmat esineet myytiin nimellisellä arvolla suomalaisiin museoihin.
Mutta mitä tapahtui lopuille sormuksille? Sormuksia jäi aikanaan jonkin verran vaihtamatta. Niitä on myyty sotiemme veteraanien, heidän puolisojensa, leskiensä ja sotaleskien hyväksi ja niitä myydään Sotiemme Veteraanit -keräyksessä tänä vuonna. Niitä on hankittu jopa kihlasormuksiksikin. Koska sormukset ovat aitoja eikä niitä valmisteta keräystä varten, niitä on saatavilla vain hajakokoja.
Lähteet: https://sotaveteraanit.fi/
www.wikipedia.org

Lue myös nämä

Pin It on Pinterest